Miksi maskaaminen uuvuttaa?
Minulta on kysytty, miksi autismikirjon ihmisen maski on niin raskas ja uuvuttava, kun muut ihmisetkin esittävät erilaisia rooleja eri tilanteissa, eivätkä he uuvu siitä yhtä paljon. Tässä kokemuskirjoituksessa hieman ajatuksiani siitä, miksi maskaaminen on uuvuttavaa.
- Itse olen sitä mieltä, ettei maski ole sama asia kuin rooli. Psykologiassa puhutaan rooleista, esimerkiksi samalla ihmisellä voi olla tyttären rooli, äidin rooli, puolison rooli ja ammattirooli. Kirjon ihmisilläkin on näitä rooleja. Näkisin sen niin, että niiden roolien, joita kaikilla on, päälle tulee vielä maski, jolla peitetään autistisia piirteitä. Roolit ja maski yhdessä ovat raskaampia kuin roolit ilman maskaamista.
- Toisinaan ihmiset esittävät parempaa kuin ovatkaan, esimerkiksi peittelemällä huonoja puoliaan. Autismikirjon ihminen peittelee aitoa minäänsä. On raskaampaa peitellä minuuttaan kuin peitellä pelkästään huonoja puolia, koska huonoja puolia peitellessä olet kuitenkin vielä oma itsesi. Vain parempi versio siitä. Maskauksessa kyse on siitä, että ollaan joku toinen.
- Energiaa vie se, että sosiaalinen käyttäytyminen ja sanojen valinta ei ole intuitiivista, vaan kaikkea pitää miettiä. Aivot väsyvät enemmän, sillä sosiaalinen toiminta neurotyypillisen mallin mukaan ei ole luontaista vaan jatkuvan tietoisen prosessoinnin tulos. Ilmeiden ja eleiden kontrollointi kuormittaa. Mitä normaalimmalta onnistuu vaikuttamaan, sitä enemmän sen ylläpito vie energiaa!
- Maskaaminen on tiedostamatonta. Etenkin, jos ei ole edes tietoinen siitä, että on kirjolla. Yleensä maski napsahtaa päälle automaattisesti, eikä siitä luopuminen onnistu ainoastaan päättämällä, että nyt lopetan. Voimavaroja säästyisi, jos voisi valita, koska maskia käyttää. Maskaaminen on kuin refleksi. Tietoisuus siitä, että olet julkisella paikalla, tarkoittaa sitä, että maski menee päälle, koska hetkenä minä hyvänsä joku voi katsoa sinua. Voi olla hyvinkin haastavaa oppia hallitsemaan maskin käyttöä edes osittain.
Voi kuulostaa erikoiselta, että samalla voi olla erittäin tietoinen kaikista eleistään ja ilmeistään, mutta ei ole kuitenkaan tietoinen siitä, että maskaa. Näin se kuitenkin on. Jatkuva tietoisuus siitä, miten toimii ja miltä näyttää ihmisten silmissä, on niin olennainen ja totuttu osa sitä, miten on, ettei sitä edes ihmettele. Se on tapa olla olemassa. Sen takia, kun ymmärtää maskaavansa, se usein johtaa jonkinlaiseen identiteettikriisiin. Silloin tajuaa, ettei oikeastaan tiedä, mikä osa on omaa itseä ja mikä maskia.
Teksti Mira*
Kuva Shutterstock
Artikkeli on julkaistu Autismi-lehdessä 3/2022.
* Kirjoittajan henkilöllisyys on lehden toimituksen tiedossa.