Pääkirjoitus: Tavoite 24
Kirjoitukseni otsikko viittaa YK:n vammaissopimuksen artiklaan 24. Siinä käsitellään vammaisten oikeutta koulutukseen yhdenvertaisesti muiden kanssa ja syrjimättä. Sopimuksen allekirjoittamalla Suomi on sitoutunut kaikilla koulutustasoilla varmistamaan osallistavan koulutusjärjestelmän ja mahdollisuuden elinikäiseen oppimiseen.
Ei kai tässä nyt mitään haastetta ole Suomelle, perusopetuksen mallimaalle maailmassa, saattaa joku miettiä. Totta toinen puoli. Kouluinkluusio, jota osallistava koulujärjestelmä käytännössä tarkoittaa, on kyllä edennyt Suomessa, mutta hitaasti. Oppivelvollisuus koskee kaikkia lapsia, olivat nämä vammattomia tai vammaisia. Se, miten opiskelu järjestetään tai pystytään kaikille järjestämään, on toinen tarina.
Tehostetun tai erityisen tuen piirissä oli Tilastokeskuksen mukaan syksyllä 2015 noin 86 000 peruskoulun oppilasta. Luku vastaa noin 16 prosenttia kaikista peruskoululaisista. Tehostettua tukea heistä sai 45 900 oppilasta. Osuus on kasvanut viisi prosenttiyksikköä vuodesta 2011. Erityistä tukea sai 40 000 oppilasta. Heidän osuutensa oli prosentuaalisesti pysynyt samalla tasolla kuin kahtena sitä edeltävänä vuonna.
Tilasto kertoo, että osallistavan koulujärjestelmän rakentamisessa on vielä tekemistä. Viime vuoden syksyllä voimaan tullut uusi valtakunnallinen opetussuunnitelma pyrkii osaltaan korjaamaan tilannetta, mutta sen vaikutuksia nähdään vasta joidenkin vuosien päästä. Karut kokemukset inkluusion toteutuksesta ovat myös jo vaikuttaneet siihen, että sille ei ole varauksetonta kannatusta.
Tutkijat (Pulkkinen ja Jahnukainen, 2015) kysyivät asiasta rehtoreilta. Kyselyyn vastanneiden mukaan kolme suurinta estettä erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden opetukselle yleisopetuksessa olivat liian suuret opetusryhmät, opettajien ajanpuute ja oppilaan liian suuret käyttäytymisongelmat. Tuoreessa gradututkimuksessa (Kinnunen ja Poikola 2017) selvitettiin vanhempien ja opettajien näkemyksiä autismikirjon oppilaiden opetusjärjestelyistä. Osa kyselyyn vastanneista vanhemmista vastusti kiivaasti kouluinkluusiota siksi, että sen ei koettu vastaavan heidän lastensa tarpeisiin. Moni vanhemmista koki, että heterogeenisyys vaikeutti lapsen sopeutumista ryhmään.
YK:n vammaissopimuksen 24 artiklan toimeenpano velvoittaa sopimuspuolia palkkaamaan riittävästi opettajia sekä kouluttamaan kaikilla koulutustasoilla työskenteleviä ammattihenkilöitä ja henkilöstöä. Tämä koskee paitsi perusopetusta myös juuri nyt ajankohtaista ammatillista koulutusta, johon liittyvä laaja lakiuudistus on parhaillaan käsiteltävänä eduskunnassa. Opetukseen tarvitaan siis kaikilla tasoilla riittävästi sekä henkilökuntaa että taloudellisia resursseja turvaamaan vammaisten oppilaiden yhdenvertaiset mahdollisuudet koulutukseen, myös elinikäiseen oppimiseen.
Säästöt syntyvät toisaalla: mm. pienempinä hoito- ja hoivakuluina sekä koulutuksen avulla parantuneiden työllistymismahdollisuuksien kautta lisääntyvinä verotuloina.
Kirjoittaja: Tarja Parviainen, Autismi- ja Aspergerliiton toiminnanjohtaja
Teksti ilmestyi pääkirjoituksena Autismi-lehden numerossa 2/2017