Aistitoiminta

Autismikirjon lasten aistitoiminnoissa on usein vaihteluita ja ne saattavat vaikuttaa paljon heidän elämäänsä. Aistitoiminnan vaihtelut voivat näyttäytyä yli- ja aliherkkyyksinä ja myös muunlaisina tuntemuksina. Katja Jussilan väitöstutkimuksessa (2019) aistipoikkeavuuksien esiintyvyys oli 8 % koko tuhansia lapsia käsittävässä aineistossa ja 54 % autismikirjon lapsilla. Aistitoimintaa miettiessä on tärkeää huomioida, että aistien toiminnan erilaisuus voi olla myös vahvuus tai voimavara, joka tuo mielihyvää ja auttaa rentoutumaan. Aistikokemusten saamiselle ja niiden käsittelylle on hyvä varata riittävästi aikaa.

Autismikirjon lapsella aisteihin kiinnitetään usein huomiota, jos hän on ääni- tai valoherkkä, koska ne ovat helpoiten havaittavia. Hän saattaa pitää käsiä korvilla tai silmiä kiinni tilanteissa, jotka eivät välttämättä aiheuta muissa reaktioita tai tunnu häiritseviltä. Hän saattaa häiriintyä äänistä, joita muut eivät edes tunnu havaitsevan. Yleisimpinä mainitaan yleensä kuulo-, näkö- ja kosketusherkkyydet. Aistit saattavat olla sekä yli- että aliherkkiä ja aistien välittämä tieto saattaa vaihdella paljon saman päivän aikana, eri tilanteissa ja elämän eri vaiheissa. Aistimukset saattavat kuormittaa lasta ja aiheuttaa ahdistuneisuutta, levottomuutta tai fyysistä kipua. Aistikuormitus vaikuttaa lapsen suoriutumiseen ja ympäristöön täytyy kiinnittää paljon huomiota, ettei se ole osallistumisen ja oppimisen esteenä.

Autismikirjon lapsi voi kokea eri aistimuksien kautta voimakkaasti asioita, jotka ovat hänelle mielihyvää tuottavia ja ne voivat siis myös olla hänelle hyödyllisiä ja mielekkäitä. Mikäli lapsi saa voimakasta mielihyvän kokemusta täysin vahinkoa tuottamattomasta aistimuksesta, ei sitä ole häneltä syytä kieltää, se auttaa häntä myös rentoutumaan ja voimaan paremmin. Mielihyvää aiheuttava aistimus voi olla myös helpottava tekijä muun kuormittumisen purkamiseen.

Esimerkkejä aistien vaikutuksista lapsen toimintaan

Aisti	Yliherkkyys näkyy lapsen toiminnassa	Aliherkkyys näkyy lapsen toiminnassa
Näkö	Välttelee kirkkaita, välkkyviä valoja. Liian monet värit ja tavaranpaljous ahdistavat. Kohti liikkuvat esineet tai asiat voivat aiheuttaa pelkoa.	Hakee voimakkaita näköaistimuksia esim. katsoo kirkkaita ja välkkyviä valoja lähietäisyydeltä. Katsoo tiettyjä mielellään pitkään tiettyjä kuvioita, esim. raitoja, viivoja, palloja jne.
Kuulo	Tietyt äänitaajuudet ovat epämiellyttäviä, esim. koneiden, valaisimien, ihmisten äänet. Kovat äänet ovat epämiellyttäviä. Erilainen sirinä, kohina, kahina häiritsee huomattavan paljon. Yllättävät äkilliset äänet ovat epämiellyttäviä, esim. koiran haukunta, lasten itku, toisen niistäminen, aivastus jne. Monet yhtäaikaiset äänet ovat epämiellyttäviä.	Voi vaikuttaa kuulevansa vain toisella korvalla ja kääntää päätä aina toisella korvalla äänen suuntaan. Voi olla kiinnittämättä huomiota tiettyihin ääniin. Nauttii meluisista paikoista ja väenpaljoudesta. Pitää ovien ja tavaroiden paiskomisesta tai niiden rikkoutumisen aiheuttamasta äänestä.  Tekee voimakkaita ääniä ja jatkaa sitä pitkään.
Maku	Välttää happamia makuja, voimakkaita mausteita ja vieraita makuja. Ruuassa tärkeä rakenne, väri, haju. Pelkkä ruuan haju aiheuttaa pahaa oloa.	Voimakkaiden aistimusten etsiminen, esim. chili ja muut mausteiset ruuat. Syötäväksi soimattomien materiaalien toistuva maistelu.
Haju	Välttää voimakkaita hajuja ja hajusteita ympäristössä (ihmiset, ruuat, eläimet, luonto).	Voimakkaiden hajujen suosiminen (myös ns. epämiellyttävät hajut). Hajunlähteiden pitkäkestoinen haistelu.
Tunto (pintatunto ja syvätunto)	Vaatteiden saumat, materiaalit, vetoketjut, pesumerkit, sukat, hiusten hoitaminen, suihku tuntuvat epämiellyttäviltä ja voivat aiheuttaa kipua. Kipuherkkyytenä. Hellän ja hivelevän kosketuksen herkkyytenä.	Aistihakuisuutena. Etenkin syvätuntoon liittyvien aistimusten haku, eli esim. lihasten voimakas hieronta saattaa olla mielihyvää tuottavaa. Lapsi saattaa myös hakea kipua tuottavia aistimuksia kuten pään hakkaamisella tai käden laittamisella kuumalle keittolevylle.
Liike- ja tasapainoaisti	Motorisena kömpelyytenä. Välttää korkeita paikkoja, epätasaista maastoa, esim. liukuportaat ja hissi pelottavat.	Hakee liikettä esim. viihtyy keinussa ja ottaa kovia vauhteja tai heijaa omaa kehoa toistuvin liikkein.

Autismikirjon lapsella saattaa olla myös aistihavaintojen sekoittumista tai yhteisaistimista, eli synestesiaa, joka voi olla sekä hankala ja toimintakykyyn negatiivisesti vaikuttava että voimaannuttava ja intensiivinen. Synestesia voi ilmetä esimerkiksi värien kuulemisena äänenä tai musiikin näkemisen väreinä tai muotoina. Lapsen kohdalla synestesiakokemuksia voi olla vaikea havaita, eikä hän välttämättä pysty itse sanoittamaan kokemuksiaan kovin helposti. Autismikirjon lapsella voi olla myös sisäisiä aistikokemuksia, jotka voivat olla oman kehon sisäisten äänien kuulemista tai tuntemista erittäin voimakkaina. Näitä voivat olla esimerkiksi sydämen tai suoliston äänet, joita elimistössä on. Äänien ja tuntemusten voimakkuus voi vaihdella paljon eri tilanteissa ja niiden sääteleminen ei ole mahdollista, mutta ne voivat vahvistua esimerkiksi kuormitustilanteissa.

Murrosikä saattaa lisätä aistikuormitusta. Omassa kehossa tapahtuvat fyysiset muutokset saavat kehon tuntumaan vieraalta. Murrosiän aiheuttama aistien kuormittuminen nostaa stressitasoa, joka puolestaan lisää aistikuormitusta. Tämän vuoksi on aina tärkeä miettiä aistikuormituksella vaikutusta haastavaan käytökseen, jota nuorella saattaa esiintyä.

Autismikirjon lapsille ja nuorille voi kertyä aivan normaalissa arjessa paljon erilaista aistikuormitusta, joka aiheuttaa stressiä ja toimintakyvyn alenemista. Useimmiten kuormitus tulee ympäristöstä ja silloin siihen on mahdollista vaikuttaa erilaisilla ratkaisuilla ja toimintatapojen muutoksilla. Ratkaisuja pitäisi ensisijaisesti etsiä muualta kuin eristämällä lapsi tilasta tai toiminnasta. Lapsen yksilölliset tarpeet täytyy aina selvittää ja autismikirjon lasten kohdalla täytyy ottaa huomioon, että joskus yksin oleminen on hänelle helpompaa ja luontevampaa kuin ryhmässä toimiminen, jolloin sen mahdollisuutta on myös syytä miettiä vakavasti. Joskus ratkaisu voi olla ryhmässä oleminen niin, että saa kuitenkin pitää fyysistä etäisyyttä toisiin. Usein tällaisten muutosten tekeminen ei vaadi isoja satsauksia ja investointeja.

Kuormitusta voi helpottaa rauhalliseen paikkaan vetäytymisen lisäksi vastamelukuulokkeilla tai muilla kuulosuojaimilla, tasaisella tai muuten sopivalla valaistuksella, heijastuksen estämisellä, stressi- ja hypistelylelujen käyttämisellä ja erilaisilla aistiystävällisillä tilaratkaisuilla. Tilojen suunnitteluun ja muuttamiseen on olemassa useita keinoja, aistiystävällinen tila on aina yksilölliset tarpeet huomioiva. Usein aistiystävällinen ryhmätila on muillekin lapsille hyvä paikka olla. Sopivien apukeinojen löytäminen auttaa lasta selviytymään tavallisesta arjesta ja antaa meille aikuisille aihetta pohtia luomiamme yleispäteviä sääntöjä, kuten lippalakin jättämistä eteiseen, hupun, aurinkolasien tai kuulokkeiden käytön kieltämistä sisätiloissa. Säännöt eivät välttämättä ole autismikirjon lapsen edun mukaisia, vaan ne aiheuttavat turhia toimintarajoitteita arkeen. Lapsen ja nuoren aistikuormitus ei poistu itsestään tai niin, että ajatellaan hänen tottuvan siihen. Lapsen ja nuoren itsensä kanssa täytyy opetella ja käydä läpi keinoja ja tapoja, joiden avulla hän pystyy vähentämään kertynyttä kuormitusta. Muiden vastuulla on antaa siihen mahdollisuus ilman erityistä huomiota ja syyllistämisen ilmaisua.

Lasten kanssa täytyy ottaa huomioon, että he eivät itse tiedä, että heidän aistinsa toimivat eri tavoin kuin joidenkin toisten lasten, tai aikuisten. He ovat koko elämänsä eläneet aistiensa tuottamien viestien kanssa. He yrittävät selviytyä tai toimia vaistojensa mukaan tilanteissa, joissa aistit aiheuttavat reagointia, joista muut eivät ole tietoisia, tai he kuormittuvat aistien aiheuttamasta tulvasta. Lapsen toistuvaan ja yllättävään reagointiin sellaisessa tilanteessa, jossa syitä ei ole selvillä, on aikuisen aina syytä tarkastella tilannetta aistien kannalta. Rauhallisessa hetkessä käydyt keskustelut ja tilanteiden seuraaminen antaa käsityksen siitä, mistä voi olla kyse. Lapsen kannalta on hyvä, jos hänelle itselleen voidaan kertoa, miten muiden aistit toimivat suhteessa hänen aisteihinsa. Se voi helpottaa häntä ilmaisemaan esimerkiksi koulussa tai vapaa-ajalla olevia tilanteita, joissa hänelle kertyy aistikuormitusta ja jota siten mahdollisesti voitaisiin myös estää tapahtumasta.

Lähteet

Autismiliitto. Verkkosivu. Osoitteessa: www.autismiliitto.fi/aistit. Viitattu 10/2022.

Jussila Katja, On the autism spectrum? Recognition and assessment of quantitative autism traits in high-functioning school-aged children. An epidemiological and clinical study. Oulun yliopiston tutkijakoulu; Oulun yliopisto, Lääketieteellinen tiedekunta; Oulun yliopistollinen sairaala. 2019. Osoitteessa: http://jultika.oulu.fi/Record/isbn978-952-62-2382-7 . Viitattu 10/2022.