Erityisen tuen ensiapu
Marika Mäkinen, erityisopettaja, erityisen tuen asiantuntija, väitöskirja tutkija
En haluaisi, mutta tänään minun on pakko mennä kouluun. Yritän sitä tosissani. Eteisessä odotan oikeaa lähtöhetkeä. Voin poistua kotoa vain parillisilla minuuttiluvuilla. Nyt kello on 14 yli. Suljen kotioven. Kadulle päästyäni iskee epäilys: menikö ovi varmasti kiinni ja lukkoon. Palaan tarkistamaan. Ovella kurkkua alkaa kuristaa, tulee paha olo, en saa happea. En pystykään lähtemään. On pakko palata sisälle. Ahdistus kasvaa. Miksi kukaan ei ymmärrä, että en kestä koulua. Siellä on liikaa kaikkea. Ääniä. Ihmisiä. Tapahtumia. Tiloja. Epäselviä ohjeita. Muutoksia. Turvattomuutta. Kukaan ei ymmärrä minua. Olen erilainen ja rakastan järjestystä. Sitä että asiat suunnitellaan ja suunnitelmaa noudatetaan. Vihaan jatkuvia muutoksia. En ole tyhmä, arvostan tietoa ja asioiden hoitamista virheettömästi. Rauhassa ja yksi asia kerrallaan. Miksi en saa olla koulussa sellainen?
Edellä olevat ajatukset ovat kuvitteellisia, mutta ne voivat olla todellisia autismikirjon lapselle tai nuorelle. Miten vanhempina ja ammattilaisina voisimme tukea autismikirjon lasta tai nuorta kotona, koulussa ja harrastuksissa?
Ammattiopisto Spesiassa kehitetty erityisen tuen ensiapu lähtee ajatuksesta, että kuka tahansa lähellä oleva aikuinen tai ammattilainen voi tukea autismikirjon lasta tai nuorta. Tukikeinojen käyttöönotto ei vaadi lapselle diagnoosia tai lääkäritutkimuksia. Tuen tarjoajilta edellytetään ainoastaan autismikirjon piirteiden tunnistamista ja ymmärtämistä. Lapsen tasapainoisen kasvun ja kehityksen sekä koulunkäynnin sujumisen kannalla on tärkeää, että tukikeinot otetaan käyttöön mahdollisimman pian.
Tuen suunnittelussa on ensiarvoisen tärkeää kuunnella lasta tai nuorta ja huomioida hänen yksilölliset tarpeensa ja toiveensa. Esimerkiksi koulussa on kouluarjen lisäksi hyvä ottaa huomioon lapsen tai nuoren muu arki ja koulun ulkopuoliset kuormitustekijät. Arjen kokonaiskuormituksella on merkittävä vaikutus oppimiseen. Autismikirjon lapsella/nuorella ylikuormitusta aiheuttavat usein sosiaaliset tilanteet, aistiärsykkeet, ympäristön ennakoimattomuus tai epäselvyys liittyen esimerkiksi annettuihin ohjeisiin, toimintatapoihin tai aikatauluihin. Nämä yhdessä saattavat muodostaa esteen lapsen/nuoren kehitykselle ja oppimiselle.
Erityisen tuen ensiapu perustuu tuettavan lapsen tai nuoren kokonaistilanteen huomioimiseen sekä hänen kiinnostuksen kohteiden, vahvuuksien ja osaamisen esiin nostamiselle. Vahvuusperustainen opetus ja ohjaus tukevat parhaiten autismikirjon lapsen tai nuoren oppimista ja minäpystyvyyttä. Aitoihin kiinnostuksen kohteisiin ja vahvuuksiin panostaminen johtavat parhaimmillaan nuorelle sopivaan ammattiin ja työpaikkaan.
Oppimista tukeva ympäristö mahdollistaa sosiaalisten taitojen ja tunnetaitojen oppimisen, antaa tilaa joustavuudelle sekä näkee autismikirjon ominaisuudet erityisinä vahvuuksina. Oppimisen tuki edellyttää kokonaisuuden tarkastelua ympäristön, opetuksen, sosiaalisten suhteiden ja yhteistyön näkökulmista. Opiskelun tuki edellyttää opiskeluun liittyvien käsitteiden, järjestelmien, ihmisten ja viestinnän ”tiekarttaa”. Opiskelu ja opiskeluympäristöt muuttuvat opintojen edetessä. Itseohjautuvuus, itsenäisyyden vaatimukset ja valinnat lisääntyvät, selkeys ja ennustettavuus vähenevät, sosiaaliset suhteet lisääntyvät, samoin mahdollisuudet muutoksille. Näiden lisäksi monen nuoren kohdalla myös opiskelupaikkakunta saattaa muuttua. Nuoren omilla näkemyksillä ja kokemuksilla on keskeinen merkitys opiskelujärjestelyille.
Oppimisympäristöön kannattaa kiinnittää erityistä huomiota. Pohjakartat, selkeät opasteet ja merkityt reitit auttavat autismikirjon lasta tai nuorta löytämään oikeaan tilaan. Mahdollisuus valita itselle mieleinen työskentelytila tai istumapaikka voi olla ratkaiseva tekijä oppimisen edistäjänä tai estäjänä. Ryhmätyöskentelytilanteisiin on hyvä kiinnittää huomiota, sillä ne voivat olla autismikirjon lapselle/nuorelle haastavia. Hän hyötyy usein tilasta, johon voi vetäytyä hetkeksi omaan rauhaan pois ympäristön ärsykkeistä. Musiikin kuuntelu tai muu rentouttava oheistoiminta voi auttaa keskittymään ja siihen on hyvä antaa mahdollisuus. Ympäristön aistikuormituksella, kuten tilojen akustiikalla ja väreillä on usein iso vaikutus autismikirjon henkilöihin.
Oppimisen tuki rakentuu tuen tarpeiden ennakoinnista, opetuksen selkeistä rakenteista, opiskelurutiineista ja oppimistekniikoiden käyttöönotosta. Tavoitteet, tulevaisuuden näkymät ja omat unelmat liittyvät olennaisesti myös koulunkäyntiin ja opiskeluun. Niistä pitää keskustella lapsen ja nuoren kanssa. Autismikirjon lapsi tai nuori voi tarvita apua omien tavoitteiden ja haaveiden sanoittamiseen. Tavoitteita kohti on hyvä edetä vaiheittain konkreettisten ja saavutettavien osatavoitteiden kautta.
Kouluarkeen ja opetukseen voi luoda ennakoitavuutta ja rakennetta visuaalisilla aikatauluilla ja työskentelyohjeilla. Ne auttavat autismikirjon lasta tai nuorta ryhtymään työhön ja siirtymään työvaiheissa eteenpäin itsenäisesti. Esimerkiksi video-ohjeistukset, vr-tekniikka ja työskentelyä tukevat digisovellukset auttavat kokonaisuuden hahmottamisessa ja työn etenemisessä muistuttaen seuraavasta työvaiheesta. Digitaalisten sovellusten avulla voidaan myös tutustua toimintaympäristöihin etukäteen, mikä luo autismikirjon henkilöille ennakoitavauutta ja sen myötä turvallisuuden tunnetta.
Arjen muutoksista, kuten uusista henkilöistä, vaihtuvista työskentelytavoista, paikoista tai aikatauluista on tärkeää kertoa etukäteen. Näin vähennetään ennakoimattomista asioista aiheutuvaa stressiä. Muuttuvia asioita on hyvä käydä läpi perusteellisesti ja konkreettisesti. Esimerkiksi selvittäen mitä, missä, milloin ja miten muuttuu. Mitä seuraavaksi tapahtuu ja kenen kanssa lapsi tai nuori muuttuvassa olosuhteessa toimii. Edellä olevat kysymykset ovat ennakoinnin, strukturoinnin ja visualisoinnin kulmakivet.
Erilaisten oppimistapojen ja niihin liittyvien odotusten avaaminen on tärkeää. Ryhmässä, pareittain, opettajan johdolla tai itsenäisesti opitaan eri tavoin ja niissä vaaditaan monenlaisia taitoja. Nämä taidot on hyvä tehdä näkyviksi ja ymmärrettäviksi autismikirjon lapselle tai nuorelle. Oppiminen ja opiskelu vaativat myös monenlaisia työskentelytapoja kuten tiedon hankintaa, oppimisalustoilla toimimista ja itsenäistä opiskelua. Toimintamallien ja työskentelytapojen runsas määrä saattaa hämmentää autismikirjon lasta/nuorta. Niiden sijasta selkeys, johdonmukaisuus ja samankaltaisuus tukevat oppimista ja itseohjautuvuutta.
Kuten tiedämme, sosiaalinen ilmapiiri vaikuttaa olennaisesti oppimiseen, mielen hyvinvointiin ja positiiviseen minäkuvaan. Hyväksyvä ja turvallinen ilmapiiri tukee oppimista, sosiaalisten taitojen ja tunnetaitojen kehittymistä. Siksi on tärkeää ennakoida ja jäsentää sosiaalisia tilanteita. Tätä kutsutaan sosiaalisen koodin avaamiseksi. Opiskeluympäristössä sosiaaliseen koodiin voivat kuulua esimerkiksi projektiopinnot, ryhmä- ja parityöt sekä työssäoppimispaikan hankkiminen. Sosiaalinen koodi kertoo, kuinka tilanteessa toimitaan, miten työnjaosta ja aikatauluista sovitaan, miten tilanne etenee ja millaisia vuorovaikutustilanteita niihin liittyy.
Uusien tilanteiden sanoittaminen, kirjoittamattomien sääntöjen avaaminen ja visualisointi ovat tärkeimpiä sosiaalisten tilanteiden ennakointikeinoja. Sosiaalisia taitoja voidaan myös simuloida ja harjoitella etukäteen. Näin lapsella tai nuorella on mahdollisuus ymmärtää ja valmistautua kohtaamaan omaa ja toisten tunteita, käyttäytymistä ja toimintatapoja.
Sosiaalisia taitoja ja tunnetaitoja voidaan myös opettaa ja oppia. Esimerkiksi oman mielipiteen esittäminen rakentavasti, ristiriitatilanteen ratkaiseminen, kohteliaasti kieltäytyminen tai hämmentävässä tilanteessa toimiminen ovat arvokkaita ja harjoiteltavissa olevia taitoja kenelle tahansa.
Yhteistyö koulun, kodin ja muiden lapsen tai nuoren elämässä olevien toimijoiden kanssa on tärkeää. Yhteistyö varmistaa, että autismikirjon lapsen tai nuoren kanssa toimitaan johdonmukaisesti ja sujuvasti. Yhteiset keskustelut avaavat eri näkökulmia ja mahdollistavat ratkaisun löytymisen hankaliinkin tilanteisiin yhdessä lapsen/nuoren kanssa. On tärkeää myös seurata, millaista tukea lapselle tai nuorelle on jo tarjottu sekä arvioida, mikä keinoista toiminut ja mikä ei. Usein toimivat ratkaisut löytyvät tarkastelemalla lapsessa/nuoressa tai hänen ympäristössään tapahtuvia muutoksia menneen ja nykyisyyden välillä. Moniammatillisella yhteistyöllä autismikirjon lasta ja nuorta voidaan tukea kokonaisvaltaisesti ja kokonaisvaltainen tuki puolestaan luo perustan tasapainoiselle kasvulle ja hyvinvoinnille. Mahdollisuuksia ja ratkaisuja löytyy aina, kunhan vain näemme ne.
