Haluan olla oma itseni

Aida A, 10 v, autisti

SYKSYLLÄ 2021 huomasin, että en ole ainoa autisti lapsi, joka kokee epäreiluutta. Päätin silloin kysyä muiltakin neuroepätyypillisiltä millaisia he ovat ja miten he kokevat yhdenvertaisuuden toteutuvan.
Tässä ajatuksia, joita vastaajat kertoivat.

Meitä stressaa hälyt ja melut, emme myös tykkää, jos asiat ovat epäjärjestyksessä. Emme tykkää, jos ei ole hyvää aikataulua tai suunnitelmaa ja jos tulee yllätyksiä.

Joskus yritämme vain arvata, miten kuuluu toimia, koska maailma tuntuu meistä erittäin erikoiselta. Joskus maailma on meidän mielestämme epälooginen ja epäreilu. Joskus tuntuu, että kaikkia pitää
miellyttää ja sanoa aina “joo”. Jos meiltä kysytään kysymyksiä, niin joskus vastaamme niin, että saamme kysyjän iloiseksi. Muita ei kiinnostaa miltä meistä tuntuu.

Me voimme ehdottomasti sanoa, ettemme halua olla niin kuin muut. Haluamme olla oma itsemme, mutta miten se on mahdollista? Tuntuu siltä, että olemme niin kuin nukkeja ja muut kontrolloivat meitä,
osaatteko kuvitella miltä se tuntuu?

Kun joku sanoo, että käytä kuulosuojaimia, jos melu häiritsee, tai jos et voi tehdä koetta muiden kanssa, saat mennä opettajan huoneeseen tekemään sen, tai saat ottaa omat eväät kouluun, kun et voi syödä
koulun ruokaa, tulee olo, että pitäisi kiittää, kun on saanut poikkeusluvan. Itse asiassa kaikki päivät ovat meille todella rankkoja. Tuntuu että olemme hyviä vain, jos käyttäydymme kuin muut, sillä silloin meitä
kehutaan. Kun kuormitumme ja saamme stressikohtauksen, meitä kohdellaan kuin olisimme huonosti käyttäytyviä.

Moni ajattelee, että meidän pitäisi jotenkin muuttua ja jos vaan yritämme tarpeeksi niin se onnistuu. On todella vaikeaa ymmärtää miksi ette halua ymmärää meitä ja antaa meille tilaa jotta mekin mahdumme.