Hermoston kuormittuminen ja stressitaso

Kaikki lapset voivat stressaantua ja reagoida stressiin. Lapsilla stressinsäätelykeinot ovat usein vielä vähäisiä ja niitä harjoitellaan yhdessä aikuisten kanssa. Jokaisella lapsella on oma tapansa reagoida ja osa lapsista vaikuttaa stressaantuvan herkemmin kuin toiset. Parhaimmillaan stressi vaikuttaa lapseen positiivisesti ja se voi auttaa häntä suoriutumaan. Autismikirjon lapsen ja nuoren hermosto kuormittuu kuitenkin helposti ja sen seurauksena hänen stressitasonsa nousee. Se, miten stressitason nousu vaikuttaa ja näyttäytyy lapsessa, vaihtelee huomattavasti. Stressitasoon ja sen nousuun täytyy autismikirjon lasten kohdalla kiinnittää erityistä huomiota.

Autismikirjon lapsille siirtymätilanteet tilanteesta ja tekemisestä toiseen voivat olla stressaavia. Stressiä voi aiheuttaa myös mukavan asian tekeminen, ei pelkästään sen lopettaminen. Mukava ja mielenkiintoinen toiminta saa heidät usein keskittymään tekemiseen todella intensiivisesti. Se voi saada heidät sulkemaan esimerkiksi aistiärsykkeitä ja muita huomiota muualle vieviä asioita pois mielestä ja samalla se voi viedä voimia, ja aiheuttaa kuormittumista. Mielekkääseen tekemiseen liittyy aina myös toiminnan aloittaminen ja lopettaminen, jotka jo ihan toiminnasta riippumatta aiheuttavat usein kuormitusta. Sterssitason nousua tai kuormitusta voi kertyä kommunikaation, vuorovaikutuksen, toiminnanohjauksen piirteiden ja aistitoiminnan kuormittumisen vuoksi huomattavia määriä enemmän kuin muilla lapsilla. Usein stressitasoa nousuun vaikuttavat ympäristötekijät.

Stressitason nousu voi olla tilannesidonnaista ja lyhytkestoista, mutta esimerkiksi suuremmat elämänmuutokset voivat aiheuttaa myös lapselle pitkäkestoista stressitason nousua. Autismikirjon lapsella voi stressitaso kohota herkästi ja heillä perusstressitason ja kaaoksen välinen ero on yleensä hyvin pieni. Käytännössä tämä tarkoittaa, että jos lapsi on kuormittunut esimerkiksi kivan leikin ja sitä edeltäneen yhteisessä tilassa pukemisen jälkeen, ja hänen pitäisi sen jälkeen suoriutua ruokailusta, joka sekin tapahtuu ryhmässä ja avoimessa tilassa, saattaa hän muita lapsia herkemmin ajautua kaaostilaan.

Kun tuntee autismikirjon, aikuinen voi tiedostaa myös syyt stressiherkkyyteen ja ylikuormitukseen. Aistitoiminnan piirteet, vuorovaikutuksen haasteet ja kuormittavuus, kommunikaation piirteet, toiminnanohjauksen haasteet ja esimerkiksi usein autismiin liittyvät univaikeudet ovat tekijöitä, jotka nostavat stressitasoa. (Elven, 2010)

Moniin stressitasoa kohottaviin tekijöihin on mahdollista varautua ennakoinnilla. Ensimmäinen keino on toimintojen riittävä tauottaminen. Vaikka stressireaktioita ei synny esimerkiksi päiväkodissa tai koulupäivän aikana, täytyy niissäkin paikoissa voida huomioida, jos päivällä kertyneen stressitason purkuun menee lapsella koko ilta tai jopa seuraavaan aamuun asti, on lapsi liian kuormittunut. Silloin lapsi tarvitsee lisää taukoja päivän aikana, se mahdollisuus tukee myös hänen oppimistansa ja kasvua. Arkipäiväiset ja joka päivä toistuvat askareet saattavat aiheuttaa stressiä yhtä lailla kuin uudet ja opeteltavat tilanteet. Arkipäivän askareet, kuten aamutoimet vaativat keskittymistä ja huomion kiinnittämistä tehtävän aloittamiseen, suorittamiseen, lopettamiseen ja siirtymiseen seuraavaan tehtävään.

Varhaiskasvatuksessa ja koulumaailmassa joudutaan usein miettimään, miten yhdelle tai osalle lapsista voidaan järjestää heidän tarvitsemiaan taukoja tai muuten erityisiä sääntöjä tai järjestelyjä. Avoimuus on helpoin tapa toimia, autismista ja siitä, miten se ilmenee, kannattaa puhua lapsille niin, että he ymmärtävät, mistä on kyse. Usein kokemustoimijat ovat parhaita tilanteiden sanoittajia, myös lapsille ja nuorille. Lasten kanssa kannattaa myös puhua siitä, miten he itse toimivat, kun tuntuu, että ympärillä on liikaa virikkeitä ja tapahtumia. Lapset ovat usein joustavampia kuin aikuiset osaavat etukäteen ennakoida, kunhan he saavat tarpeeksi tietoa, mistä on kyse ja voivat suhteuttaa saamaansa tietoa omaan elämäänsä.

Haastavaksi koettuun käyttäytymiseen liittyy aina kohonnut stressitaso, joten stressin väheneminen vähentää myös haastavaa käyttäytymistä. Stressin kasaantuminen tai äkillinen voimakas stressi, voi pahimmillaan johtaa tilanteeseen, jossa lapsi ei pysty enää tekemään valintoja käyttäytymisensä suhteen. Kaaostilanteessa lapsi voi käyttäytyä tavalla, joka aiheuttaa todellista haittaa itselleen, toisille tai fyysiselle ympäristölle. Tällaista käyttäytymistä kutsutaan usein haastavaksi käyttäytymiseksi.

Ennen stressinhallintaa, täytyy miettiä, miten lapsi ja läheiset voivat tunnistaa lähestyvän sietorajan täyttymistä tai kaaostilan lähestymistä. Kannattaa seurata onko lapsi levoton, tuleeko hänelle vatsakipua, onko hänen vaikea ilmaista itseään tai pystyykö hän olemaan vuorovaikutuksessa kuten muissa tilanteissa. Sen jälkeen, kun lapsessa on tunnistettu stressin merkkejä, voi vaikuttaa stressinhallintaan. Lapsi saattaa itse tunnistaa merkkejä, kun hänen kanssaan tilanteita käy läpi. Huomionarvoista on, ettei stressaantuneena ole hedelmällistä käydä keskusteluja ja miettiä sopivia keinoja olotilan tasapainottamiseen. Keskustelut ja pohdinnat käydään aina tasapainoisessa tilanteessa.

Stressinhallinnassa kannattaa ensisijaisesti kuulla ja seurata lasta itseään, sillä hänellä on todennäköisesti tietoa siitä, mikä tuntuu hyvälle ja millä keinoilla stressikuormaa voi helpottaa. Usein keinot ovat vetäytyminen, hiljaisuus, ulkona kävely, aistiärsykkeiden estäminen, painopeiton alla lepääminen, itsensä rauhoittaminen hengitysharjoituksilla jne. Myös itselle sopivan kommunikaatiomenetelmän opettelu tai taitojen vahvistaminen voi vaikuttaa paljon siihen, ettei stressitaso ylity niin herkästi. Stressireaktiot voivat vaikuttaa siihen, että lapsen käytös koetaan negatiiviseksi ja haastavaksi. Tärkeää stressinhallinnan lisäksi onkin kiinnittää huomiota siihen, miten kuormitusta voitaisiin keventää ja estää tilanteita syntymästä. Se onnistuu vain niin, että me kaikki osallistumme muutoksien tekemiseen, koskaan tilannetta ei saada tasapainotettua niin, että pyrimme muuttamaan vain lapsen omaa käytöstä, emmekä itse osallistu muutokseen.

Lähteet

HAASTE-manuaali. Autismiliitto. Osoitteessa: www.autismiliitto.fi/HAASTE . Viitattu 10/2022.

Elvén Bo Hejlskov: No fighting, No biting, No screaming. How to Make Behaving Positively Possible for People with Autism and Other Developmental Disabilities. Jessica Kingsley Publishers, London and Philadelphia, 2010.

Meltdown ja shutdown sanojen selitykset

Elina Havukainen, Autismiliitto

Meltdown, melttari eli tunneromahdus on usein seuraus tilanteista, jotka ovat erittäin kuormittavia tai aiheuttavat suurta ahdistusta, jota ei pääse pakenemaan. Tunneromahdukset ovat fyysisesti ja henkisesti rasittavia ihmiselle, ja ne voivat näyttää ulospäin raivo- tai itkukohtaukselta. Kyseessä on kuitenkin reaktio erittäin ahdistavaan tilanteeseen tai ympäristöön. Tunneromahduksen aikana ihminen on äärimmäisen ahdistunut ja voi vahingoittaa muita tai itseään.

Shutdown, suttari eli sulkeutuminen on reaktio, jossa ihminen toisin kuin tunneromahduksessa, jähmettyy eikä häneen tunnu olevan mahdollista saada yhteyttä. Sulkeutumiset voivat aiheutua esimerkiksi ylikuormittavista sosiaalisista tilanteista, paljon tunteita sisältävistä tilanteista, väsymyksestä ja unen puutteesta tai tilanteista, jotka vaativat paljon ajattelutyötä. Ihminen ei ehkä vaikuta omalta itseltään, koska kaikki energia kuluu tämän ylikuormitustilanteen käsittelyyn ja tämä voi vaikuttaa myös heidän kykyynsä kommunikoida.

”Stressin kasaantumiseen voidaan vaikuttaa. Se vaatii yhteistyötä ja herkkää kuuntelua autismikirjon lapsen lähi-ihmisiltä hänen kaikissa sosiaalisissa ympäristöissään. Stressitekijöiden vähentäminen vaatii usein niin uusien taitojen opettelua kuin erityisesti ympäristön antaman tuen kehittämistä sekä muutoksia fyysisessä ympäristössä.”