Kannanotto: Kehitysvammaisten ja autismikirjon lasten kohtelu kuntoutus- ja asumisyksiköissä kertoo osaamisen puutteista – itsemääräämisoikeuden turvaavalla lainsäädännöllä kiire
Ylen MOT uutisoi 3.1. kehitysvammaisiin lapsiin ja nuoriin kohdistuvasta väkivaltaisesta hoitotavasta kuntayhtymän tukikeskuksessa Varsinais-Suomessa. On hyvä, että asia on noussut julkisuuteen, jotta siihen voidaan puuttua. Näin siksi, että kysymyksessä ei ole yksittäistapaus. Taustalla on asennetason ongelma sekä osaamattomuus näiden lasten kohtaamisessa ja ohjaamisessa. Kun työntekijöiltä loppuvat keinot, turvaudutaan liialliseen rajoittamiseen.
Autismikirjolla olevien kehitysvammaisten ihmisten tapa ajatella ja hahmottaa maailmaa on erilainen. Heillä on vaikeuksia ympäristön hahmottamisessa, vuorovaikutuksessa ja kommunikaatiossa. Lisäksi autismikirjon henkilöille tyypilliset aistisäätelyn erityispiirteet sekä stressiherkkyys on ohjaustilanteessa otettava aina huomioon. Yksiköiden henkilökunnalla on oltava tietoa ja ymmärrystä siitä, miten kehitysvammaiset autismikirjon lapset ja nuoret tulee kohdata. Autismikirjolla oleva kehitysvammainen henkilö ei toimi tahallaan, eikä ilkeyttään haastavasti. Hänellä on käyttäytymiseen syynsä, kun muita keinoja ei ole käytössä. Liialliseen rajoittamiseen päädytään, kun näiden lasten asemaan ei osata asettua, eikä heidän erityispiirteitään osata ottaa huomioon.
Haastava käyttäytyminen, jossa lapsi tai nuori vahingoittaa itseään, muita tai fyysistä ympäristöä, viestii stressitason noususta. Autismikirjon henkilön stressitaso, joka laitosympäristössä on koholla muutenkin, nousee entisestään, jollei hänellä ole keinoja aktiivisesti laskea stressitasoaan ja riittäviä taitoja tunnistaa kuormittavia tilanteita, varautua niihin ja selviytyä niistä. Näiden lasten parissa työskentelevän henkilökunnan pitää osata tulkita kuormitustasoa nostavia tilanteita ennalta, jotta fyysinen rajoittaminen on aina viimesijainen keino ja käytettävissä vain, jos mitään muuta keinoa ei ole käytettävissä – kiinnipitäminen ja päällä istuminen vaikuttavat täysin päinvastoin, kuormitustasoa nostavasti. Fyysinen rajoittaminen on myös aina lopetettava, kun on mahdollista käyttää muuta keinoa esimerkiksi, kun lapsi tai nuori on saatu tilaan, jossa ei ole vaaraa vahingoittaa muita tai muu akuutti vaara on saatu torjuttua.
Autismikirjon henkilöiden ohjaamisessa tarvitaan laajaa perehtyneisyyttä neuropsykiatriaan ja autismikirjoon sekä sosiaalisen kuntoutuksen osaamista. Kuntien säästöt, joihin muun muassa sosiaalipalvelujen kilpailutuksilla pyritään, joudutaan ottamaan henkilöstökuluista, jotka muodostavat pääosan palveluntuottajan toimintamenoista. Tämä on johtanut kuntoutus- ja asumisyksiköiden henkilöstömitoituksen pienentämiseen sekä työntekijöiden koulutusvaatimusten alentamiseen. Kyseessä on kuitenkin kohderyhmä, jonka parissa työskentely on fyysisesti ja psyykkisesti vaativaa ja joka edellyttää eritysosaamista.
Neuropsykiatrisesti oireilevien lasten ja nuorten kuntoutus- ja asumisyksiköiden toimintakäytännöt on saatava YK:n ihmisoikeuksien sopimuksen edellyttämälle tasolle. Lainsäädäntö ei tällä hetkellä esimerkiksi edellytä haastavien tilanteiden riittävää ennakointia ja harkintaa. Itsemääräämisoikeuslainsäädännölle, joka tällä vaalikaudella ei ehtinyt eduskunnan käsiteltäväksi, on kiire ja se tulisi saada eduskuntaan mahdollisimman pian seuraavan vaalikauden alkaessa.
Lisätietoa:
Päivi Norvapalo, puheenjohtaja Autismi- ja Aspergerliitto ry
puh. 040 5712 460
Pia-Maria Ala-Kihniä, järjestösuunnittelija Autismi- ja Aspergerliitto ry
puh. 050 4063 833
Yle MOT 3.1.2019: ”Lapsia roikotetaan raajoista kantamalla ja kiinnipito jatkuu sängyssä”