Siirry sisältöön
Haku Lahjoita
Kannanotot ja lausunnot 3.1.2019

Kannanotto: Kehitysvammaisten ja autismikirjon lasten kohtelu kuntoutus- ja asumisyksiköissä kertoo osaamisen puutteista – itsemääräämisoikeuden turvaavalla lainsäädännöllä kiire

Ylen MOT uutisoi 3.1. kehitysvammaisiin lapsiin ja nuoriin kohdistuvasta väkivaltaisesta hoitotavasta kuntayhtymän tukikeskuksessa Varsinais-Suomessa. On hyvä, että asia on noussut julkisuuteen, jotta siihen voidaan puuttua. Näin siksi, että kysymyksessä ei ole yksittäistapaus. Taustalla on asennetason ongelma sekä osaamattomuus näiden lasten kohtaamisessa ja ohjaamisessa. Kun työntekijöiltä loppuvat keinot, turvaudutaan liialliseen rajoittamiseen.

Autismikirjolla olevien kehitysvammaisten ihmisten tapa ajatella ja
hahmottaa maailmaa on erilainen. Heillä on vaikeuksia ympäristön
hahmottamisessa, vuorovaikutuksessa ja kommunikaatiossa. Lisäksi autismikirjon
henkilöille tyypilliset aistisäätelyn erityispiirteet sekä stressiherkkyys on
ohjaustilanteessa otettava aina huomioon. Yksiköiden henkilökunnalla on oltava
tietoa ja ymmärrystä siitä, miten kehitysvammaiset autismikirjon lapset ja
nuoret tulee kohdata. Autismikirjolla oleva kehitysvammainen henkilö ei toimi
tahallaan, eikä ilkeyttään haastavasti. Hänellä on käyttäytymiseen syynsä, kun
muita keinoja ei ole käytössä. Liialliseen rajoittamiseen päädytään, kun näiden
lasten asemaan ei osata asettua, eikä heidän erityispiirteitään osata ottaa
huomioon.

 

Haastava
käyttäytyminen, jossa lapsi tai nuori vahingoittaa itseään, muita tai fyysistä
ympäristöä, viestii stressitason noususta. Autismikirjon henkilön stressitaso,
joka laitosympäristössä on koholla muutenkin, nousee entisestään, jollei
hänellä ole keinoja aktiivisesti laskea stressitasoaan ja riittäviä taitoja
tunnistaa kuormittavia tilanteita, varautua niihin ja selviytyä niistä. Näiden
lasten parissa työskentelevän henkilökunnan pitää osata tulkita kuormitustasoa
nostavia tilanteita ennalta, jotta fyysinen rajoittaminen on aina viimesijainen
keino ja käytettävissä vain, jos mitään muuta keinoa ei ole käytettävissä –
kiinnipitäminen ja päällä istuminen vaikuttavat täysin päinvastoin,
kuormitustasoa nostavasti. Fyysinen rajoittaminen on myös aina lopetettava, kun
on mahdollista käyttää muuta keinoa esimerkiksi, kun lapsi tai nuori on saatu
tilaan, jossa ei ole vaaraa vahingoittaa muita tai muu akuutti vaara on saatu
torjuttua.

 

Autismikirjon
henkilöiden ohjaamisessa tarvitaan laajaa perehtyneisyyttä neuropsykiatriaan ja
autismikirjoon sekä sosiaalisen kuntoutuksen osaamista. Kuntien säästöt, joihin
muun muassa sosiaalipalvelujen kilpailutuksilla pyritään, joudutaan ottamaan
henkilöstökuluista, jotka muodostavat pääosan palveluntuottajan
toimintamenoista. Tämä on johtanut kuntoutus- ja asumisyksiköiden henkilöstömitoituksen
pienentämiseen sekä työntekijöiden koulutusvaatimusten alentamiseen. Kyseessä
on kuitenkin kohderyhmä, jonka parissa työskentely on fyysisesti ja
psyykkisesti vaativaa ja joka edellyttää eritysosaamista.

 

Neuropsykiatrisesti
oireilevien lasten ja nuorten kuntoutus- ja asumisyksiköiden toimintakäytännöt
on saatava YK:n ihmisoikeuksien sopimuksen edellyttämälle tasolle. Lainsäädäntö
ei tällä hetkellä esimerkiksi edellytä haastavien tilanteiden riittävää
ennakointia ja harkintaa. Itsemääräämisoikeuslainsäädännölle, joka tällä
vaalikaudella ei ehtinyt eduskunnan käsiteltäväksi, on kiire ja se tulisi saada
eduskuntaan mahdollisimman pian seuraavan vaalikauden alkaessa.

 


Lisätietoa:

Päivi Norvapalo, puheenjohtaja Autismi- ja Aspergerliitto ry

puh.  040 5712 460

 

Pia-Maria Ala-Kihniä, järjestösuunnittelija Autismi- ja
Aspergerliitto ry

puh.  050 4063 833

Yle MOT 3.1.2019:

”Lapsia roikotetaan raajoista kantamalla ja kiinnipito jatkuu sängyssä”

Kehitysvammaisten lasten kohtelusta tukikeskuksessa rikosilmoitus


3.1.2019