Lastensuojelu ei voi paikata autismikirjon lasten ja nuorten tuen toimimattomuutta
Helsingin Sanomat kirjoitti (HS 1.9.), että että lastensuojelun asiakkaina on enenevissä määrin lapsia ja perheitä, joiden kuuluisi olla todellisuudessa muiden palveluiden piirissä. Yksi tällainen väliinputoajaryhmä on autismikirjon lapset ja nuoret.
Kun tukea ja apua ei saada riittävästi eikä riittävän varhaisessa vaiheessa, lapsen tai nuoren tilanne ehtii kärjistyä, minkä seurauksena perheet uupuvat. Tällöin lastensuojelu astuu tilanteeseen mukaan.
Autismikirjon lapset ja nuoret ovat tällä hetkellä yliedustettuna lastensuojelussa. Erikoissairaanhoidossa diagnosoiduilla autismikirjon lapsilla ja nuorilla on THL:n vuoden 1997 syntymäkohorttitutkimuksen mukaan muihin verrattuna kolminkertainen riski tulla lastensuojelun sijoitetuksi kodin ulkopuolelle (diagnoosi 18 % vs. ei diagnoosia 6 %).
Lastensuojelun sijoitus on taloudellisesti kallis toimenpide, mutta ennen kaikkea se on autismikirjon lapsille ja nuorille väärä toimenpide, silloin kun sillä yritetään paikata muiden palvelujen ja tuen puutteita. Tärkeää olisi luoda autismikirjon lapsiperheitä varhaisessa vaiheessa tunnistavia ja tukevia palvelurakenteita. Arjen ennustettavuus, selkeys ja samankaltaisina toistuvat tapahtumat luovat autismikirjon ihmisille turvaa ja kannattelevat myös vaikeissa tilanteissa.
Yksin autismikirjon ihmisiä on Suomessa noin 55 000-66 000. Tämän joukon ja laajemmin neurokirjon ihmisten sekä heidän perheenjäsentensä tarpeet eivät saa enää jäädä huomiotta.
Maailma rakentuu neurotyypillisten ihmisten näkökulmasta. Autismikirjon ihmisten on vaikea pysyä toimintakykyisenä heille esteellisissä ympäristöissä. Tämä on monien haastavien tilanteiden juurisyy, josta ongelmat lähtevät kasaantumaan. Esimerkiksi kouluarjessa on käytössä paljon toimintatapoja ja ratkaisuja, jotka eivät sovi autismikirjon oppilaille.
Vielä tänäkin päivänä autismikirjon lasten perheet törmäävät tilanteisiin, joissa ammattilaiset eivät usko vanhempien kuvauksia arjesta tai epäilevät arjen haasteiden johtuvan perheiden olosuhteista. Ammattilaiset eivät siis usein tunnista mistä lapsen toimintakyvyn vaikeudet johtuvat.
Mikä ratkaisuksi? Tarvitaan lisää autismi- ja laajemmin neurokirjon osaamista sosiaalitoimeen, varhaiskasvatukseen sekä opetustoimeen. Näiden alojen koulutuksiin tulisi sisällyttää pakollisena enemmän tietoa neurokirjon ihmisten tarpeista. Tarvitaan kiireesti myös eri sektoreita koskeva neurokirjon toimenpideohjelma.
Palvelujärjestelmä ja tuki autismikirjon lapsille ja nuorille täytyy saada toimimaan. Hyvinvointialueilla on tuhannen taalan paikka vahvistaa neurokirjon osaamista ja suunnata autismikirjon ihmisten palveluihin lisää resursseja.
Teemu Muukkonen
hallituksen puheenjohtaja
Autismiliitto
Satu Taiveaho
toiminnanjohtaja
Autismiliitto