Kannanotot ja lausunnot 16.11.2021

Lastensuojelun sosiaalityöhön on säädettävä riittävä henkilöstömitoitus

Autismiliiton mielestä on erittäin kannatettavaa, että lastensuojelun sosiaalityöntekijäkohtaisesta asiakasmäärästä säädetään lailla. Ehdotettu mitoitus ei kuitenkaan vastaa nykyisiä laatusuosituksia. Autismiliitto on antanut lausunnon ja ollut kuultavana eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnassa.

Henkilöstöresurssi ja johtaminen ovat keskeisesti sosiaalityön laatuun ja asiakasturvallisuuteen vaikuttavia tekijöitä. Lastensuojelun sosiaalityö on vaativaa erityistason asiantuntijatyötä ja edellyttää monialaista osaamista mm. neuropsykiatrisesti oireilevien lasten ja nuorten tarvitsemasta tuesta. Kuten lakiesityksessä hyvin todetaan, asiakastyön mitoituksella tulee taata, että sosiaalityöntekijällä on tosiasiassa aikaa paneutua vastuullaan olevien lasten yksilöllisiin tuen tarpeisiin, niiden tunnistamiseen nykyistä aiemmin sekä tuen tarpeisiin parhaiten vastaavien tuen ja palvelujen järjestämiseen. Ehdotettu asiakasmäärän rajaus 30:een lapseen per työntekijä vuodesta 2024 alkaen ei vastaa STM:n ja Kuntaliiton lastensuojelun laatusuosituksia enintään 25 lapsesta vastuusosiaalityöntekijää kohden.

Lastensuojelun henkilöstön neuropsykiatrista osaamista vahvistettava

Kun henkilöstömitoitus on riittävä, sosiaalityöntekijöille jää aikaa myös työssä tarvittavan osaamisen kehittämiseen. Moni autismikirjon lapsen sijoitus voitaisiin välttää, jos ammattilaiset osaisivat tunnistaa sen, miten autismikirjon ydinpiirteet näyttäytyvät lapsen tai nuoren käyttäytymisessä ja millaisia haasteita ne tuovat arjesta selviytymiseen. Vasta tämän jälkeen on mahdollista järjestää tuki ja palvelut niin, että ne oikeasti hyödyttävät lasta ja hänen perhettään. Autismikirjon lapsilla ja nuorillaon muita korkeampi riski tulla sijoitetuksi kodin ulkopuolelle (THL:nsyntymäkohorttitutkimus 97).

Lastensuojelupalveluilla ei pidä korvata muita palveluja

Autismiliitto korostaa, että lapsen ja perheen tarpeisiin tulee vastata jo varhaisessa vaiheessa sopivilla ja riittävillä vammais- ja sosiaalipalveluilla. Lastensuojelupalveluilla ei pidä korvata muiden palvelujen puutteita, kuten nykytilanteessa tapahtuu. Nykytilanteessa autismikirjon lapset ja nuoret jäävät vammais- ja sosiaalipalveluissa väliinputoajiksi. Vastuuta pallotellaan sosiaali- ja vammaispalvelujen välillä, kunnes ongelmat kärjistyvät ja joudutaan turvautumaan lastensuojeluun. Perustason palvelujen puute ja viivästyminen johtaa raskaampien ja kalliimpien palveluiden, kuten lastensuojelun sijoitusten ja psykiatrisen erikoissairaanhoidon tarpeen kasvuun ja erityistason palvelujen kuormittumiseen.

Henkilöstömitoitukselle tarvetta myös vammaissosiaalityössä

Henkilöstömitoituksen tarvetta tulisi tarkastella myös vammaispalveluiden ja muiden sosiaalipalveluiden osalta etenkin lasten kanssa työskenneltäessä. Jos vammais- ja sosiaalipalvelujen resursseja ei vahvisteta, perheitä saatetaan tulevaisuudessa ohjata vielä nykyistä enemmän lastensuojelun piiriin siellä käytössä olevien parempien resurssien vuoksi, vaikka lapsen vammaan perustuviin palvelutarpeisiin tulisi lähtökohtaisesti vastata lapsen ja perheen edun mukaisilla vammaispalveluilla.