Lausunto kehitysvammaisten erityishuoltolain muutosesityksestä
Autismi- ja Aspergerliitto ry esitti 11.2.2016 eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnalle omat näkemyksensä hallituksen kehitysvammaisten erityishuoltolain muutosesityksestä sekä sosiaali- ja terveysministeriön siihen antamasta vastineesta.
Lausunto hallituksen esityksestä 96/2015 vp
sekä sosiaali- ja terveysministeriön vastineesta
Autismi- ja Aspergerliitto ry
haluaa esittää omat näkemyksensä hallituksen esityksestä 96/2015 vp sekä
sosiaali- ja terveysministeriön siihen antamasta vastineesta.
Autismi- ja Aspergerliitto ry:n
kohderyhmänä ovat autismin kirjon henkilöt sekä heidän omaisensa ja läheisensä.
Autismin kirjon esiintyvyys väestöstä on vähintään yksi prosentti (noin
54 000 henkilöä), joista noin viidennes (noin 11 000) henkilöä on
vahvaa tukea tarvitsevia autisteja. Autismi- ja Aspergerliiton tarkoituksena on
edistää ja valvoa autismin kirjon henkilöiden ja heidän läheistensä etujen ja
tasa-arvon toteutumista yhteiskunnassa.
Tahdosta riippumaton erityishuolto (32- 39
§)
32 §:ssä todetaan, että tahdosta riippumatonta
erityishuoltoa voidaan ”toteuttaa laitoksessa, tehostetun palveluasumisen
yksikössä tai vastaavassa yksityisessä sosiaalihuollon toimintayksikössä tai
laitoksessa, jossa on riittävä lääketieteen, psykologian ja sosiaalityön
asiantuntemus”. Pidämme tahdosta
riippumattoman hoidon toteuttamisen sallimista avohuollon tehostetussa
palveluasumisessa kyseenalaisena. Se vaikuttaisi väistämättä yksikön muiden
asukkaiden jokapäiväiseen elämään ja sen järjestämiseen eli henkilöihin, joille
avohuollon yksikkö on koti ja jossa he asuvat omasta tahdostaan.
33 §:ssä määritellään mitä
tahdosta riippumattomaan hoitoon määräämisen edeltävän tutkimuksen
järjestämisestä. Ko. pykälään tulee
sisällyttää myös arvio henkilön itsemääräämiskyvystä, jotta voidaan
varmistua siitä mistä asioista henkilö pystyy tuettuna tai ilman tukea
itsenäisesti päättämään. Tutkimusta tekevillä ammattihenkilöillä on oltava
riittävä osaaminen tutkittavana olevan henkilön käyttämästä
kommunikaatiokeinosta. Tarvittaessa on henkilöllä oltava oikeus puhevammaisten
tulkin käyttöön tutkimustilanteessa.
Itsemääräämisoikeuden vahvistaminen ja
rajoitustoimenpiteet (42 §)
42 §:ssä määritellään vahvasti
itsemääräämisoikeuden vahvistamisen edellytyksistä erityishuollossa. Myös
valtioneuvoston periaatepäätöksessä ohjelmaksi kehitysvammaisten asumisen ja
siihen liittyvien palvelujen järjestämisestä vuosina 2010—2015 sekä vuonna 2012
periaatepäätöksen kehitysvammaisten henkilöiden yksilöllisen asumisen ja
palvelujen turvaamisesta todetaan, että vammaisten henkilöiden
itsemääräämisoikeuden vahvistamista koskevassa lainsäädännössä keskeinen
tavoite on edistää asiakkaiden itsemääräämisoikeuden toteutumista ja minimoida
rajoitustoimenpiteiden käyttöä.
Pidämme tärkeänä sitä, että
rahoitustoimenpiteistä säädetään tarkkarajaisesti ja niiden käyttö porrastetaan
sen mukaan, kuinka paljon henkilön perusoikeuksiin puututaan. Myös
Kehitysvammaliitto on kiinnittänyt omassa lausunnossaan huomiota tähän asiaan.
Erityinen huolemme koskee 42 b
§:ää, jossa rajoitustoimenpiteiden käytön soveltamisalaksi esitetään
tehostettua palveluasumista, laitospalveluja ja vastaavia yksityisiä palveluja.
Näiden palvelujen piirissä on useita henkilöitä, joiden kohdalla voidaan
joissakin tapauksissa joutua turvautumaan rajoitustoimenpiteisiin myös työ- ja
päivätoiminnassa. Erityisesti tämä koskee henkilöitä, joilla on sekä
neuropsykiatrinen häiriö (autismin kirjon häiriö) että kehitysvamma. Pelkomme on, että mikäli
rajoitustoimenpiteiden käytön soveltamisala rajataan esitetyn mukaisesti, tulevat
kyseessä olevat henkilöt jatkossa rajatuksi työ- ja päivätoimintapalveluiden
ulkopuolelle. Laki toisin sanoen rajaisi näiden henkilöiden elämänpiirin
neljän seinän sisään tehostettuun palveluasumiseen. Tämä ei voi olla
lainsäätäjän tarkoitus eikä tämän lain seuraus. Siksi valiokunnan tulisi
kirjata lausuntoonsa määräys lain vaikutusten seuraamiselle ko. henkilöiden
osalta, jotta henkilöiden oikeus osallistua työ- ja päivätoimintaan säilyisi.
42 e §:ssä todetaan, että jos
muussa kuin tahdosta riippumattomassa erityishuollossa olevaan henkilöön on
usein tai toistuvasti kohdistettu 42 j §:ssä, 42 l §:ssä, 42 m §:ssä tai 42 n
§:n 2 momentissa tarkoitettuja rajoitustoimenpiteitä, on arvioitava,
täyttyvätkö henkilön kohdalla tahdosta riippumattomaan erityishuoltoon
määräämisen edellytykset. Pykälän
loppuosa ”täyttyvätkö henkilön kohdalla 32 §:n l momentissa … vastaavan
toimielimen arvioitavaksi.” tulee poistaa ja tilalle tulee kirjata toimintayksikölle
velvollisuus tehdä kriittinen arviointi siitä mistä jatkuvien
rajoitustoimenpiteiden käytön tarve johtuu ja velvoittaa tekemään suunnitelma
siitä miten rajoitustoimenpiteiden käyttöä kyseisen henkilön kohdalla voidaan
ennaltaehkäistä ja vähentää.
Todennäköisesti useiden samaan
henkilöön kohdistuvien rajoitustoimenpiteiden taustalla on puutteita
rajoitustoimenpiteiden käytön ennaltaehkäisyyn liittyvien toimintamallien
käyttöön ottamisessa, osaamattomuutta mm. kommunikaatiomenetelmien käytössä,
rajoitustoimenpiteitä suosiva työkulttuuri sekä toimintayksikön alimitoitetut
henkilöstö- ja muut resurssit. Edellä mainitut syyt eivät saa johtaa siihen,
että henkilöön kohdistetaan useita perättäisiä rajoitustoimenpiteitä, jotka
voivat pahimmillaan johtaa tämän määräämiseen tahdosta riippumattomaan
erityishuoltoon. Lakiin tulisi korostaa
puhetta tukevien ja korvaavien kommunikaatiomenetelmien käytön merkitystä
yhtenä keskeisenä erityishuollossa olevien henkilöiden itsemääräämisoikeutta
vahvistavana tekijänä.
Itsemääräämistä koskevan lainsäädännön
jatkovalmistelu
Kehitysvammaisten
erityishuoltolakiin tehtävät muutokset ovat minimiedellytys sille, että Suomi
pystyy ratifioimaan vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan YK:n sopimuksen. Pidämme välttämättömänä sitä, että
sosiaalihuolloin asiakkaan ja potilaan itsemääräämisoikeuden vahvistamista ja
rajoitustoimenpiteiden käytön edellytyksiä koskevan laajan lainsäädännön kokonaisuudistuksen
valmistelu jatketaan välittömästi erityshuoltolain käsittelyn jälkeen.
Helsingissä 11.2.2016
Autismi- ja Aspergerliitto ry
Päivi Norvapalo Tarja
Parviainen
puheenjohtaja toiminnanjohtaja
Lisätiedot: Tarja
Parviainen
p.
050 4097940
tarja.parviainen@autismiliitto.fi
Lausunto kehitysvammaisten erityishuoltolain muutosesityksestä (pdf) (289.3 KB)