Aikuistumisen siirtymäriittejä
26-vuotias Jali Heikkinen muutti maaliskuussa omaan kotiin. Näin yksi hänen pitkäaikaisista toiveistaan on käynyt toteen. Myös haave taidenäyttelystä on toteutumassa. Kehitysvammainen ja autistinen Jali on tyytyväinen elämäänsä ja etenee omalla polullaan tavoite kerrallaan. Hänen tukenaan ovat vanhemmat, jotka opettelevat uutta rooliaan etävanhempina.
Iloisesti peukkua näyttävä Jali on tullut monelle tutuksi Instagramissa äitinsä Päivi Heikkisen tilin (@heikkinenperhe) kautta. Videoissa ja kuvissa on voinut usein nähdä nuoren miehen upeita taideteoksia ja askarteluja.
Jalilla on käsillä tekemisen lahja ja hän kutsuukin itseään taiteilijaksi. Taide ja askartelu ovat Jalin lempipuuhia. Hän piirtää, maalaa tauluja, tekee kirjontaa langoilla, virkkaa ja askartelee hahmoja Hama-helmistä.
Aiemmin Jali on tehnyt myös esimerkiksi avaimenperiä, leikkiruokia, koruja ja magneetteja myyntiin. Ne menivät hyvin kaupaksi. Myyntituloista ei ole yleensä jäänyt kuitenkaan mitään käteen, koska niillä on katettu kalliita materiaalikuluja.
Jali on myynyt myös taulujaan ja tehnyt tilaustyönä seinämaalauksen vanhaan kouluunsa. Tämä oli uusi aluevaltaus, jota varten piti ensin harjoitella. Sitä varten viritettiin kodin seinälle jättipaperi, johon Jali pääsi luonnostelemaan teoksensa oikeassa mittakaavassa.
Ideoita askarteluihin Jali löytää netistä, esimerkiksi Pinterestistä. Hän tykkää aina miettiä ja suunnitella seuraavan taideprojektinsa tarkasti ja viihtyy matkoilla askartelukauppoihin hankkimaan siihen tarvikkeita.
Taidenäyttelyitä
Marraskuussa 2024 Jalilla on tulossa taidenäyttely Kuopion yliopistollisen sairaalan käytävällä. Siihen hän maalaa vielä tauluja. Tämä ei ole kuitenkaan ihan ensimmäinen näyttely. Edellinen taidenäyttely järjestettiin reilu vuosi sitten, kun Jali oli täyttänyt 25 vuotta.
Näyttely oli osa kiitosjuhlaa, johon kutsuttiin kaikki ihmiset, jotka ovat olleet Jalin elämässä mukana. Tilaisuuden järjestämiseen osallistui koko perhe.
– Juhla oli Jalillekin tärkeä ja siitä tuli ihan Jalin näköinen. Siinä oli Jalin taidetta, hampurilaisbaari, musiikkia. Jali otti vieraat vastaan kuin isäntä konsanaan ja piti myös pienen puheen. Hän oli siitä itse todella fiiliksissä, Päivi selostaa ylpeänä.
– Halusimme kiittää kaikkia niitä ihmisiä, jotka ovat olleet auttamassa ja mahdollistamassa Jalin matkaa. Puhumattomasta pikkupojasta, joka karkaili, hakkasi päätään jääkaappiin ja johon oli vaikea saada kontaktia, on tullut työssä käyvä kaveri, joka kertoo itse omista toiveista ja peloista, Jalin isä Pekka Heikkinen sanoo.
Pekka piti tilaisuudessa puheen, jossa huomioi jokaisen paikalla olijan.
– Kiitoksia ei pysty riittävästi antamaan. Emme olisi pärjänneet ilman heitä. Ideana oli kertoa, että jokainen on tehnyt oman osansa, auttanut Jalia ja meitä. Matkan varrella on otettu välillä askel eteen, sitten kaksi takaisin. Kaikenlaisia haasteita ja esteitä on ylitetty. Ja tässä on nyt se lopputulos. Emme voi olla ylpeämpiä Jalista. Halusimme kiittää jokaista vierasta tästä kaikesta.
Muutto
Jali oli asuntojonossa kolme vuotta. Muutto omaan kotiin tapahtui vihdoin maaliskuussa. Sitä ennen hän oli tiiviisti mukana suunnittelemassa ja päättämässä kaikista hankinnoista, kuten matosta ja verhoista, kalusteista ja älytelevisiosta.
Päivi kertoo, että valmistelut oli aloitettu hyvissä ajoin ja suurin osa hankinnoista oli tehty vielä vanhempien luona asuessaan. Jalilla oli myös iso laatikko, johon oli kerätty muuttoa varten tavaroita, esimerkiksi lahjaksi saatuja pyyhkeitä, lakanoita, muumimukeja ja lautaisia.
Jali oli ensimmäisiä asukkaita Autismisäätiön uudessa asumisyksikössä Kuopiossa. Villa Särkiniemi sijaitsee luonnon helmassa Kallaveden rannalla Kuopion keskustan lähellä. Arkkitehtuuriltaan uudenlaisen asumisyksikön talot on rakennettu hirrestä ja esimerkiksi ääni- ja värimaailmaan on kiinnitetty erityistä huomiota.
Olen tykännyt asua siellä ihan hyvin. Kyllä siitä hyvä tuli, tykkään omasta huoneesta. Tykkään askartelukaapista ja äly-tv:stä. Minulla on askartelukaappi.
Pekka kehuu, että hirsi rakennusmateriaalina tekee kodikkaan olon ja sen huomaa, että akustiikkaan on panostettu. Koska Jali rakastaa lenkkeilyä, on hyvä että ulkoilumaastot ovat heti vieressä.
Tehostetussa palveluasumisessa, missä Jali asuu, on vuorokauden ympäri apua ja tukea saatavilla. Pihapiirissä on lisäksi omat asunnot myös niille, jotka asuvat itsenäisemmin.
Tehostetun palveluasumisen puolella on yhteensä neljä solua, jokaisessa kuusi asukasta. Joka solulla on yhteinen keittiö, oleskelutila, pyykkitupa sekä sauna.
Asumisyksikössä on myös aistihuone, jossa voi rentoutua erilaisin keinoin. Sisäpiha on suunniteltu niin, että siinä viihtyy pidemmänkin aikaa. Sieltä löytyy muun muassa grillipaikka, kasvimaa, keinuja, peli- ja kuntoilupaikka.
Oma tupa, oma lupa
Jali on jo sopeutunut itsenäiseen asumiseen. Vaikka on pieniä asioita ja sääntöjä, joita uudessa ympäristössä vielä harjoitellaan, nuori vaikuttaa hyvin tyytyväiseltä tilanteeseen.
– Olen tykännyt asua siellä ihan hyvin. Kyllä siitä hyvä tuli, tykkään omasta huoneesta. Tykkään askartelukaapista ja äly-tv:stä. Minulla on askartelukaappi, Jali kehuu.
Päivittäin on jonkin verran yhteistä toimintaa solun asukkaiden kanssa, mutta myös omaa aikaa jää. Sen Jali viettää yleensä huoneessaan askartelun ja taideprojektien parissa.
Tilaa on myös yksilöllisiin ratkaisuihin. Esimerkiksi Jali saa käydä ostamassa kaupasta omia ruokia, kun hän ei pysty syömään kaikkia yhteisiä ruokia. Lenkkimakkara on Jalin herkkua, mitä hän ostaa aina silloin tällöin ja säilyttää oman asunnon jääkaapissa.
Jali tunnustaa hieman häpeissään, että syö joskus iltaisin makkaraa, mutta yhdessä todetaan, ettei ole mitään syytä potea tästä huonoa omaatuntoa. Kaikki herkuttelevat välillä. Kun asuu omassa kodissa, ei tarvitse kysyä siihen erikseen lupaa.
Kaverit
Oman huoneen lisäksi Särkiniemessä mukavaa ovat myös uudet kaverit. Jali luettelee useamman kaverin nimet.
– Minä yritän tulla hyvin toimeen, Jali kommentoi kaverisuhteitaan.
Kaverin ja ohjaajan kanssa Jali on käynyt myös yhteisillä autoajeluilla ja paistamassa makkarat nuotiopaikalla. Myös lautapelit ovat mielekästä yhdessä tekemistä.
– Lautapelit on joskus vähän hankalia, kun Sami on vähän hermona. Silloin mua kyllä nauratti, Jali muistelee huvittuneesti.
Jali on saanut hiljattain vapaa-ajan avustajan, joka käy kerran viikossa. Avustajan kanssa hän on käynyt keilaamassa ja kaupassa. Jali kertoo opettaneensa avustajalle, miten hän voisi tehdä askartelumassasta hahmoja.
Vanhemmat vieraina
Jali kertoo ylpeänä, että hänen sisaruksensa Jesse ja Jenna lastensa kanssa ovat käyneet kylässä.
Vanhemmat soittavat Jalille päivittäin ja vierailevat pojan luona pari kertaa viikossa. Välimatka ei ole pitkä. Pekka saattaa piipahtaa Jalin luona myös kotimatkalla. Silloin he käyvät yhdessä esimerkiksi kävelyllä tai kaupassa. Lenkkeily maadoittaa Jalia ja se on hänelle tärkeä rutiini.
Kirjastohommat on mun lemppareita. Teemme hyvin hommia siellä kavereiden kanssa.
Vanhemmat pitävät huolen, että vierailut pojan luona ovat lyhyitä. Oma koti on Jalin turvapaikka ja hänelle pitää suoda oma rauha. Jali viihtyy huoneessaan.
Vanhempien luona kylässä Jali käy parin kolmen viikon välein, aina yksi yö kerrallaan.
– Jo ensimmäisellä kerralla muuton jälkeen, kun Jali kävi meillä, hän kysyi, milloin pääsen omaan kotiin? Se tuntui silloin vähän surulliselta, että eikö hän haluaa enää olla äidin ja isin luona, Päivi muistelee haikeana.
Kotiaskareet
Kodinhoidollisia askareita on Jalin kanssa opeteltu pienestä pitäen ja ennen muuttoa niitä käytiin vielä erityisesti läpi.
Kodin seinällä komeilee viikkotaulu, jossa joka päivän kohdalla on joku kodin hoitamiseen tai hygieniaan liittyvä tehtävä, esimerkiksi parranajo, kynsien leikkuu, vessan siivous, pyykinpesu. Jali päättää itse, missä vaiheessa päivää hän hoitaa nämä hommat.
Paljon Jali tekee itse, mutta joissakin asioissa ohjaajat tarvittaessa muistuttelevat, mitä pitää tehdä seuraavaksi ja auttavat esimerkiksi maton imuroinnissa tai vessan siivouksessa. Pyykinpesu on Jalin bravuuri. Niin siististi viikattujen vaatteiden rivejä kuin Jalilla ei ole kovin monella nuorella miehellä.
Mielekästä tekemistä
Työ toimintakeskuksessa on mielekäs rutiini Jalin elämässä. Se haluttiin ehdottomasti säilyttää muuttovaiheen yhteydessä luomaan turvaa muutosten keskellä.
Jali käy töissä Louhumäen toimintakeskuksessa. Siellä pääsee tekemään erilaisia hommia: maanantaisin on keittiövuoro ja kokous, tiistaisin laitetaan kirjaston lehtilukusali kuntoon, keskiviikkoisin kerätään puistossa roskia. Torstaisin Jali käy kaupassa hyllyttämässä ja perjantaisin hän pääsee tekemään toimintakeskuksen kauppaostoksia.
– Kirjastohommat on mun lemppareita. Teemme hyvin hommia siellä kavereiden kanssa. Laitamme lehdet kaappiin, Jali selittää.
Tatuointeja
Haastattelua seuraavana päivänä Jali saa uuden tatuoinnin. Yksi on tehty jo aiemmin, siinä on Muumipappa piirtämässä. Nyt on tulossa toinen tatuointi toiseen käteen. Siinä on hahmoja Jalin lempisarjasta Finias ja Ferb sekä avaruuslohikäärme. Molemmat tatuoinnit Jali on itse suunnitellut ja piirtänyt. Hän on antanut tatuoitsijalle tarkat ohjeet, millainen sen pitää olla.
Tatuointia Jali oli miettinyt jo kaksi vuotta ja siitä käytiin kotona paljon keskustelua. Vanhemmat olivat sitä mieltä, että jos poika haluaa tatuoinnin, se suotakoon hänelle – aikuistumisen siirtymäriitti sekin. Esteenä oli kuitenkin piikkikammo. Lopulta keväällä Jali teki päätöksen, että hän ottaa tatuoinnin. Motivaatio oli niin suuri, että se selätti piikkikammon.
Teksti Helin Vesala
Kuvat Jenna Heikkinen ja Pekka Heikkinen
Artikkeli on ilmestynyt Autismi-lehdessä 4/2024.
Aiheeseen liittyvää
