Aistikokemusten erilaisuus osana autismikirjon oirekuvaa
Hiljaa! Ei toppahousuja! Tämä maistuu ihan kamalalta - YÄK! Aistikokemukseen vaikuttavat monet tekijät, eikä tulkinta ja tulkinnan mukainen reaktio ole aina yksiselitteinen ja helposti tavoitettava.
Autismikirjon häiriöissä on todettu poikkeavuutta keskushermostossa mm. eri hermoverkkojen yhteistoiminnassa. Tästä seuraa autismikirjon oirekuvassa olevia tyypillisiä erityispiirteitä muun muassa sosiaalisen vuorovaikutuksen ja kommunikaation laadussa sekä rajoittuneita käyttäytymisen malleja. Autismikirjon häiriöihin liittyy usein myös muuta neurobiologiselta pohjalta olevaa erityispiirteisyyttä. Aistikokemusten erilaisuutta on arvioitu esiintyvän yli 70 prosentilla.
Aistiärsyke saa aikaan aistielimen aktivoitumisen, josta seuraa hermoimpulssin kulku aistihermon kautta aivokuorelle. Aivokuorelle saapuva havainto vertautuu hermoverkkoyhteyksien välityksellä aiempiin samankaltaisiin havaintoihin ja yhdistyy samanaikaiseen muiden aistien kautta tulevaan informaatioon. Tuloksena on aistikokemus ja tämän mukainen reaktio. Prosessin poiketessa tavanomaisesta puhutaan aistitiedon käsittelyn ongelmista: vaikeuksia havaita, käsitellä, erotella eri aistien kautta tulevaa tietoa. Aistitieto voi olla hämmentävää, kuormittavaa tai jopa vääristynyttä.
Aistiyliherkkyys tarkoittaa taipumusta reagoida tavallista herkemmin, pitempään ja/tai voimakkaammin erilaisiin aistiärsykkeisiin. Tietyt äänet ovat häiritseviä, tietyt hajut ja maut saavat aikaan yökkäilyä, tuntoherkkyys pesujen välttelyä ja niin edelleen. Jotkut aistiärsykkeet voivat tuntua hankalimmillaan sietämättömiltä ja saada aikaan kaoottisen aggressiivisenkin reagoinnin.
Aistialiherkkyys vaikeuttaa aistiärsykkeiden tunnistamista: vaikeus huomioida säätilaa vaatetuksessa, kipua, kasvojen sotkeutumista ja niin edelleen. Tarvitaan tavallista vahvempia aistimuksia, jotta reagointi olisi asianmukaista. Aistialiherkkyys voi vaikeuttaa vireystilan ylläpitoa.
Aistihakuisuus voi näyttäytyä toistuvana hakeutumisena toimintoihin, joista saa tiettyjä aistikokemuksia. Näitä voivat olla esimerkiksi jatkuva liikkeessä olo, tavaroiden vieminen suuhun, istuminen jalkojen päällä ja kaiken koskettelu. Liian vähäiset virikkeet johtavat vireystilan laskuun.
Aistitiedon säätelyn ongelmia voi olla yhden tai useamman aistin alueella ja samanaikaisena sekä yli- että aliherkkyytenä ja aistihakuisuutena.
Aistimusten erottelun vaikeus tarkoittaa riittämätöntä tai epätarkkaa aistitiedon käsittelyä. Ärsykkeiden keskinäisiä, ajallisia tai avaruudellisia suhteita voi olla vaikea havaita. Muotojen, äänen tulosuunnan tai oikean ja vasemman hahmottaminen voi esimerkiksi olla vaikeaa. Myös tarkka tuntohahmottaminen voi olla vaikeaa. Hankaluuksia voi esiintyä vaikkapa napittamisessa, ruokailuvälineiden käytössä ja askartelussa. Asennon ja fyysisen voiman säätely voi olla vaikeaa.
Aistipohjaiset motoriikan ja kehotietoisuuden pulmat ilmenevät tyypillisesti kehon eri puolten välistä yhteistyötä vaativissa tehtävissä kuten saksien käytössä, pukemisessa ja asennon ylläpitämisessä istuessa.
Mutta… Aistikokemukseen voivat vaikuttaa muutkin tekijät. Syy-seuraussuhde on edellä kuvattua moninaisempi. Esimerkiksi toisia ylen määrin halaileva lapsi voi hakea voimakkaita syvätuntoaistimuksia, mutta saman toiminnan taustalla voikin olla impulsiivisuus ja vaikeus huomioida sosiaalisia vihjeitä ja ymmärtää sosiaalisia rajoja. Lapsi, joka ei siedä vettä kasvoillaan voikin olla alkujaan vain hieman tavanomaista herkemmin reagoiva, mutta reagointiherkkyys on vahvistunut yksittäisistä negatiivisista kokemuksista ja voimakas reagointi kumpuaa näin enemmän ahdistumisen kuin aistiherkkyyden pohjalta.
Neuropsykiatrisissa häiriöissä aistikokemusten erilaisuus on joillain osa oirekuvaa. DSM-5 luokituksessa aistitiedon käsittelyn ongelmat ovat osa autismikirjon häiriön diagnostisia kriteerejä. Aistitiedon käsittelyn pulmia esiintyy myös muiden psykiatristen häiriöiden yhteydessä ja myös ilman muuta oirekuvaa. Väestötason tutkimuksissa esiintyvyydeksi on arvioitu 5-16 prosenttia kaikista lapsista. Aistitiedon käsittelyn häiriö ei kuitenkaan sisälly virallisiin diagnoosiluokituksiin (ICD-10, DSM-5). Ei ole riittävää tieteellistä näyttöä siitä, että aistitiedon käsittelyn häiriö olisi itsenäisenä diagnoosina riittävä näkökulma tuomaan ymmärrystä ja lähestymään kuntoutuksellisesti näitä pulmia.
Tarvitaan lisää tieteellistä tutkimusta aistikokemusten taustatekijöistä ja kuntoutusmenetelmistä. Jo olemassa olevaa kokemusta ja tietoa on tärkeä hyödyntää haettaessa riittävää ymmärrystä, miten aistikokemus voi vaikuttaa reagointiin ja miten antaa tukea tavallisessa arjessa.
Kirjallisuus:
Kumpulainen, Aronen, Ebeling, Laukkanen, Marttunen, Puura, Sourander (toim.): Lastenpsykiatria ja nuorisopsykiatria. Duodecim2016
Parikka, Halonen-Malliarakis, Puustjärvi: Vaikeudesta voimaksi. Neuropsykiatriset häiriöt ja niiden huomiointi koulussa. Finn Lectura 2017
Sensory-processing-disorder.com / sensory processing disorder checklist: signs and symptoms of dysfunction
AAP: Don´t use sensory disorder diagnosis. Medpage today
Teksti: Päivi Lindholm
Kuva: Pixabay.com
Artikkeli on julkaistu alunperin Autismi -lehdessä 1/2018.