Numero 2/2023 Henkilötarinat

Arkisesti kömpelö – luovasti viisas

Ymmärsin jo varhain, että en ajattele kuten muut enkä näe maailmaa kuten muut. Välillä mietin, onko muilla ihmisillä ja yhteiskunnalla jokin oma salakieli ja salainen elekieli. Onko heillä jokin sosiaalisen kanssakäymisen intuitiivinen aivolohko, minkä ansioista he tajuavat itsestään selviä asioita, kuten small-talk, kirjoittamattomat säännöt, tilannetaju…? Minulta nämä kaikki puuttuvat.

Sen sijaan olen kasvattanut aivoihini eli muistiini oman uuden osaston, opittujen sosiaalisten tilanteiden varaston.

Sieltä haen tarpeen tullen mieleeni erilaisia tilanteita, lausahduksia, käyttäytymistä, ilmeitä, reaktioita. Sosiaalisten tilanteiden varaston täydennys on vaatinut vuosien työtä sekä vienyt voimavaroja ja muistikapasiteettia muilta arkisilta asioilta, joita pitäisi oppia.

Koska aivoissani sinkoilee villinä ajatuspätkiä, aivokuormitukseni on aina ollut suurta eikä asioiden opettelu ole ollut helppoa.

Aikuisikään tultaessa olin jo uupunut. Koin itseni melko tyhmäksi ja erittäin oudoksi. Tosin en tiennyt miksi.

Sosiaalisen muistivarastoni, maskaamisen (näytellen ei-autismikirjon ihmistä) sekä adhd:n ansiosta näytän siltä kuin kaikki sosiaaliset tilanteet sujuisivat ongelmitta, intuitiivisesti ja ilman että ne vievät energiaa.

Koska olen käyttänyt elämässäni eniten aikaa sen opettelemiseen, miten muut käyttäytyvät, minulla ei ole ollut mahdollisuutta opetella tuntemaan itseäni.

Adhd on kaasu – Asperger jarru

Sain Asperger- ja adhd-diagnoosit 36-vuotiaana, aivan liian myöhään. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Asperger on aivoissani jarru, adhd kaasu.

Olen rutiineja rakastava kotihiiri, joka pitää suunnitelmista ja asioiden sekä tiedon monipuolisesta tarkastelusta ja pohtimisesta. Inhoan yllätyksiä.

Adhd-puoli minussa kuitenkin tylsistyy paikoillaan olosta ja saa minut sisäisesti levottomaksi, jos ei välillä pääse muuttamaan tai vaikkapa automatkoille – pois hetkeksi kotoa.

Olen adhd:ni ansiosta melko sosiaalinen ja puhelias sekä heitän huumoria vähän väliä. Monet ihmiset ovatkin sanoneet, että eivät millään uskoisi, että olen autismikirjolla.

Jatkuva sisäinen ristiriita uuvuttaa, mutta onneksi nyt tiedän, mistä tämäkin olotila johtuu.

Viisaus asuu meissä kaikissa

Diagnoosien ja itsetuntemuksen sekä vahvuuksien tunnistamisen ansioista minä olen onnistunut luomaan itselleni taitelijaminän, alter egon Inkeri Routakorpi. Routakorven avulla olen luonut itseni uudestaan, olen aidompi minä, rohkea luova minä.

Minulla on julkisten paikkojen sekä sosiaalisten tilanteiden pelko ja olen alter egoni ja vahvuuksieni avulla uskaltanut tehdä sellaisia asioita, joita en muuten pystyisi tekemään. Esimerkiksi käymään ihmisiä täynnä olevassa taidemuseossa sekä tekemään aamuvarhain valokuvausperformanssia kaupungin keskustassa.

Koska olen käyttänyt elämässäni eniten aikaa sen opettelemiseen, miten muut käyttäytyvät, minulla ei ole ollut mahdollisuutta opetella tuntemaan itseäni.

Kun keskityn erityismielenkiinnon kohteeseeni, tässä tapauksessa alter egooni ja taiteeseen – se vie hetkeksi pois jopa liiallista aistiherkkyyttä ja epävarmuuttakin.

Erityisesti haluan tuoda taiteellani esille sitä, että minä ja myös sinä, me kaikki, olemme älykkäitä tai viisaita jossakin asiassa, mutta kukaan ei ole missään tyhmä.

Toisinaan on minun mielestäni hyvä tunnistaa heikkouksia, mutta antaa niiden vain olla – itse keskityn enää vain vahvuuksiini ja niihin asioihin, mistä tulee hyvä mieli. Asioihin, joista saan onnistumisen olotiloja.

Minä olen luovasti ja taiteellisesti viisas. Samaan aikaan en edelleenkään osaa sitoa hyvin kengännauhoja, painaa oikeaa nappulaa tilatessani hissiä tai kuoria veitsellä appelsiinia – mutta ei se haittaa!

Ja hei – voi olla autismikirjolla ja silti olla myös ulospäin suuntautunut ihminen, nämä eivät poissulje toisiaan.

Rikas mielikuvitus on luovuuden aarreaitta

Minulla on aina ollut vahva ja rikas mielikuvitusmaailma. Uppoan siihen moneksi tunniksi joka päivä.

Pystyn kuvittelemaan kaikki asiat elokuvamaisesti ja tarkasti, ilmeet, tunteet, vuoropuhelut, yksittäiset kukkaset ja niiden terälehdet, tuulenvireen, äänet, värit ja pienetkin värien vivahteet – aivan kaiken.

Voin pysäyttää mielikuvitustarinani ja jatkaa sitä myöhemmin, kunnes voin taas vajota sisäiseen maailmaani latautumaan ja toisaalta hakemaan inspiraatiota taiteeseen.

Mielikuvitusmaailmassani tulen ymmärretyksi ja muut ymmärtävät minua. Minä määrään, olen maailmani elokuvaohjaaja, käsikirjoittaja, näyttelijä, lavastaja.

Taiteen avulla autismitietoisuutta

Toteutan Routakorpi-taidettani tekemällä arjessa luovia asioita. Haluan luoda pieniä tarinoita ja tunnetiloja. Olen mielelläni itse kameran edessä enkä pelkästään takana. Teen erilaisia tanssiliikkeitä tai muotoja kehollani. Luonto toimii useimmiten näyttämönä. Liitän useimmiten kuviini myös sanataidetta, lyhyitä omia aforismeja, mustaa huumoria tai runoja sekä laulunsanoja. Lopputuloksena on aina jotain sellaista, mikä joko herättää keskustelua tai hiljaista sisäistä pohdintaa.

Minulla ei ole mitään luovan alan koulutusta, ei harrastuneisuustaustaa performanssi- tai nykytaiteeseen eikä valokuvaukseen. Kutsunkin itseäni outsider-taiteilijaksi, mainiten aina myös sen, että olen autismikirjolla. Taiteessa haluan venyttää sitä, mikä on normaalia tai nähdään normaalina.

Minä olen luovasti ja taiteellisesti viisas. Samaan aikaan en edelleenkään osaa sitoa hyvin kengännauhoja, painaa oikeaa nappulaa tilatessani hissiä tai kuoria veitsellä appelsiinia – mutta ei se haittaa!

Vaikka maailmaan on välillä vaikea sopia, omaan taiteeseen sopii aina, ihan jokainen. On vain luova vapaus – mitä oudompi ja omalaatuisempi juttu, sitä parempi!

Teksti ja kuvat Elina alias Inkeri Routakorpi

Artikkeli on julkaistu Autismi-lehdessä 2/2023