Autismikirjon nuorten itsetuhoisuusriskin takana psykiatriset rinnakkaissairaudet
Suomalainen väestötason tutkimus osoitti ensimmäistä kertaa syitä autismikirjon ihmisten kohonneen itsemurhariskin, itsemurhayritysten ja muun erikoissairaanhoitoa vaativan itsetuhoisuuden taustalla.
Useissa kliinisiin aineistoihin sekä väestötasoon pohjautuvissa tutkimuksissa on osoitettu, että autismi on yhteydessä korkeampaan ennenaikaiseen kuolleisuusriskiin verrattuna ihmisiin, joilla ei ole diagnosoitu autismia. Arviot ennenaikaisesta kuolleisuusriskistä ovat vaihdelleet tutkimuksesta riippuen kaksinkertaisesta jopa kymmenkertaiseen riskiin. On myös esitetty, että kuolleisuusriski olisi korkeampi tytöillä ja kehitysvammaisilla autismikirjon ihmisillä.
Lisäksi useassa tutkimuksessa on havaittu, että autismikirjon ihmisillä on korkeampi riski itsetuhoisuuteen. Arviot itsetuhoisuusriskistä ovat vaihdelleet tutkimusten välillä viisinkertaisesta jopa kymmenkertaiseen.
Pureudutaan syihin
Tutkimuksissa on jäänyt vähemmälle huomiolle, mitkä tekijät voisivat selittää autismikirjon ihmisten korkeampaa kuolleisuus- ja itsetuhoisuusriskiä. Tähän pyrki vastaamaan väestötason tutkimus, joka pohjautui suomalaiseen syntymäkohorttiin. Tutkittavat olivat syntyneet vuosina 1987–2005 ja autismikirjon häiriö oli diagnosoitu vuoden 2007 loppuun mennessä. Täten tutkimus kohdistui ennen kaikkea lapsiin, nuoriin ja nuoriin aikuisiin. Tutkittavia seurattiin eri rekistereitä hyväksikäyttäen vuoden 2015 loppuun asti. Jokaista tutkittavaa (n=4695) verrattiin suhteessa neljään kaltaistettuun verrokkiin (n=18 450), jolla ei ollut diagnosoitu autismikirjon häiriötä.
Tutkimuksessa tarkasteltiin erikseen riskiä suhteessa kuolleisuuteen ylipäätään, sekä suhteessa 1) luonnolliseen kuolemaan; 2) tapaturmaiseen kuolemaan; 3) tappoon tai murhaan; 4) epäselvään kuolinsyyhyn sekä 5) itsemurhaan. Tämän lisäksi tarkasteltiin vielä riskiä suhteessa muuhun itsetuhoisuuteen. Tällä tarkoitettiin itsemurhayritysten lisäksi myös muunlaista tarkoituksellista itsensä vahingoittamista, joka edellytti joko osastohoitoa tai polikliinistä erikoissairaanhoitoa. Edellä mainitut tarkastelut suoritettiin suhteessa kaikkiin tutkittaviin sekä mahdollisuuksien mukaan vielä erikseen sukupuolittain ja suhteessa mahdolliseen älylliseen kehitysvammaisuuteen.
Koska tutkimuksessa yhtenä kiinnostuksen kohteena olivat mahdolliset riskiä selittävät tekijät, kuolleisuustarkastelussa otettiin huomioon sekoittavina tekijöinä äidin sosioekonominen asema, perheessä sekä tutkittavalla itsellään esiintyvä psykiatrinen sairastavuus sekä perheenjäsenen kuolema.
Suurempi riski kuolla ennenaikaisesti
Sekoittavien tekijöiden huomioonottamisen jälkeen ennenaikaisen kuolleisuuden riski autismikirjon ihmisillä oli 1,7-kertainen verrokkeihin verrattuna. Tutkittaessa riskiä suhteessa sukupuoleen ja älylliseen kehitysvammaisuuteen, ennenaikaisen kuolleisuuden riski oli kasvanut erityisesti tytöillä ja älyllisesti kehitysvammaisilla autisteilla. Tarkasteltaessa riskiä suhteessa kuolintapaan, kasvanut riski havaittiin ainoastaan suhteessa luonnolliseen kuolemaan, ja tässäkin tarkastelussa riski oli suurin erityisesti tytöillä ja älyllisesti kehitysvammaisilla autisteilla.
Tutkittaessa toteutuneiden itsemurhien lisäksi myös itsemurhayrityksiä sekä muuta itsetuhoisuutta, mallissa huomioitiin sekoittavina tekijöinä psykiatrinen rinnakkaissairastavuus sekä psykiatrinen sairastavuus perheessä. Mallinnus tehtiin porrastetusti niin, että ensimmäisessä mallissa huomioitiin ainoastaan psykiatrinen rinnakkaissairastavuus, jonka jälkeen toisessa mallinnuksessa malliin lisättiin vielä psykiatrinen sairastavuus perheessä. Itsetuhoisuusriskiä tarkasteltaessa havaittiin, että riskiä selittivät ennen kaikkea psykiatrinen rinnakkaissairastavuus, joista erityisesti psykoottiset -, mieliala- sekä ahdistuneisuushäiriöt.
Tulokset linjassa aiempien tutkimusten kanssa
Tutkimuksen tulos noin kaksinkertaisesta kuolleisuusriskistä on yhteneväinen aiemman tutkimuskirjallisuuden kanssa. Tutkimus myös vahvisti jo aiemmin havaittua tulosta siitä, että riski on korkein erityisesti tytöillä ja kehitysvammaisilla autisteilla. Tulos liittyy todennäköisesti siihen, että autistisilla tytöillä on poikia suurempi riski älylliseen kehitysvammaisuuteen sekä esimerkiksi epilepsiaan.
Tutkimuksessa myös osoitettiin aiempien tutkimusten tavoin, että autismikirjon ihmisillä on kohonnut riski itsetuhoisuuteen. Riskiä selitti ennen kaikkea psykiatrinen rinnakkaissairastavuus. Jo ennestään tiedettäneen, että autistisilla ihmisillä esiintyy keskimääräistä enemmän psykiatrista rinnakkaissairastavuutta. On tärkeää, että terveydenhuollossa osataan kiinnittää huomiota autismikirjon ihmisten kohonneeseen itsetuhoisuusriskiin, ja ennen kaikkea pyritään tunnistamaan psykiatrinen oirehdinta mahdollisimman varhaisessa vaiheessa sekä tarjoamaan tehokasta hoitoa.
Faktaa:
- Turun yliopistossa tehdyssä tutkimuksessa tarkasteltiin 1987–2005 syntyneiden autismikirjon lasten ja nuorten kuolleisuus- ja itsetuhoisuusriskiä suhteessa vertailuryhmään.
- Autismikirjon ihmisillä on noin kaksinkertainen itsetuhoisuuden riski verrattuna muuhun väestöön. Riskiä selittivät psykiatriset rinnakkaissairaudet, ja niistä erityisesti psykoottiset, mieliala- sekä ahdistuneisuushäiriöt.
- Autismikirjon ihmisten kohonnut ennenaikaisen kuolleisuuden riski liittyi luonnollisiin syihin. Silloin riski oli suhteellisesti korkein tytöillä sekä älyllisesti kehitysvammaisilla autisteilla.
- Autismikirjon ihmisillä ei tutkimuksen mukaan ole kohonnutta tapaturmaisen kuoleman riskiä.
- Tutkimusartikkeli Risk for Premature Mortality and Intentional Self-harm in Autism Spectrum Disorders julkaistiin vuoden 2020 lopulla. Siihen voi tutustua verkossa https://link.springer.com/article/10.1007/s10803-020-04768-x
Psykologi ja tutkijatohtori Elina Jokiranta-Olkoniemi, tutkimuksenne tulos autismikirjon ihmisten itsetuhoisuusriskistä on vuoden 2019 ruotsalaiseen väestöpohjaiseen tutkimukseen* verrattuna huomattavasti pienempi. Ruotsalaistutkimuksessa itsemurhayritysten riski naisilla oli jopa kymmenkertainen verrattuna muuhun väestöön. Lisäksi kyseisen tutkimuksen mukaan itsemurhariski oli kohonnut juuri niiden autismikirjon ihmisten joukossa, joilla ei ollut kehitysvammaa. Mikä voi selittää näitä eroja?
Itsetuhoisuusriskin eroa selittää ainakin osittain tutkittavien erilainen ikärakenne. Kun suomalaisessa tutkimuksessa tutkittavat koostuivat lapsista, nuorista ja nuorista aikuisista, ruotsalaisten tutkimus kohdentui koko väestöön pitäen sisällään kaikenikäisiä tutkittavia. On mahdollista, että tuloksemme olisi erilainen, jos kaikkia tutkittavia olisi seurattu myöhempään aikuisuuteen saakka.
Myös meidän tutkimuksessamme suhteellisesti korkein riski itsetuhoisuuteen oli niillä autismikirjon ihmisillä, joilla ei ollut kehitysvammaa. Kun tuloksessa huomioitiin psykiatrinen rinnakkaissairastavuus, huomattiin, että nämä rinnakkaishäiriöt selittivät kohonnutta riskiä. Myös ruotsalaistutkimuksessa havaittiin vastaavankaltaista: kun tuloksessa huomioitiin sekoittavana tekijänä masennus, ahdistuneisuus- ja päihdehäiriöt, ei-älyllisesti kehitysvammaisten autististen ihmisten vakavan itsemurhayrityksen riski laski kuusinkertaisesta riskistä kaksinkertaiseen ja toteutuneen itsemurhan riski kahdeksankertaisesta nelinkertaiseen.
Jostain syystä ruotsalaisessa tutkimuksessa ei huomioitu esimerkiksi psykoottisia häiriöitä autismikirjon ihmisten itsetuhoisuusriskiä selittävinä tekijöinä, vaikka niiden tiedetään lisäävän itsetuhoisuusriskiä väestötasolla ja niiden osoitettiin selittävän meidän tutkimuksessamme myös autististen ihmisten itsetuhoisuutta. On teoreettisesti mahdollista, että jos ruotsalaistutkimuksessa olisi huomioitu suomalaisen tutkimuksen tavoin kaikenlainen psykiatrinen rinnakkaissairastavuus, tutkimusten tulokset olisivat enemmän yhteneväisiä.
*Ruotsalaistutkimus Individual risk and familial liability for suicide attempt and suicide in autism: a population-based study, 2019, https://bit.ly/3bo3fxE
Teksti: Elina Jokiranta-Olkoniemi
Kuva: Unsplash ja Turun yliopisto
Artikkeli on julkaistu Autismi-lehdessä 2/2021.