Numero 1/2022 Tuki ja kuntoutus

Autismiliiton aloittama kehitysyhteistyö jatkuu Bangladeshissa

Autismi-lehden lukijat saattavat vielä muistaa Autismiliiton ja bangladeshilaisen SWACin (Society for the Welfare of Autistic Children) yhteisen Prerona-projektin. Se oli kehitysyhteistyöhanke, joka toteutui vuosina 2007-2014. Vaikka Prerona-projekti onkin päättynyt, hankematka Bangladeshissa jatkuu vieläkin.

Lapsi, jolla punainen klovnin nenä, tekee koulutehtäviä pöydän ääressä. — Rangamatin koulun oppilas vuonna 2013. Oppitunneilla opetellaan erilaisia arkielämän taitoja.

Autismi ei ole enää mörkö

Prerona-projektin suurimmat saavutukset olivat maanlaajuinen autismitietoisuuden lisääntyminen ja neurologisten häiriöiden saaminen osaksi Bangladeshin vammaislakia. Työmme oli ruohonjuuritason työtä, jolla oli näkyvät ja pysyvät vaikutukset paikalliseen yhteiskuntaan. Koulutimme opettajia, lääkäreitä, sairaanhoitajia, sosiaalityöntekijöitä ja opiskelijoita autismin kirjosta. SWACin erityiskoululle tehtiin opetussuunnitelma ja opetus saatiin ikätasoiseksi. Valmentava koulutus tuli osaksi koulun toimintaa.

SWACin koulun opettajat ja oppilaat ovat vuosien varrella marssineet helteessä ja sateessa autismitietoisuuden puolesta. Viestiä on viety ympäri maata ja pikkuhiljaa autismi on lakannut olemasta näkymätön ja pelottava mörkö.

Giriphul – erityinen kukka mäellä

Prerona-projektin aikana perustimme alkuperäiskansojen alueelle Rangamatiin pienen sivukoulun. Rangamatissa asuu noin miljoona ihmistä, joista puolet kuuluu alkuperäiskansoihin. Alueella on kolmetoista eri kansaa, joista suurin yksittäinen ryhmä ovat Chakmat. Alkuperäiskansojen kulttuuri, ulkonäkö, uskonto, pukeutuminen ja maanviljelymenetelmät eroavat Bengalin valtaväestöstä. Alkuperäiskansat ovat yrittäneet vuosikausia vastustaa alistamispyrkimyksiä ja taistella ihmisoikeuksistaan.

Kun perustimme koulun, meillä oli vastassa paikallisyhteisön kielteiset asenteet vammaisuutta kohtaan ja syvä taikauskoisuuden muuri. Vammaisuuden uskotaan tarttuvan; sitä pidetään Jumalan kostona tai lapsia pidetään paholaisen riivaamina. Vammaisten lasten opettajiin suhtaudutaan kuin he kantaisivat mukanaan jotakin näkymätöntä sairautta. Vammaisia ihmisiä saatetaan piilotella asuntojen uumenissa, poissa päivänvalosta.

Vammaiskoulutus on Rangamatissa uusi asia. Prerona-projektin päättymisen jälkeen Rangamatin pieni koulu sinnitteli useita vuosia lahjoitusten varassa. Keskuspuiston ammattiopisto, nykyinen Live-opisto, oli Prerona-projektin tärkeimpiä yhteistyökumppaneita. SWACin toiveesta haimme rahoitusta Live-opiston kanssa uudelle projektille koulun toiminnan jatkamiseksi. Pääsimme aloittamaan Giriphul-projektin keväällä 2021, keskellä pahinta korona-aikaa. Koulu oli etäopetuksessa syyskuun loppuun asti. Koska vain harvoilla oppilailla oli mahdollisuus osallistua etäopetukseen, oppitunteja pidettiin koulun pihalla muutamia kertoja viikossa. Nyt koulu on vihdoin avautunut ja oppilaat ovat täynnä uuden oppimisen intoa.

Ryhmäkuva ihmisistä. — Rangamatin koulu perustettiin jo Prerona-projektin aikana. Kuvassa projektin tiimiä vuonna 2009.

Toivoa ja oppimisen iloa

Rangamatin koululla on tällä hetkellä 16 innokasta oppilasta, neljä opettajaa ja yksi avustaja. Oppilaiden ikä vaihtelee lapsista aikuistuviin nuoriin. Luomme yhdessä uudenlaista, alkuperäiskansojen rikkaaseen kulttuuriin ja elämänmenoon sopivaa toiminnallista opetusta. Oppitunneilla opetellaan erilaisia arkielämän taitoja, kokkaamista, musiikkia ja liikuntaa. Liveopisto on tuonut projektiin sosiaalisen sirkuksen menetelmän, jota sovelletaan koulun opetukseen. Koululle on hankittu kännyköitä ja muutama läppäri. Projektilla on YouTubessa oma kanava, jossa on tanssivideoita, käsityöohjeita ja rytmiharjoituksia. Oppilaat tykkäävät esiintyä, laulaa ja tanssia. Heidän vanhempansa ja sisarukset ovat mukana koulun retkillä ja tapahtumissa ja he voivat halutessaan osallistua myös opetukseen.

Giriphul-projektin muita kumppaneita Suomessa ovat Kukunori ry ja erityismusiikkikoulu Resonaari. Kukunori keskittyy vammaistietoisuuden digitaaliseen levittämiseen somen kautta eri yhteisöissä, muun muassa No Labels No Wall -verkostossa ja Giriphulin oman Instagram-projektin avulla.
Resonaarin kanssa kehitämme koulun musiikkiopetusta. YouTubesta löytyy rytmiharjoituksia ja koululle on hankittu eri soittimia. Tarkoituksena on saada käyttöön Resonaarin kehittämä kuvionuottimenetelmä.

Yhteistyön haasteena on etäisyys ja yhteisen kielen puuttuminen: Rangamatin opettajat eivät ymmärrä englantia. Projektin paikallinen päällikkö Mofijul Islam toimii myös tulkkina. Välillä etäyhteydet tökkivät, mutta olemme onnistuneet viemään projektia eteenpäin. Koronakaan ei ole saanut meitä lannistumaan.

Rakkaudesta autismityöhön

SWACin koulu on suurperhe, jossa kaikki kannustavat toisiaan ja ponnistelevat eteenpäin yhteisten tavoitteiden eteen. SWACin kouluilla toteutuu sukupuolten välinen tasa-arvo ja työyhteisö on naisille turvallinen. Kaikkia yhdistää rakkaus autismityöhön ja lapsiin.
– Rakastamme työtämme, opettajat sanovat tyytyväisinä.

Lähivuosina Rangamatiin rakennetaan lahjatontille uusi koulurakennus. Alkuperäiskansojen vammaisten lasten ja nuorten erityisopetuksen kehittäminen on tärkeää toimintaa, joten toivomme Giriphul-projektille Suomen ulkoministeriöltä jatkorahoitusta.

Giriphul-projekti toivottaa onnea Autismiliitolle, joka juhlii tänä vuonna 25. toimintavuottaan, ja kiittää yhteistyön mahdollistamisesta menneen Prerona-projektin kautta. Se on kantanut toivon hedelmää ja vienyt autismikuntoutusta Bangladeshin syrjäseuduille, kaikista haavoittuvimpien ihmisten pariin.

Kirjoittaja Marja Helinä Nuutinen toimii Giriphul-hankkeen projektipäällikkönä. Hän työskenteli Prerona-projektin koordinaattorina Autismiliitossa vuosina 2007–2014.

Teksti: Marja Helinä Nuutinen

Kuvat: Marja Helinä Nuutinen, Shabana Golam