Autistinen uupumus sekoitetaan helposti masennukseen
Autistinen uupumus eli burnout tunnetaan Suomessa kehnosti. Näin arvioi neuropsykologian erikoispsykologi Satu Häkkinen. Hän on tutustunut aihetta koskevaan tutkimukseen ja omaa vuosien kokemuksen neuropsykologisesta kuntoutuksesta. Häkkinen työskentelee paljon juuri autismikirjolla olevien kanssa.
Terveydenhuollossa autistinen burnout diagnosoidaan usein masennukseksi tai ahdistukseksi. Tämän on osoittanut Häkkiselle tutkimustieto ja toisaalta omat kokemukset autismikirjolla olevien kuntoutusasiakkaiden parissa. Masennusdiagnoosin kanssa mennään pahasti metsään, koska hoitomenetelmänä tarjotaan usein Käypä hoito –suositusten mukaan lääkitystä tai psykoterapiaa.
– Riski on, että vastaanotolla tulee väärinymmärretyksi ja saa purkin lääkkeitä tai lähetteen lyhytterapiaan. Terapiasta voi olla jonkinlaista apua, mutta jos arjessa mikään ei muutu, niin todennäköisesti burnoutista ei toivu.
Työelämän kohonneesta vaatimustasosta on puhuttu paljon ja työuupumusta on pidetty jopa kansantautina. Myös opiskelijoiden uupumuksesta on uutisoitu paljon. Riski on vielä suurempi työ- ja opiskeluelämässä oleville autismikirjon ihmisille, Häkkinen sanoo.
– Aika harvassa työyhteisössä ymmärretään, mitkä voivat olla kuormitustekijöitä ja miten vuorovaikutukselle altistuminen voi laukaista autismikirjon ihmiselle burnoutin.
Kun ympäristön paine ylittää sietokyvyn
Miten tutkijat sitten määrittelevät autistisen burnoutin, joka ei ole varsinainen lääketieteellinen diagnoosi? Häkkinen kertoo, että aiheesta on tehty akateemista tutkimusta vasta muutamia vuosia. Määrittelyssä lähdetään itse termistä “burnout”, joka kietoutuu vahvasti työelämään ja siihen, että ihminen ei pysty täyttämään työpaikan raskaita vaatimuksia. Autistinen burnout ei välttämättä liity työhön tai opiskeluun.
Autistisen uupumuksen riskitekijöitä on paljon. Tutkijoiden mukaan uupumus uhkaa, kun elämäntilanne on sellainen, että vaatimukset ylittävät autismikirjolla olevan selviytymiskeinot eikä ympäristöstä löydy ymmärrystä ja hyväksyntää. Muita riskitekijöitä ovat esimerkiksi syrjintä, runsas maskaus, stressaava elämäntilanne sekä runsas autististen piirteiden määrä.
Kognitiiviset taidot kärsivät
Uupumus voi näkyä rajusti. Kognitiiviset kyvyt heikkenevät, muisti alkaa pätkiä, sanavarasto kaventuu, hahmottamisen ja vuorovaikutuksen taidot rapistuvat, Häkkinen luettelee ja lisää, että kognitiiviset muutokset eivät onneksi ole yleensä pysyviä. Uupumus näkyy luonnollisesti myös vaikeuksina toiminnanohjauksessa. Koti jää siivoamatta ja pyykkivuoret kohoavat.
“Tavallisesta” masennuksesta ja ahdistuksesta autistinen uupumus eroaa muun muassa siinä, ettei uupumukseen vajoavan autismikirjon ihmisen ajatus itsestä välttämättä juuri muutu, Häkkinen kuvailee. Ympäristö vain puskee päälle niin kauan, että kestokyky loppuu.
Häkkinen tuo esimerkkinä kielten opiskelun, jossa uskotaan yhä vahvasti siihen, että kieli opitaan sosiaalisessa vuorovaikutuksessa eli toisten kanssa jutellen. Autismikirjolla oleva voisi muuten olla vallan pätevä kielen oppija, mutta sosiaalisuus vie voimat.
– Ulospäin saattaa vaikuttaa, että hän on masentunut, mutta kyseessä onkin autistinen burnout. Ja siihen voisi vaikuttaa ympäristöä muuttamalla.
Terapiasta apua itsetuntemukseen
Uupumisesta voi toipua. Se ei kuitenkaan onnistu, jos kuormitusta ei pureta. Ympäristön, sosiaalisten tilanteiden ja toiminnanohjauksesta syntyvän kuormituksen purku auttaa, sanoo Häkkinen. Kuntoutuksessa puututaan usein varsinkin toiminnanohjauksen ongelmiin, hän kertoo. Kuntoutettavien kanssa sovitaan, millaisia rutiineja lisätään ja millaiset jätetään sikseen. Esimerkiksi pyykinpesun voi delegoida jollekulle muulle. Myös erityisiin kiinnostuksen kohteisiin syventyminen – joka monilla voi jäädä uupumuksen vuoksi sikseen – auttaa.
– Se on turvaa ja tyynnytystä tarjoava asia. Se rauhoittaa hermostoa, kun saa syventyä itseä kiinnostaviin asioihin ilman, että pitää tuntea huonommuutta.
Autistisesta uupumuksesta toipumisessa lääkkeet ja terapia, joita lääkärin vastaanotolta tarjotaan, eivät ole avainroolissa.
Terapian hyödyt tulevat Satu Häkkisen analyysin mukaan itsetuntemuksen paranemisesta. Terapian kautta potilas voi havahtua vaikka siihen, ettei hänen tarvitse maskata niin paljon ja että rajojen asettaminen on mahdollista.
Lääkkeistä ei puolestaan monikaan hyödy, koska autistisen uupumuksen taustalla on monesti pitkään kestänyttä maskausta ja oman sietokyvyn ylittävää toimintaa.
– Mielialalääkityksestä tiedetään myös, että autismikirjolla olevien vaste voi olla hyvin erilainen kuin neurotyypillisillä. He saattavat jopa kokea ne haitallisiksi.
Yhteiskunnallisesti tärkeä ilmiö
Autistinen uupumus voi johtaa pahimmillaan vetäytymiseen yhteiskunnasta ja altistaa jopa itsemurhalle. Asialla on henkilökohtaisten traagisten seurausten vuoksi myös iso yhteiskunnallinen vaikutus, Satu Häkkinen sanoo. Suuri määrä autistisia ihmisiä on korostetussa vaarassa uupua, eikä ilmiötä tunnisteta kunnolla terveydenhoidossa.
Autistinen burnout pitää siis erikoispsykologi Häkkisen mukaan tunnistaa yhteiskunnassa paremmin. Toinen tärkeä näkökulma asiaan on, että autismikirjon ihmiset tulisi ylipäätään ottaa laajemmin huomioon.
– Jos poikkeavasti käyttäytyvä ihminen pyritään työntämään pois, hän kyllä yleensä tunnistaa sen ja alkaa piilotella käyttäytymistään eli maskata, jolloin yhteys omiin tarpeisiin ja minäkuvaan voi alkaa heikentyä. Ja tämä on tosi iso riskitekijä burnoutin laukeamiselle, Häkkinen toteaa.
Teksti Olli Vesala
Kuva André Bottenstock
Artikkeli on ilmestynyt Autismi-lehdessä 3/2024.
Aiheeseen liittyvää
