Siirry sisältöön
Haku Lahjoita
Numero 3/2018 Henkilötarinat

Autuaaksi tekevä liike

”Liikunta on lääke” on ainakin terveysliikuntapiireissä läpeensä kulunut lausahdus. Tamperelaisille Tanja Pyykölle ja Anni Aallolle se on kuitenkin täyttä totta.

Tanja ja Anni seisovat vierekkäin.
Tanja Pyykkö (vas.) ja Anni Aalto tyytyväisinä melontatreenin jälkeen.

Kangasalan keskustan liepeillä sijaitsevalle Vesaniemen uimarannalle on kokoontunut reilun tusinan verran nuoria ihmisiä. Lämpimänä loppukesän alkuiltana on alkamassa Kangasalan Melojien ratamelontaharjoitukset.

Ryhmän nuorten ikähaitari on 11–19 vuotta. Pyykkö, 24, ja Aalto, 29, ovat ryhmän ikänestorit. Heillä molemmilla on voimakkaita autistisia piirteitä, mutta he ovat erinomaisia melojia ja sulautuvat ryhmään sujuvasti.

– Meidän junnut ovat ottaneet Tanjan ja Annin tosi hyvin mukaan, he ovat aivan samalla lailla osa porukkaa kuin kaikki muutkin. Ryhmässä vallitsee hyvä henki, ja kaikki auttavat toisiaan tarvittaessa, sanoo ryhmän valmentaja, Suomen viime vuosien kärkimelojiin kuuluva Oona Vasko.

Inklusiivinen ryhmä, jossa erityisliikkujat harrastavat yhdessä muiden kanssa, ei ole enää tänä päivänä mitenkään ennenkuulumaton asia, mutta ei sellaisia ihan joka urheiluseurasta löydy. Kangasalan Melojissa harrastajat jaetaan ryhmiin enemmän melontavauhdin kuin syntymävuoden perusteella, mikä helpottaa myös erityisliikkujien mukaan ottamista.

Kangasalan Melojat haki ja sai opetus- ja kulttuuriministeriön jakamaa seuratoiminnan kehittämistukea vuosiksi 2017 ja 2018 parantaakseen valmiuksiaan ottaa mukaan toimintaansa tukea tarvitsevia harrastajia. Seuratuen avulla on palkattu ohjaaja ja kustannettu esteetön laituri. Myös Kangasalan kaupunki on ollut tukena projektissa.

Tanja Pyykön ja Anni Aallon mukana olo nuorten ryhmässä on antanut lisäarvoa Kangasalan Melojille ja toiminut erinomaisena asennekasvatuksena seuran nuorille harrastajille – ja myös heidän vanhemmilleen. Erilaisuuden kohtaaminen on paras keino erilaisuuden ymmärtämiseen.

Levottomuuden hallintaa

– Melonnassa parasta on kova vauhti, Tanja toteaa.

– Parasta on se, että saa liikuntaa, arvioi puolestaan Anni.

Molempien vastauksissa piilee ydin siihen, miksi melonta ja muut liikuntaharrastukset ovat Tanjalle ja Annille niin tärkeitä. Anni ja Tanja tarvitsevat arkeensa runsaasti liikettä, vauhtiakin.

– Tanjalla pitää olla harrastuksia, joissa on fyysistä rasitusta. Muuten se kaikki energia voi purkautua aggressiona, kertoo Riikka Pyykkö, Tanjan äiti.

Tanjan autistiset piirteet voimistuivat merkittävästi noin 19 vuoden iässä. Tanja oli harrastanut ratsastusta jo useamman vuoden, ja nyt Riikka Pyykkö havaitsi, että hevosen seurassa hänen tyttärensä levottomuus hälveni lähes täysin.

– Se, että hänen täytyy saada hevonen hallintaansa, auttaa häntä myös saamaan itsensä hallintaan, Riikka Pyykkö sanoo.

Pian Pyyköt huomasivat, että myös muilla liikuntaharrastuksilla oli Tanjaan rauhoittava vaikutus, kunhan ne vain olivat sellaisia, jotka Tanjalle sopivat. Esimerkiksi joukkuepalloilulajit eivät häneltä oikein luonnistu.

– Autismin piirteisiin voi liittyä ilmassa leijumisen tunne, joka aiheuttaa levottomuutta. Tanjalle sopivat erityisen hyvin lajit, joissa jokin ikään kuin sitoo hänet maahan. Ratsastuksessa se on hevonen, melonnassa kajakki ja hänen talvilajissaan laskettelussa painavat monot, Riikka Pyykkö kertoo.

Nykyään Tanja harrastaa myös golfia, jossa ei ole yhtä voimakasta maata kohti vetävää elementtiä, mutta poikkeus vahvistanee säännön. Tanjan sujuvan arjen kannalta oleellisinta on, että joka päivälle on tarjolla liikunnallista tekemistä.

– Jos ei muuta ole ohjelmassa, niin sitten mennään vaikka seikkailupuistoon, Riikka-äiti sanoo.
Joukko lapsia, joiden edessä maassa kanootti. Taustalla järvi.
Tanja Pyykkö ja Anni Aalto (kuvassa keskellä) treenaavat Kangasalan Melojien nuorten ryhmässä.

Väsymätön avantouimari

Jos vain suinkin mahdollista, Anni Aallolle liikunta vaikuttaa olevan vielä Tanja Pyykköäkin tärkeämmässä asemassa. Annin äiti Aino Aalto kertoo tyttärensä olleen Special Olympics -valmennusleirillä, jossa pitkän ja rasittavan treenipäivän jälkeen urheilijoille oli annettu mahdollisuus pulahtaa lähijärveen uimaan. Anni ui yhtä menoa kokonaisen tunnin.

– Muut leiriläiset olivat ihmetelleet valmentajille, että Anni ui vielä kaiken muun treenaamisen jälkeen tunnin putkeen. Mutta ei se ollut vielä mitään, jos hän olisi saanut uida kaksi tuntia, hän olisi uinut kaksi tuntia, Aino-äiti naurahtaa.

Lähes kaikille on varmasti tuttu se reippaan liikuntasuorituksen jälkeinen euforia, raukean levollinen tunne. Tanjalle ja Annille tuo tunne on jatkuvan levottomuuden jälkeen sanoinkuvaamattoman arvokas.

Kuten leirin uintiepisodista voi päätellä, Anni Aallolle vesi on tuttu ja rakas elementti.

– Anni oli vielä vauva, kun hän jo vaatteet päällä lokakuussa ryömi kylmään rantaveteen, Aino Aalto muistelee.

Nimenomaan kylmä vesi on Annille mieleen. Anni edustaa Tampereen Talviuimareita ja osallistuu säännöllisesti avantouintikilpailuihin. Talviuinnin MM-kisoissakin hän ollut mukana kahdesti, viimeksi alkuvuodesta Tallinnassa.

– Talvisin, jos Anni ei käyttäydy hyvin, voi sanoa että ”jos ei käytös nyt heti muutu, niin ei mennä illalla avantoon”. Käytös muuttuu aina heti ensisanomalla, Aino-äiti toteaa.

Anni pitää veden lisäksi myös palloista, mutta vanhemmat eivät alkuun uskoneet vuorovaikutustilanteita pursuavien joukkuepalloilulajien voivan sopia heidän tyttärelleen. Silti hän on pelannut jo pitkään jalkapalloa Tampereen Palloveikkojen Auringonnousu-erityisryhmässä.

Parhaimmillaan Annilla on ollut pitkä liuta liikuntaharrastuksia, mutta sittemmin hän on luopunut sulkapallosta (”liian tylsää”), salibandysta (”liian rajua”) ja jääkiekosta, jonka lopettamisen syitä Anni ei erotellut.

– Nykyään hän osaa jo levätäkin, Aino Aalto sanoo.

Tanja ja Anni tykkäävät molemmat myös kilpailla. Kotimaassa se onnistuu esimerkiksi pääasiassa kehitysvammaisille henkilöille suunnatuissa Special Olympics -kisoissa. Tanja Pyykkö on kilpaillut kotimaisissa Special Olympics -melonta-, -alppihiihto- ja -ratsastuskisoissa. Anni Aalto on lähdössä maaliskuussa melomaan kilpaa ensimmäisiin Special Olympics -kesämaailmankisoihinsa. Siellä vesi ei Annin harmiksi tule olemaan kylmää, sillä kisat järjestetään Abu Dhabissa.

Special Olympics

Special Olympics on maailmanlaajuinen kehitysvammaisten urheilujärjestö, joka liikuttaa noin viittä miljoonaa kehitysvammaista henkilöä yli 170 maassa. Suomessa Special Olympics -toimintaa koordinoi Suomen Vammaisurheilu ja -liikunta VAU. Kansalliseen Special Olympics -toimintaan voivat osallistua myös muut kuin kehitysvammaiset henkilöt.

Lisätiedot Special Olympics -toiminnasta: www.specialolympics.fi

Löydä oma seura -palvelu

Suomen Vammaisurheilu ja -liikunta VAU ylläpitää Löydä oma seura -palvelua, johon on koottu ne urheiluseurat ja muut toimijat, joilla on valmiuksia ottaa mukaan toimintaansa vammaisia ja erityistä tukea tarvitsevia harrastajia. Palvelusta voi etsiä itselleen harrastusta helppokäyttöisen hakumoottorin avulla.

Löydä oma seura: www.vammaisurheilu.fi/palvelut/loyda-oma-seura

Teksti ja kuvat: Lauri Jaakkola
Juttu on julkaistu alun perin Autismi-lehdessä 3/2018.