Numero 4/2021 Tuki ja kuntoutus, Vinkkejä arkeen

Emotionaalinen haavoittuvuus voi johtaa monenlaiseen 

Emotionaalinen haavoittuvuus ei ole autismikirjon ihmisille tuntematon asia. He voivat muita helpommin altistua myös erilaiselle hyväksikäytölle.

Neuropsykologi-psykoterapeutti Petra Wariksella on pitkä kokemus työskentelystä kehityksellisten neuropsykiatristen oirekuvien parissa. Työssään hän on perehtynyt autismikirjoon. 

Wariksen mukaan emotionaalista haavoittuvuutta on mahdollista tarkastella eri näkökulmista. Asiaa voi lähestyä muun muassa hermostollisten asioiden kautta. 

– Tutkimukset osoittavat, että autismikirjon henkilöillä voi tunnetasolla reaktiivisuudessa olla poikkeavuuksia. Saattaa esiintyä esimerkiksi vihan ja turhautumisen voimakasta tuntemusta. Toisaalta pelkoreaktio voi olla vaimentunut. 

Waris huomauttaa, että näiden hermostoon liittyvien seikkojen lisäksi on huomioitava myös autismikirjon ydinpiirteet. 

– Vaikeus vuorovaikutteisessa kommunikaatiossa ja toisen ihmisen lukemisessa saattavat lisätä altistumista haavoittuvuudelle. 

Autismikirjon ihmisillä esiintyy usein myös tarvetta säädellä omaa olemistaan rutiineilla. Asioiden ja tapahtumien ennakoitavuus on erityisen tärkeää. 

– Jos ympäristö puolestaan asettaa erilaisia vaatimuksia tai yliarvioi hänen taitonsa, niin autismikirjon henkilö on silloin haavoittuva ja saattaa usein ahdistua. 

Säätelykeinoilla apua ahdistukseen 

Jos autismikirjolaisella on taipumusta jäädä jumiin ikävään tilanteeseen ja siinä heränneeseen tunteeseen, niin mikä sitten voisi olla avuksi? 

Petra Waris nostaa esille validoinnin yhtenä tapana päästä eteenpäin.  

– Siinä yritetään saada toiselle ihmiselle välitettyä kokemus siitä, että tunteesi on ymmärrettävä, ja myös se, miksi kyseinen tunne syntyi juuri tuossa tilanteessa. 

Jos tilanne on kuitenkin jo edennyt kovaan ahdistukseen, niin voidaan pohtia sitä, löytyisikö joitakin säätelykeinoja, joilla tunteen intensiteettiä saataisiin hiukan laskettua.  

– Esimerkiksi hengitysharjoituksilla ja tietoisella tarkkaavuuden siirtämisellä voidaan vaikuttaa autonomisen hermoston reaktioihin. 

Hyödyllistä on myös oppia ennakoivasti tunnistamaan, mitkä ovat stressin merkit. Siinä vaiheessa on syytä vähentää kuormitusta ja aistikuormaa.  

– Kuormittavien ja palauttavien tekijöiden tulisi olla keskenään tasapainossa. 
 

Monenlaista hyväksikäyttöä 

Emotionaalisesti haavoittuva voi altistua erilaiselle manipuloinnille ja hyväksikäytölle. Se voi olla hyvin erilaista, iästä riippuen. 

Jos nuorella autismikirjolaisella on toistuvaa kokemusta siitä, että hän jää yksin, niin se voi aiheuttaa ongelmia. 

– Voi olla, että halutaan sopeutua joukkoon, ja silloin sivuutetaan omat tarpeet. 

Ollaan siis valmiita tekemään monenlaisia asioita, jotta päästäisiin mukaan porukkaan. Ehkä ei oikein ymmärretä sitäkään, mitkä asiat kuuluvat normaaliin ystävyyteen. 

Hyväksikäyttöä on monenlaista. Sinulta voidaan huijata rahaa tai tavaroita, tai sitten yllyttää tekemään erilaisia asioita, pahimmillaan jopa rikoksia. 

Oma lukunsa on erityyppinen seksuaalinen hyväksikäyttö. Esimerkiksi sinällään harmiton ihmissuhteen etsiminen netin kautta voi johtaa sellaiseen. 

– Monilla autismikirjon ihmisillä on jo lähtökohtaisesti paljon kontakteja netissä. Kaverikontakteja saattaa olla vaikeaa luoda kasvotusten, mutta netissä esimerkiksi yhteisen mielenkiinnon äärellä se on helpompaa. 

Waris muistuttaa, että digitaalisessa maailmassa on vaikea pysyä perillä siitä, puhuuko se uusi verkkomaailman tuttavuus totta. Onko edes hänen itsestään lähettämä kuva aito? 

Tilanne saattaa edetä siihen, että lähetetään pyydettäessä itsestä vähäpukeisia kuvia. Sellaista voi tapahtua, kun ei ymmärretä, missä kulkee raja. 

– Viestintä toiseen ihmiseen on voinut lähteä liikkeelle ihan hyvässä yhteisymmärryksessä. Sitten jossakin vaiheessa paljastuukin, että sen toisen osapuolen tarkoitusperät eivät olleetkaan niin puhtaat. 

Luottamuksellinen keskustelu vie eteenpäin 

Seksuaalisen tai jonkun muun hyväksikäytön uhriksi joutunut autismikirjon ihminen ei aina pysty edes ymmärtämään tapahtunutta. Silloin ulkopuolinen puuttuminen asiaan on paikallaan. 

Tapahtuneet, mahdollisesti ikävätkin asiat eivät välttämättä selviä pintapuolisella keskustelulla. On turha kysyä töksäyttää, että käyttääkö joku sinua seksuaalisesti hyväkseen? 

– Asiaa on lähdettävä pohjustamaan paljon kauempaa. Puhutaan aluksi siitä, kuka viestikumppanisi on ja mistä aiheista te oikein juttelette. Siitä sitten mennään eteenpäin. 

Waris painottaa sitä, että näissäkin tilanteissa luottamus ja avoimuus autismikirjon ihmisen ja hänen omaisensa välillä on tärkeää. 

– Kun meillä on hyvät keskinäiset välit, niin voimme käydä läpi hankaliakin asioita. Toisen ajatuksiahan ei voi lukea, vaan on puhuttava ja kuunneltava. 

Mikäli jotakin ikävää on jo päässyt tapahtumaan, niin kaikenlaista syyllistämistä kannattaa välttää.  

Asiaa on hyvä normalisoida. Hyväksikäyttö ei ole oikein, mutta niin voi käydä kenelle tahansa. 

– Olennaista on se, ettei lähdettäisi tuomitsemaan uhria, vaikka läheisellä saattaakin aluksi leimahtaa erilaisia tunteita. Viisasta on käsitellä tilannetta ihan rauhallisesti. 

Apua on tarjolla 

Hyväksikäytön kohteiksi joutuneilla aikuisilla autismikirjon henkilöillä tilanne on toisenlainen kuin nuorilla. 

Elämänkokemuksen myötä henkilö toisinaan tulee itse havainneeksi, että häntä on kohdeltu väärin. Niistä asioista voi sitten tarvittaessa keskustella ammattilaisen kanssa. 

– Aika usein kohtaan terapiassa sellaisia autismikirjolaisia, jotka kertovat, että he ovat vasta aikuisena käsittäneet, miten niin sanotut kaverit ovat heitä nuorempana kohdelleet. 

Petra Waris neuvoo autismikirjon ihmisen omaisia myös varautumaan etukäteen erilaisiin mahdollisiin tilanteisiin. 

– Kannattaa pohtia, mitä minun täytyy erityisesti pystyä lapselleni selittämään, jotta hän ei joutuisi hyväksikäytetyksi. 

Oman läheisen hyväksikäyttö on luonnollisesti lähipiirille hankala asia. Omaisten on hyvä tietää, että myös heille on tarjolla tukea, jos heidän läheisensä joutuu tavalla tai toisella väärän kohtelun uhriksi. 

– Esimerkiksi Autismiliiton paikallisyhdistys tai vertaistuki voi tässä tilanteessa auttaa, Waris sanoo. 

Teksti: Vesa Keinonen 
Kuva: Perttu Inkilä 

Artikkeli on julkaistu Autismi-lehdessä 4/2021.