Hyvän elämän resepti
Mitä tarvitsen, jotta minun arkeni olisi mahdollisimman toimivaa? Tätä kysymystä olen pohtinut siitä lähtien, kun diagnoosini jokunen vuosi sitten sain. Tutkittavaa vielä riittää, mutta joitakin hyvän arkeni reseptin ainesosia olen tunnistanut. Tarvitaan ainakin:
Rutiineja Niillä alkaa toimiva päiväni. Se aina sama kosteusvoide, hyväksi havaittu kahvimerkki ja tiettyyn kellonaikaan olevat nokoset tekevät päivästäni tutun ja turvallisen.
Pehmeitä peittoja ja ihania vaatteita Lompakossani on pieni kortti, jossa on ohjeita hätätilanteiden varalle. Siinä mainitaan peitot. Että niitä kannattaa olla, jos meinataan saada minut pysymään rauhallisena. Vaatteet, joiden pehmeys ja kukkakuvioiden värisävyt ovat kohdallaan, eivät ole minulle luksusta, vaan elinehto. Ihollani olevat tekstiilit ovat kotelo, jonka suojissa kohtaan muun maailman. Siksi niiden merkitystä ei sovi vähätellä.
Ruokaa Syön mieluusti kasvisruokaa, koska se vähentää painajaisiani maailman tulevaisuudesta, mutta muukin ruoka kelpaa. Kunhan sitä tulee tasaisesti mielellään kolmen tunnin välein. Nälkäni tiputtaa elämänlaatua nopeasti sekä itseltäni että ympärilläni olevilta ihmisiltä. Mutta ruoka auttaa asiaan onneksi saman tien.
Juttukavereita Lapsena kävin päivän ihmetykset joka ilta sänkyni reunalla istuvan isäni kanssa läpi. Nykyisin höpöttelyjäni kuuntelevat vaimoni, muut läheiset ja autismikirjon aikuisten vertaisryhmäläiset. Jos asioita kertyy mieleen paljon, on vaikkapa psykologi tai sairaanhoitaja kätevä apu pohdintasolmujen avaamiseen.
Työtä tai tekemistä Olen diagnoosin saamisen jälkeen pohtinut sitäkin paljon, mikä osuus työllä on hyvinvoinnissani. Työelämä kuluttaa, mutta toisaalta se tuo merkitystä ja puuhaa arkeen sekä taloudellista turvaa. Nykyisin käyn töissä, mutta voin nähdä tulevaisuuteni myös ilman palkkatyötä ihan hyvänä.
Paperia ja kyniä Tarvitsen ajatusteni, havaintojeni ja arjen järjestämiseen melko paljon vihkoja, muistilappuja ja kyniä. Ja hyvä olisi olla myös värikkäitä tarroja ja palapelejä. Näitä pakataan aina reissuunkin mukaan.
Seikkailuja Vaikka kotona tuttujen rutiinien kanssa pyöriminen olisi tavallaan helppoa, kaipaan myös haasteita ja onnistumisten tuomaa iloa. Syksyllä sain toteutettua pitkäaikaisen haaveeni, kun kävin ensimmäistä kertaa ratsastamassa hevosella metsässä. Uuden asian kokeileminen jännitti, mutta olen tyytyväinen, että uskalsin.
Satua ja taikaa Lapsilla leikki nähdään merkittävänä osana hyvinvointia. Liekö kehityshäiriön syytä (sellainenhan autismini lääkärin näkökulmasta on) tai sitten se on vain osa persoonallista elämäntyyliäni, mutta joka tapauksessa minulla on edelleen suuri tarve leikkiä ja innostua välillä mielikuvitusmaailman asioista. Tarvitsen fantasiaelokuvia, legojen minifiguurimaailmojen rakentelua tai nukketaloni tarinoiden keksimistä, jotta elämäni tuntuu mielekkäältä.
Virallisten lääkkeiden valmistaminen voi vaatia ainesosien hankkimista sademetsän syövereistä tai huippulaboratoriosta. Ja silti moni lääkärin määräämä resepti tai fysioterapeutin laatima jumppaohje jää potilaalta käyttämättä. Autismini tuomiin haasteisiin toimivaa lääkettä ei apteekista saa. Mutta juuri sopivia kukkamekkoja tulee joskus vastaan kirppiksellä ja seikkailuelämyksen saatan löytää vaikka tamppaamalla puiston lumihankeen labyrintin. Autismiasioistani huolenpito vie aikaa ja vaatii paneutumista, mutta se on mahdollista ja kannattaa, jos haluan voida hyvin.
Autismi-lehden kolumnisti Reetta Tourunen on nelikymppinen autismikirjolainen, vertaisryhmän vetäjä ja autismikirjon asioiden parissa puuhailija
Kolumni on julkaistu Autismi-lehdessä 1/2023