Numero 2/2021 Vinkkejä arkeen

Isovanhemmat ja lapset metsään! – Luontolähtöistä toimintaa neurokirjon lapsille ja heidän isovanhemmilleen

Isovanhemmat voivat olla korvaamattoman tärkeä voimavara neurokirjon lapsen elämässä. Parhaassa tapauksessa lapset saavat elämäänsä puolueettoman, luotettavan aikuisen, jonka kanssa jakaa ilot ja murheet. Vanhemmille järjestyy hengähdystaukoja lapsiperhearjesta ja isovanhemmille tarjoutuu kokemuksia oman elämän merkityksellisyydestä.

Tällainen ideaalitilanne ei kuitenkaan synny itsestään. Isovanhemmat reagoivat lapsen neurokirjon piirteiden tunnistamiseen eri tavoin: yhdestä tulee lasta joka tilanteessa puolustava leijonaemo, toinen hämmentyy ja etsii lisää tietoa, kolmas puolestaan suuttuu ja etsii syyllisiä joko ihmisistä tai asioista. Myös erilaiset huolen kokemukset ovat tavallisia. Tämä kaikki vaikuttaa siihen, kuinka helppoa tai vaikeaa isovanhemman on hyväksyä lapsenlapsensa sellaisena kuin tämä on.

Tavoitteemme Isovanhemmat ja lapset metsään! -toiminnassa on tukea isovanhemman ja lapsen välistä suhdetta yhteisen, luontolähtöisen toiminnan avulla. Tarjoamme isovanhemmille myös tietoa neurokirjon ilmiöistä ja oppimisvaikeuksista sekä tilaisuuden kokemusasiantuntijan kuulemiseen ja keskusteluun vertaisryhmässä. Toimimme MLL:n Lasten ja Nuorten Kuntoutussäätiössä, Paimion parantolassa ja sen lähiluonnossa vuosien 2020-2022 ajan. Kyseessä on osallistujille maksuton, matalan kynnyksen toiminta, johon osallistumiseksi ei tarvita diagnoosia tai lähetettä.

Luontevasti luonnossa

Lasten ja isovanhempien yhteisillä metsäretkillä tutustutaan luontoon, valmistetaan ruokaa, puuhastellaan luontoaiheisten tehtävien parissa ja nautitaan metsän tunnelmasta. Luontoympäristö on osoittautunut hyväksi vaihtoehdoksi sekä lasten että isovanhempien kannalta. Lasten vahvuudet pääsevät esiin, oli kyse sitten yksityiskohtien havaitsemisesta, johdonmukaisesta ajattelusta tai liikunnallisuudesta. Yksi lapsista on tarkkasilmäinen aarteenetsijä, toinen opastaa osaavasti muuta ryhmää Trangian käytössä, kolmas heittää tauon tullen puolihuolimattoman voltin taaksepäin ja neljäs huomaa epäjohdonmukaisuudet päiväohjelmassa. Kun tunnet yhden autismikirjon henkilön, tunnet yhden autismikirjon henkilön…

Toisaalta retkillä kertyy luonnostaan esimerkkejä lasten aistiherkkyyksistä, intensiivisistä tunnekokemuksista ja vaikeudesta lukea sosiaalisia tilanteita. Voi olla, että lapsi kokee siirtymät kuormittavina, kirkkaan auringonvalon tai ruokailun aiheuttamat äänet häiritsevinä, tai hänen on vaikea tavoittaa muiden näkökulmia.

Tilanteet tarjoavat yllin kyllin keskustelunaiheita isovanhempien omiin tapaamisiin. Kannustamme ajattelemaan, että lapset ovat harvoin tahallaan hankalia. Jos isovanhemmat kokevat jonkin tilanteen vaikeana, on sille yleensä jokin hyvä syy: mitähän lapsi mahtoi kokea kuormittavana? Entä miten muut isovanhemmat ovat vastaavissa tilanteissa toimineet? Haluamme herätellä isovanhemmissa ”ei-tietämisen asennetta”: emme voi koskaan tietää varmasti, miten toinen ihminen asiat kokee, mutta hänen ainutlaatuisen näkökulmansa tavoittelu on silti tärkeää.

Luontoympäristön hyödyistä on nykyisin jo mukavasti tutkimusnäyttöäkin, oli kyse sitten psykologisista (stressin laskeminen, tarkkaavuuden elpyminen) tai fysiologisista (verenpaineen laskeminen, immuunipuolustuksen vahvistuminen) vaikutuksista. Lisäksi voidaan puhua sosiaalisista hyvinvointivaikutuksista: metsään mahtuu ääntä ja luonnossa isovanhempien ei tarvitse pohtia ”mitä nuokin meistä ajattelevat”. Lisäksi monelle on helpompi suhtautua itseensä hyväksyvästi luontoympäristössä, mikä voi tehdä helpommaksi hyväksyvän suhtautumisen myös lapseen.

Tämän vuoden ryhmiin mahtuu vielä mukaan – lämpimästi tervetuloa!