Itsenäistä kulkemista ja taidenäyttelyyn pääsyä
Erityislapsen harrastus voi poikia merkittäviä kokemuksia. – Monesti se voi olla pelkoa siitä, kuinka oma lapsi pärjää, mutta siinä pitäisi ymmärtää, että vaikka ihmisellä olisi kuinka käytöshäiriötä, toinen ympäristö voi muuttaa käyttäytymistä kokonaan, toteaa autistisen tytön isä Jani Lehtinen.
Janita Lehtisellä (10) diagnosoitiin lapsuusiän autismi neljävuotiaana. Vanhemmat huomasivat eron muihin lapsiin puheen hitaana kehityksenä. Päiväkodissa henkilökunta kiinnitti huomiota Janitan yksin hiljaa olemiseen ja siihen, ettei hän osallistunut muiden lasten leikkeihin.
Laajasti kiinnostuksen kohteita
Eloisa ja sosiaalinen Janita harrastaa pianonsoittoa, balettia, erkkajoogaa eli erityistarpeita huomioivaa joogaa ja on muutoinkin taiteellisesti lahjakas. Innostus harrastuksiin on äiti Henna Lehtisen mukaan lähtenyt aina Janitasta itsestään.
Innostus tanssimiseen syntyi Janitan nähtyä ensimmäistä kertaa vanhojen tanssit. Henna alkoi etsiä tyttärelleen erityislapsiin erikoistunutta tanssiryhmää tuloksetta. Aluksi kokeiltiin yhdessä paikassa, mutta ryhmät olivat liian isoja, mikä ei erityislapselle ollut hyvä.
Jonkin ajan kuluttua Janita kuitenkin aloitti tanssimisen tanssistudio Paljetissa, jonka harrastustoiminta loppui koronan takia. Perheen onneksi sama tanssiopettaja toimi myös muissa tanssikouluissa, joten baletin harrastamista voitiin jatkaa.
– Janitahan on myös todella hyvä piirtämään. Hän osasi piirtää ekalla luokalla Paavo Pesusienen tismalleen samalla piirrostyylillä kuin alkuperäisessä piirretyssä. Hänellä oli päiväkodissa oma seinä, johon sai piirtää omia piirroksia, isä Jani Lehtinen kommentoi.
Janitan piirroksia on ollut nähtävillä Kangasalalla järjestettävässä näyttelyssä.
Enemmän yhteistyötä, enemmän uskallusta
Isän mielestä kuntien tulisi tehdä enemmän yhteistyötä autismiyhdistysten asiantuntijoiden kanssa, joilla on jo valmiiksi osaamista toiminnan vetämisestä erityislasten kanssa. Hän tuo esimerkkinä Nokialla olleen kokeilun, jossa kunta maksoi erityislapsille mahdollisuuden kokeilla erkkajoogaa.
– Mikäli jokaisesta paikasta tarjotaan kokeiluita, ongelmaksi nousee se, että harrastusten vetäjät eivät välttämättä ymmärrä saatikka osaa ottaa huomioon kaikkia erityislasten vaikeuksia. Kaikki eivät välttämättä ole koskaan edes kuulleet, mitä on autismi tai mitä tarkoittaa aistiyliherkkyys, Jani painottaa.
Harrastus tuli luokse
TSAU ry:n puheenjohtaja Petra Hietala-Raskun tytär Elli (20) on käynyt Soittiksessa neljä vuotta. Hän soittaa muun muassa kitaraa, pianoa ja djembe-rumpuja. Hän haluaisi joskus päästä kokeilemaan myös klarinettia. Ellin mielestä parasta musiikkiharrastuksessa on Suomen laulu -nimisen kappaleen soittaminen pianolla.
Itse harrastuksen löytäminen oli helppo prosessi, sillä harrastus tuli heidän luokseen. Ellin innostus musiikkiin nousi musiikkiterapian kautta. Terapian loputtua perhe löysi kuntouttavaa musiikkitoimintaa tarjoavan Soittiksen. Soitto-opettajat olivat aikaisemmin olleet autismiyhdistyksellä töissä, ja heillä oli kokemusta erityislasten vaatimista tarpeista. Samainen ryhmä on toiminut noin viiden vuoden ajan.
– Autismiyhdistyksen ohjaajalta tuli pyyntö kokeellisen ryhmän pystyttämiseen. Harjoittelun toteuttamiseen etsittiin ryhmää, jonne Elli liittyi, kommentoi Petra.
Musiikki toi itsenäisen kulkemisen
Elli muutti omaan asuntoonsa viime syksynä. Hän ajatteli soittamisen lopettamista, koska hän on aikuinen. Keskustelu äidin kanssa sai kuitenkin tajuamaan, että aikuisetkin voivat käydä soittotunneilla omaksi ilokseen. Vähitellen itsenäinen kulkeminen harrastukseen alkoi olla ajankohtainen.
– Elli halusi itse alkaa käymään soittotunneilla taksilla. Ensin meinattiin, että mummu tulisi saattamaan, mutta mummu sai tehtävästä potkut. Elli oli kärttyinen sanottuaan mummulle menevänsä itse soittotunnille. Itsenäinen kulkeminen alkoi siitä, Petra naurahtaa.
Se, että omia mielenkiinnon asioita häiritään yleisillä kotiaskareilla kuten siivoamisella, asettaa haasteita jaksamiselle.
Rohkeasti kokeilemaan
Henna ja Jani Lehtinen haluavat muistuttaa muita nepsylasten vanhempia, että lapsille olevia palveluita on tarjolla ja niihin kannattaa mennä rohkeasti lapsen kanssa kokeilemaan.
– Monesti se voi olla pelkoa siitä, kuinka oma lapsi pärjää, mutta siinä pitäisi ymmärtää, että vaikka ihmisellä olisi kuinka käytöshäiriötä, toinen ympäristö voi muuttaa käyttäytymistä kokonaan, jatkaa Jani.
Petra Hietala-Rasku kehottaa rohkeasti kokeilemaan eri harrastusmahdollisuuksia. Usein tavallisen ryhmän ohjaajilla on uskalluksen puutetta, kuten myös itse vanhemmilla.
– Tarvitaan täsmälliset ja kohdistetut ohjeet. Yhdessä tehdään ja muista otetaan mallia. Ihmiset, jotka eivät tiedä autismikirjosta, ovat liiankin varovaisia, kommentoi Petra.
Teksti: Tahiti Viro
Kuvat: Tahiti Viro ja Petra Hietala-Rasku
Julkaistu Autismi-lehdessä 3/2021.