Kahvinkeitto vaihtui puheenjohtajan pestiksi
Elettiin vuotta 2008. Eräs vertaisäiti halusi perustaa vanhempien vertaistukiryhmän Tampereella, ja puhui Petra Hietala-Raskun ryhmään mukaan kahvinkeittäjäksi. Siitä alkoi Hietala-Raskun taival vapaaehtoistoiminnassa. Kaksitoista vuotta myöhemmin Hietala-Rasku valittiin Autismiliiton vuoden vapaaehtoiseksi 2020.
Petra Hietala-Rasku on saanut tutustua autismikirjon laajuuteen omien lastensa kautta. Hänen molemmat lapsensa diagnosoitiin varhain. Toisella todettiin Asperger ja toisella lapsuusiän autismi. Diagnoosien tarkentumisen myötä mukaan tuli vielä adhd ja kehitysvamma.
– Lapset ovat jo aikuisia ja muuttaneet pois kotoa. Nyt minulla on hämmästyttävän paljon vapaa-aikaa, Hietala-Rasku naurahtaa.
Hallituksen puheenjohtajaksi
Kun pikkusormi oli annettu, vaihtui kahvinkeittäminen nopeasti vertaisryhmän vetämiseen. Pikkuhiljaa Hietala-Rasku kiinnostui myös oman yhdistyksensä, Tampereen seudun autismiyhdistyksen TSAU ry:n, hallituksen toiminnasta ja alkoi osallistumaan kokouksiin. Paula Tillin kirjan Toisin: Minun Asperger-elämäni ilmestyminen vuonna 2013 oli käänteentekevä hetki. Hietala-Rasku koki, että Tilli on saatava luennoimaan Tampereelle, ja otti luennon järjestämisen omalle vastuulleen. Aktiivinen jäsen pääsi mukaan hallitukseen, ja pian hän siirtyi puheenjohtajaksi. Sitä pestiä Hietala-Rasku on pitänyt viitisen vuotta.
Tampereen yhdistyksen keulakuvaa vuoden vapaaehtoiseksi ehdottaneet mainitsivat perusteluissaan poikkeuksetta Hietala-Raskun pyyteettömän tuen ja avun muille vanhemmille. Konkari tuntee palveluiden hakemisen koukerot ja neuvoo perheitä tiukan paikan tullessaan eteenpäin.
– Hän jakaa tietämystään ja laajaa osaamistaan autismin kirjosta ja käyttää paljon aikaansa yhdistyksen toimintaan sekä perheiden auttamiseen, perusteli yksi ehdottaja.
– Suljettujen ryhmien ylläpitäjänä hän jatkuvasti tsemppaa ihmisiä ja antaa pieniä, hyviä, järkeviä
neuvoja ja vinkkejä. Kannustaa, puolustaa ja on hyvänä esimerkkinä kaikille, että näidenkin asioiden kanssa pärjää oikealla asenteella, sanoi toinen
Meitä on muitakin
TSAU ry on perustettu vuonna 2000, ja jäseniä on tällä hetkellä 320. Normaalioloissa yhdistyksellä on vertaisryhmiä vanhemmille, paljon järjestetään myös liikuntamahdollisuuksia, luento- ja koulutustilaisuuksia sekä retkiä perheille. Tilaisuudet ovat jääneet tällä hetkellä pois.
– Someaika ja korona on muokannut toimintaa ja koko ajan oppii uutta, Hietala-Rasku kertoo.
Yhdistys on myös aktiivinen paikallinen vaikuttaja: yhdessä hallituksen jäsenten ja yhdistysaktiivien kanssa on kirjoitettu mielipidekirjoituksia paikallislehtiin, on otettu yhteyttä viranomaisiin ja päättäjiin.
Hietala-Rasku on esimerkiksi ollut yhteydessä Tampereen kaupunkiin opetusjärjestelyistä ja erityisen tuen järjestämisestä. Hän on jakanut autismitietoa lukuisissa tapaamisissa ja tilaisuuksissa. Yhtä tärkeää on vanhempien tukeminen ja neuvominen, rinnalla kulkeminen, kuten Hietala-Rasku itse sanoo.
Hän on nähnyt, miten usein vanhemmat jäävät huoliensa kanssa yksin. Yhdistystoiminta voi olla yksi
ratkaisu ongelmaan.
– Kerta toisensa jälkeen minua yllättää, miten tukea hakevat uskovat olevansa ainoita ihmisiä tai perheitä maailmassa, joilla on ongelmia. Yhteisöllisyydellä pyritään siihen, että ainakin tuo luulo osoittautuisi vääräksi.
Mukaan voi tulla pienestikin
Vaikka vapaaehtoistoiminnassa ihmisillä on aina kädet savessa, Hietala-Rasku on vuosien varrella oppinut, ettei kaikkea tarvitse osata tai tehdä itse. Hän kokee, että puheenjohtajana hän pystyy mahdollistamaan asioita, joita muut haluavat toteuttaa.
– Yhteisöllinen asioiden hoito antaa hommat niille joukostamme, jotka sen parhaiten hallitsee: viestintä, kehittämis- ja vaikuttamistyö, tietotekninen osaaminen. Jos osaamista ei meiltä itseltämme löydy ja se toimii toiminnan jarruna, se hommataan ulkopuolelta, esimerkiksi tilitoimisto ja tilintarkastaja.
Erityisesti Hietala-Rasku iloitsee siitä, että yhdistyksen hallitukseen saatiin juuri mukaan neljä innokasta uutta jäsentä. Järjestömaailmassa uusien vapaaehtoisten mukaan saaminen on yleensä vaikeaa.
– Tulee tunne, että tekee jotakin oikein. Siitä tulee hyvä fiilis, hän summailee.
Hän kannustaa ihmisiä mukaan toimintaan. Sitoutumispelko on turha, koska mukaan voi tulla pienestikin.
– Tätä voi tehdä niin monella eri tavalla – ihan yksittäisistä teoista pitkäaikaiseen sitoutuneeseen tukitoimintaan. Kun aikanaan päästään jatkamaan ryhmien tapaamisia, mukaan kaivataan esimerkiksi uinti- ja kaverikerhon vetäjiä ja retkien järjestäjiä.
Vapaaehtoistyöstä on tullut Hietala-Raskulle harrastuksen ja elämäntavan välimuoto.
– Yhdistyksen toiminnassa mukana olevista porukoista on muodostunut ajan myötä oma yhteisö. Parhaat ystäväni ovat vertaisäitejä.
Kortit pöytään heti kättelyssä
TSAUn toiminnan vetämisen lisäksi Hietala-Rasku on päivätyössä toimihenkilönä Lassila & Tikanojalla. Hän muistelee työhaastatteluaan kymmenen vuotta sitten.
– Heti ovensuussa kerroin, että minulla on autistinen ja kehitysvammainen lapsi. Että kannattaako meidän edes tehdä se haastattelu vai oliko tämä nyt tässä?
Työnantaja pyysi Hietala-Raskun sisään ja työhaastattelu sujui hyvin. Hän viihtyy työssään edelleen. Tyytyväisyys on ollut molemminpuolista. Omaishoitajan ei kannata arastella työnhaussa, myös joustavia työnantajia on olemassa, muistuttaa Hietala-Rasku.
Erityislasten vanhempana sekä yhdistyksen puheenjohtajana Hietala-Rasku arvostaa työnantajan joustavuutta. Hän on saanut tarvittaessa palkattomia vapaita ja kouluttautumisvapaita. Työaikapankki mahdollistaa joustamisen työajoissa puolin ja toisin.
Autismiliiton hallitus valitsi saapuneiden ehdotusten joukosta vuoden vapaaehtoisen jo viidennen kerran. Tiedon tittelistä Hietala-Rasku otti vastaan yllättyneenä.
– ”Oho” taisi olla ensimmäinen ajatus. Hurjan hyvä mieli tuli, kun näin muistetaan.
Vuoden vapaaehtoisen palkintona on ilmainen pääsy vuoden 2021 Autismin talvipäiville.
Teksti: Helin Vesala
Kuva: Petra Hietala-Rasku
Aikaisempia Autismiliiton vuoden vapaaehtoisia:
2019 Helena Vaittinen
2018 Anna-Reeta Pakarinen
2017 Jarno Asunen
2016 Riikka Kennovaara
Hyvää vapaaehtoisten päivää ja suuri kiitos joka ikiselle vapaaehtoiselle. Olette korvaamattomia!