Katatonian tunnistamisen haasteet autismikirjon häiriössä
Autismikirjon ihmisillä voi esiintyä katatoniaa. Sen tunnistaminen on kuitenkin vaikeaa, koska katatonian ja autismikirjon häiriön oireet ovat osittain samoja. Mahdollisimman varhainen katatonian tunnistaminen takaa helpomman hoidettavuuden ja hoidon teho on parempi. Katatonia heikentää autismikirjon ihmisen hyvinvointia. Se vaikuttaa myös hänen lähipiirinsä elämänlaatuun ja voi aiheuttaa paljon huolta ja stressiä.
Mitä on katatonia?
Katatonia on oireulottuvuus, johon liittyy psykomotorisia oireita ja toiminnanohjauksen vaikeita häiriöitä. Sen taustalla voi olla neurologinen, sisätauteihin liittyvä tai psykiatrinen perussairaus. Katatonian oireet voivat vaihdella huomattavasti vuorokauden ja pidemmän ajanjaksonkin sisällä, mikä tekee sen tunnistamisen haastavaksi. Erityisesti lievempien ja asteittain muuttuvien katatonisten oireiden tunnistaminen voi olla vaikeaa.
Katatonisia oiretyyppejä on kolme: liikkeiden vilkastuminen, väheneminen tai estyminen sekä vaikeat toiminnanohjauksen häiriöt. Tajunta säilyy yleensä normaalina. Katatoniaan voi liittyä sulkutila, joka tarkoittaa liikkumattomuuden ja horroksen välistä tilaa. Katatonian ennuste on useimmiten hyvä, mutta vaikea katatoninen sulkutila voi johtaa kuolemaan. Katatonia on luokiteltu hyvänlaatuiseen, delirioottiseen (sekavaan tai hourailevaan) ja pahanlaatuiseen muotoon.
Katatonista oireyhtymää voidaan epäillä, kun henkilö toistaa liikkeitä automaattisesti, maneerimaisesti tai pakonomaisesti. Myös muu motorisen toiminnan muutos, joka ei sovi johonkin tunnettuun neurologiseen sairauteen, voi liittyä katatoniaan. Katatoniadiagnoosi voidaan asettaa, jos mahdolliset muut syyt oireiden taustalla on poissuljettu ja henkilöllä on vähintään kolme seuraavista oireista:
- Sulkutila (ulkoisiin ärsykkeisiin ja ympäristöön reagoimattomuus; stupor)
- Passiivinen jähmettyminen asentoon painovoiman vastaisesti (katalepsia)
- Passiivisten liikkeiden vahamainen joustavuus
- Niukka tai puuttuva verbaalinen vaste (mutismi)
- Ohjeisiin reagoimattomuus tai niiden vastustaminen (negativismi)
- Spontaani ja aktiivinen jähmettyminen asentoon painovoiman vastaisesti
- Kummalliset, satunnaiset normaalien liikkeiden karikatyyrit (maneerit)
- Poikkeuksellisen usein toistuvat tavoitteettomat liikkeet (stereotypiat)
- Kiihtymys ilman ulkoista ärsykettä (agitaatio)
- Irvisteleminen tai kasvojen vääntely
- Toisten ihmisten puheen pakonomainen toistaminen (ekolalia)
- Toisten ihmisten liikkeiden pakonomainen toistaminen (ekopraksia) (Katatonian oireulottuvuus DSM-5 tautiluokituksen mukaan)
Hoidon kannalta on tärkeää tunnistaa katatonian taustalla oleva häiriö, kuten neurologinen, aivojen toimintaan vaikuttava aineenvaihdunnallinen häiriö tai funktionaalinen psykiatrinen häiriö. Tällä on merkitystä mm. vaikuttavan hoidon valinnassa.
Mahdollisimman varhaisessa vaiheessa aloitettu hoito on kaikkein helpointa ja antaa parhaat hoitotulokset. Hoitotapa määritellään yksilöllisesti, mutta voi käsittää lääkityksen ja vaikeissa tapauksissa sähkö- eli elektrokonvulsiivisen hoidon (ECT).
Katatonia autismikirjon häiriössä
Katatoniaa voi esiintyä sekä autistisilla lapsilla että aikuisilla. Eräät tutkimukset mainitsevat, että katatoniaa esiintyisi 12-18 %:lla autismikirjon ihmisistä alkaen tyypillisesti nuoruusiässä (10-19 v). Katatonian diagnosointia vaikeuttaa etenkin autisteilla katatonian oireiden osittainen yhteneväisyys autismikirjon häiriön oireiden kanssa. Autismikirjon ihmisillä esiintyy siis jatkuvina autismiin liittyvinä oireina samankaltaisia oireita kuin katatoniassa. Autismikirjon häiriössä katatonian äärimmäiset muodot näyttävät kuitenkin olevan harvinaisia. Katatonia saattaakin edustaa aluksi vain hyvin lieviä muutoksia käyttäytymisestä, joiden tunnistaminen vaatii tarkkuutta ja aikaisempaa tietoa tai kokemusta katatoniasta. Koska autistinen henkilö pystyy harvoin kuvaamaan tuntemuksiaan ja tunteitaan tai mitä muutoksia he kokevat voinnissaan, katatonia voi olla hankalasti tunnistettava. Lisäksi katatoninen oireilu vaihtelee yksilöllisesti, pitkänkin ajanjakson välillä. On havaittu, että katatonia kehittyy herkemmin niille autistisille henkilöille, joiden käyttäytyminen on jo ennestään passiivisempaa kuin aktiivista. Siksi sopivien aktiviteettien löytäminen arkeen voi olla erittäin tärkeää myös katatonian ennaltaehkäisyn kannalta.
Katatoniaa on syytä epäillä, jos autistisella ihmisellä ilmenee selvää heikkenemistä mm. liikkeiden määrässä, aktiivisuuden asteessa, puheessa, tahtomisessa tai itsestään huolehtimisessa. Selviä katatoniseen oireiluun liittyviä merkkejä voivat olla esimerkiksi lisääntynyt hitaus puheessa tai eri toiminnoissa, toistuvat liikkeet esimerkiksi käsissä tai liikkeiden epäröinti, vaikeus suorittaa liikkeitä loppuun, merkittävä puheen vähentyminen tai puhumattomuus, aloitekyvyttömyys, toistuvan ja rituaalinomaisen käytöksen lisääntyminen, asentojen lukkiutuminen ja tietynlainen ulkoapäin ohjattavuuden kasvu sekä mielenkiinnon puute. Jos katatonian oireiden kehittymistä ei pystytä pysäyttämään tunnistamisen ja hoidon avulla, oireet voivat edetä. Esimerkiksi sulkutilan (stupor) hoito on erittäin haastavaa. Oireiden etenemisvauhti vaihtelee yksilöllisesti.
Viimeaikaisissa tutkimuksissa on havaittu, että stressi ja levottomuus sekä tietyt psykiatriset lääkkeet voivat provosoida katatonisia oireita. Autististen henkilöiden katatonian lääkinnällisessä hoidossa onkin oltava erittäin huolellinen ja keskusteltava siitä aina hoitavan lääkärin kanssa. Autistisen henkilön katatonian lääkehoidon ohella myös psykologinen interventio voi olla tarpeen. Riittävä hyöty voidaan saavuttaa myös erilaisin yksilöllisesti räätälöidyin keinoin, joilla pystytään pysäyttämään katatonisen tilan eteneminen. Avainasemassa on katatonisten alkuoireiden herkkä tunnistaminen. Hoito on aina yksilöllistä ja siihen vaikuttavat katatonian taustasyyt, se, missä vaiheessa katatonia on tunnistettu, ja mitkä ovat tämänhetkisen tilanteen oireet.
Katatonisen oireilun ennaltaehkäisyssä voidaan käyttää mm. seuraavia keinoja;
- Mahdollisimman varhainen katatonian piirteiden tunnistaminen.
- Tietämyksen lisääminen autistisen henkilön lähipiirissä, palveluntarjoajilla, hoitohenkilökunnassa jne.
- Katatoniaa aiheuttavien tekijöiden poissulkeminen (esim. nykyisen mahdollisesti käytössä olevan lääkityksen tarkistaminen).
- Autistisen henkilön stressinsietokyvyn tunnistaminen ja kasvattaminen sopivassa määrin.
- Stressiä aiheuttavien tekijöiden tunnistaminen ja poistaminen ympäristöstä, elämäntavoista ja psykososiaalisista tekijöistä.
- Niiden tekijöiden vähentäminen tai poistaminen, jotka voisivat aiheuttaa stressiä: esim. muutokset arkirutiineissa tai tuen määrässä tai muutokset palvelutarjoajan henkilökunnassa tai sen määrässä.
- Niiden aktiviteettien ylläpitäminen ja lisääminen arkeen, mistä henkilön tiedetään nauttivan ja tekevän mielellään.
- Ulkoisten, mieluisten ja motivaatiota herättävien ärsykkeiden tarjoaminen niin, että henkilö pysyy sopivan toimeliaana, vastavuoroisena ja aktiivisena.
- Ennakoitavuuden lisääminen
Autismikirjon häiriö on liitännäisoireina monissa harvinaisissa geneettisissä sairauksissa tai kehitysvammaoireyhtymissä. Oheinen juttu tuotettiin Harvinaiskeskus Norioon tulleen asiakaskysymyksen perusteella, jossa pyydettiin selvitystä katatoniasta autismikirjon häiriössä.
Tekstin on kirjoittanut lääketieteen toimittaja, FT Johanna Rintahaka Harvinaiskeskus Noriosta.
Jutun on tarkistanut lastenneurologian erikoislääkäri, LT Anne Sarajuuri.
Harvinaiskeskus Norio antaa tietoa ja tukea perinnöllisiin ja harvinaisiin sairauksiin. Tuotamme tietoa harvinaissairauksista, järjestämme vertaistukea ja ylläpidämme harvinaissairaiden vertaistukirekisteriä. Toimintamuotoihimme kuuluvat myös keskustelutuki, jota mm. perinnöllisyyshoitajamme tarjoaa. Lisäksi tarjoamme erityisperhetyötä niille perheille, joissa lapsella on varhaiseen kuolemaan johtava sairaus. www.norio-keskus.fi/tietoa
Lähteet:
- Jyrki Korkeila. 2016. Katatonia. Duodecim 132(15):1321-7. Saatavana: https://www.duodecimlehti.fi/duo13234
- Hietanen S., Henriksson M., Leppävuori A., 1996. Katatoninen oireyhtymä. Duodecim 112 (21):1989- Saatavana: https://www.duodecimlehti.fi/duo60411
- Dr. Amitta Shah. Catatonia and catatonia-type breakdown in autism. Organisation: Leading Edge Psychology. 6 December 2016
- Autism Awareness Centre Inc. Autism-Related Catatonia: Shut Downs, Mobility, and Speech Difficulties After Early Childhood. [Verkkosivu] [Viitattu 15.2.2021] Saatavana: https://autismawarenesscentre.com/autism-related-catatonia/
- National Autistic Society: Autism and catatonia: Interview with Dr Amitta Shah. [Verkkosivu] [viitattu 15.2.2021]. Saatavana: https://network.autism.org.uk/good-practice/evidence-base/autism-and-catatonia-interview-dr-amitta-shah
- Quilliam R.,Quilliam S.,Turnbull M.,Parkinson S., & Oligbu G., 2020. Catatonia as a presentation of autism in a child: a case report. AIMS Neuroscience 7(3): 327–332. Saatavana: https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC7519964/
- Ghaziuddin N.,Andersen L.,Ghaziuddin M., 2020. Catatonia in Patients with Autism Spectrum Disorder. Child and Adolescent Psychiatric Clinics of North America 29(3): 443-454
Teksti: Johanna Rintahaka
Kuva: Unsplash
Artikkeli on julkaistu Autismi-lehdessä 2/2021.