Kirjolla-sarjan Topi Borg: ”Olen tullut rennoksi ihmisten kanssa puhuessa”
Yle julkaisi autismitietoisuuden viikolla suuren suosion saaneen sarjan Kirjolla, jossa seurataan neljän autismikirjon ihmisen elämää. Juttelemme Kirjolla-sarjan yhden päähenkilön Topi Borgin (29) kanssa noin viikko ennen h-hetkeä. Mukana haastattelussa on myös Topin isosisko, Diili-ohjelman voittanut yrittäjä Sointu Borg (30), joka nähdään myös Kirjolla-dokumentissa.
Haastattelussa puhuimme tietenkin sarjaan osallistumisesta, mutta keskustelu polveili myös lapsuudesta harrastuksiin, työelämästä matkustamiseen ja elämän tärkeisiin asioihin.
Toteutamme haastattelun videopuheluna. Topi tulee linjoille Tampereen yksiöstään käsin laittaen samalla ruokaa. Autismi-lehden haastattelu on kaksikolle jo päivän toinen haastattelu, ja aikaa kunnon ruokatauolle ei ollut jäänyt. Sointu puhuu kotoaan Helsingissä. Hän on hoitanut haastattelujen järjestelypuolen. Topi kehuu siskoaan täydelliseksi mediamanageriksi.
Topi vaikuttaa olevan tottunut esittelemään itseään. Vastaukset peruskysymyksiin tulevat kuin apteekin hyllyltä.
Sinnikästä työnhakua
Tärkeä asia Topin elämässä on nyt vakituinen työ Salessa hyllyttäjänä. Eikä ihme, sillä työpaikan saaminen ei ole ollut helppoa. Siihen on vaikuttanut osaltaan se, että Topi on ollut työnhaussa avoin autismistaan.
Topi on valmistunut Lepaan ammatti-insituutista puutarhuriksi, mutta alalle työllistyminen osoittautui vaikeaksi.
– Se ei ollut tässä jääpallomaassa kovin hyvä ammattivalinta. On niin paljon talvea. Oli niin tuskaisa prosessi etsiä alan töitä.
Työnantajien pitäisi kääntää ajattelutapaa 180 astetta niin, ettei autisteja palkattaisi vain hyväntekeväisyysmielessä, vaan nähdään heidän arvonsa loistavina työntekijöinä.
Sointu Borg
Kahden vuoden haun jälkeen hän pääsi puutarha- ja rakennusalan yritykseen apulaiseksi. Siellä hän pääsi hommiin rakennustyömaille. Lyhyeksi jääneen työsuhteen jälkeen hän haki taas pitkään töitä, kunnes päätyi S-ryhmän kuntakokeilun kautta nykyiseen työpaikkaansa, jossa hän työskentelee osa-aikaisesti.
– Olin ekan koeajan ylitse ja lopulta olin tehnyt niin pitkään töitä, että kaupan johto antoi minulle työpaikan. Vakituinen työpaikka on harvinaisuus nykyään, Topi korostaa.
Kahden ensimmäisen viikon aikana Topilla oli töissä tukihenkilö.
– Sen jälkeen sanoin, että osaan työni jo, en tarvitse sinua ja siitä lähtien olen työskennellyt itsenäisesti ilman apua. Kaikki sujuu, kun tietää missä kaikki on.
Työllistäminen ei ole hyväntekeväisyyttä
Topi nauttii fyysisestä työstä ja sanoo työn tekevän hyvää myös hänen psyykelleen.
– Töissä on viileää, siistiä ja hyllyttäjän tehtävä sopii erinomaisesti symmetrisyys- ja siisteyspakkomielteelleni.
Sointu on iloinen, että veli on saanut työpaikan. Hän palaa sarjan ensimmäisessä jaksossa Topin kanssa käytyyn keskusteluun työnantajien ennakkoluuloista, joita aiheuttaa tietämättömyys autismista. Soinnun mielestä tästä tietämättömyydestä tulisi päästä pois lisäämällä tietoa kirjon ihmisten positiivisista ominaisuuksista työntekijöinä.
– Työnantajien pitäisi kääntää ajattelutapaa 180 astetta niin, ettei autisteja palkattaisi vain hyväntekeväisyysmielessä, vaan nähdään heidän arvonsa loistavina työntekijöinä.
– Autisti on vilpitön, rehellinen, aito ja läpinäkyvä. Sellaisen persoonatyypin kanssa on kiva työskennellä, vaikka ei olisi velikään, Sointu alleviivaa.
Hetken liekki
Sarjan julkaisupäivän lähestyminen on tuonut odottavan tunnelman.
– Olemme innoissaan molemmat. Mä enemmän kuin Topi. Hän ottaa lungisti, Sointu kertoo.
Topi toivoo, että Kirjolla saa ihmiset suhtautumaan ymmärtäväisemmin autismikirjon ihmisin.
– Meillä autisteilla on koomisia hetkiä, mutta meillä on myös vaikeuksia. Toivottavasti sarja pysyy seuraaville sukupolville. Minusta jää jotain maailmalle nähtäväksi. Se on ylpeyden aihe.
Topi ei usko, että hänen elämänsä muuttuisi jotenkin sarjan myötä.
– Todennäköisesti sarja ei saa niin paljon näkyvyyttä, että saisin kutsuja puhumaan. Tämä on varmaan hetken liekki, joka sammuu pian, Topi ennustaa.
Kuvaustilanteisiin sopeutuminen
Vaikka voisi kuvitella, että kuvaustilanteet ovat kuormittavia ja jännittäviäkin, Topi yllättyi itsekin, miten hyvin kuvaukset sujuivat.
– Jotkut menee paniikkiin, jotkut sopeutuvat saumattomasti. Suureksi yllätykseksi en kokenut yhtään pelkoa ventovieraiden kanssa. Pystyin hyvin unohtamaan kamerat ja käyttäytymään luonnollisesti.
Topista oli hauskaa päästä kuvausten yhteydessä elokuvafestareille Sodankylään. Hän ei ollut käynyt aiemmin Lapissa talvikauden ulkopuolella, joten pohjoisen luonnon näkeminen kesäkaudella teki vaikutuksen.
Hän muistelee bussimatkaansa majoituspaikastaan Luoston hiihtokeskuksessa Sodankylään. Kesken matkanteon porot ylittivät tien. Topi kertoo bonganneensa niiden joukossa pienen söpön vasan ja huutaneensa kuskille, että pysäytä bussi, haluan ottaa kuvan.
– Kuski huusi minulle, että en pysähdy, ei erikoiskohtelua!
Ystävinä harrastukset
Hypätään hetkeksi lapsuuteen. Topi sai autismidiagnoosin jo ennen kouluikää.
– Olin erityisluokassa ala-asteen ja yläasteen yli. Lukiosta eteenpäin kävin normaalissa luokassa ilman mitään avustusta, Topi kertaa opinpolkuaan.
Hän on lapsena harjoitellut monenlaisia taitoja eri terapioissa, muun muassa puheterapiassa ja musiikkiterapiassa. Topi kokee, että taitojen kehittämisestä on ollut hyötyä.
– Tiedostan maailmani, ilmaisen tunteeni ja yritän tulla toimeen muiden ihmisten kanssa. On yksi suurimmista saavutuksistani, että olen tullut hyvin rennoksi ihmisten kanssa puhuessa. Pystyn vitsailemaan ja ihmiset nauravat vitseilleni. Tuntuu hyvältä ymmärtää ihmisiä.
Topi kertoo, ettei hänellä ollut autisminsa takia lapsuudessa juuri ystäviä. Hän ei kuitenkaan surrut asiaa, koska aika kului harrastusten parissa. Hän rakasti pienenä maantietoa ja biologiaa ja luki paljon dinosauruksista. Myös kuntoiluinnostus on tarttunut mukaan jo lapsuudesta: lauantaisin pelattiin aina sählyä vanhempien järjestämässä lasten Asperger-sählykerhossa.
Perhe on tärkein
Ystäviä ei nuorella miehellä ole nytkään paljon. Hän tapaa kavereita silloin tällöin, mutta ei pidä säännöllisesti yhteyttä. Sen sijaan perheensä tärkeyttä Topi korostaa haastattelun aikana useaan otteeseen.
– Perheeni on korvaamaton. Käyn perheeni luona viikonloppuisin joka toinen viikko. Keskustelemme, laitamme ruokaa, puhumme kaikesta. En pysty kuvittelemaan aikaa, jolloin en vierailisi perheeni luona.
Borgien katraaseen kuuluu viisi sisarusta. Heillä on keskenään lämpimät välit. Topi ja Sointu ovat olleet läheisiä aina, koska ovat kasvaneet ja leikkineet niin paljon yhdessä. Isosisko on aina myös katsonut veljensä perään ja pitänyt lapsena Topin puolia, kun veljeä kiusattiin.
– Topin kanssa kommunikointi ja oleminen on niin aitoa ja rehellistä. Hänen kanssaan ollessaan on tilaa, kun ei harrasteta turhaa lätinää. Se on hirveän vapauttavaa, Sointu kuvailee.
Kuntoilu, elokuvat ja säästäminen
Vapaa-ajan Topi käyttää mieluiten harrastustensa parissa. Niihin lukeutuvat kuntoilu, elokuvien ja sarjojen katsominen, sarjakuvat ja kirjat, mutta myös päiväkirjojen kirjoittaminen ja perheen kanssa oleminen.
Topi harrastaa kuntoilumuotoja, joihin ei kulu rahaa. Siksi häntä ei esimerkiksi näy kuntosalilla.
– Minä juoksen, punnerran, nostan kahvakuulia, treenaan selkälihaksia, vatsalihaksia. Olen pihi, joten käyn aika harvoin uimahallissa. Mutta käyn uimassa järvissä. Rakastan polkupyöräilyä, Topi luettelee.
Tunnistan, milloin tilanne on liian kuormittava ja tiedän oikeat vastatoimet.
Topi Borg
Sarjojen katsomisesta on ollut Topille myös käytännön hyötyä: hän on oppinut japanin kielen.
– Katsoin yli kymmenen vuotta japanilaisia sarjoja tekstityksillä ja opin sen. Altistuin sille joka ikinen päivä.
Elokuvien suhteen Topi on kaikkiruokainen. Häntä kiinnostavat käytännössä kaikkien genrejen elokuvat kaikilta aikakausilta, kunhan on hyvä elokuva. Elokuvafestivaalit ovat harrastajalle kuin karkkikauppa: hän yrittää aina nähdä mahdollisimman monta elokuvaa. Sodankylän festivaaleilla hän on nyt käynyt, mutta listalla on muitakin.
– Haluaisin joskus mennä Tallinnaan PÖFF-elokuvafestivaaleille. Toinen olisi Melbournen festarit.
Matkustamiseen mies ei raaski käyttää rahaa. Japanin kohdalla hän olisi valmis tekemään poikkeuksen. Hän on vieraillut maassa kerran aiemmin perheensä kanssa ja se teki häneen suuren vaikutuksen.
– Siellä kyllä törsäisin rahaa ruokaan. Minä aion mennä sinne. Ainoa maa, jonne menisin omasta tahdostani. Mutta ensin hamstraan siihen kunnolla rahaa.
Säästäväinen Topi kertoo olevansa ”äärimmäisen tarkka budjettiympyrässä”. Hän on huomannut, että on hyvä olla valmistautunut huonoihin päiviin. Säästeliäisyyteen on toinenkin hyvä syy: Topi säästää omaa asuntoa varten.
Terveellinen elämä, hyvä mieli
Toimintakykyä tukevista asioista kysyttäessä Topi listaa kolme asiaa: työpaikka, jossa ei tarvitse tehdä paperityötä, rakkaiden perheenjäsentensä tuki ja terveellinen ruokavalio.
– Terveellinen ruokavalio pitää mielen hyvin kirkkaana. Elän terveellisesti, hyvällä mielellä. Ja se puolestaan aiheuttaa terveyttä ja hyvää mieltä – yksinkertainen paradoksi.
Stressiä aiheuttavat tupakointi, ihmisten myöhästely, suunnitelmien muutokset ja meluisat paikat. Niitä hän välttelee.
– Jos yksi palapelin pala häviää, se harmittaa, mutta pystyn jatkamaan eteenpäin. Tunnistan, milloin tilanne on liian kuormittava ja tiedän oikeat vastatoimet. Olen ollut onnekas, Topi summaa.
Monille autismikirjon ihmisille on kehittynyt ajan mittaan mielenterveysongelmia, mutta Topi vaikuttaa olevan lannistumaton tyyppi. Mistä hän ammentaa positiivisuutensa?
– Tunnen oloni silloin tällöin ahdistuneeksi, tai minulle tulee ajoittain merkityksetön olo. Silloin minulla on vähän aikaa paha olo, mutta en masennu, se menee yli.
– Näen vaivaa hyvän ja onnellisen elämän vuoksi ja toivon, että saan hyvän palkinnon siitä.
Topin puheesta kaikuu itämainen viisaus. Onko hän ottanut esimerkkiä buddhalaisuudesta tai kungfutselaisuudesta?
– Kamoon, eletään nykymaailmassa. Ihmiset miettivät liikaa kuolleiden ihmisten sanomisia, hän kuittaa.
Teksti Helin Vesala
Kuva Niko Kurvinen
Artikkeli on julkaistu Autismi-lehdessä 2/2023.