Koronaviruksen eri kokemuksia: Social distancing – uusi käsite on syntynyt
Maailma on koronaviruksen kynsissä. Globaaliudesta on tullut etäglobaaliutta. Maailma on saanut uuden käsitteen – social distancing, sosiaalinen etäisyys. Se pitää sisällään etätyön, etäosallistumisen (nettilivet), suuremman henkilökohtaisen reviirin (esim. 2 metriä), käsien tiuhaa pesua saippualla viruksen ehkäisemiseksi, hengitysmaskeja, ryhmäkokoontumisen rajoituksia…
Maailmasta on tullut entistä globaalimpi ja samalla entistä lokaalimpi, paikallisempi. Kulttuurinen relativismi korostuu, kun yhteisö, joka jakaa saman merkityksen, on toisaalta laajempi etäkulttuurin takia ja toisaalta suppeampi, kun ryhmien kokoa rajoitetaan. On oltava herkempi yksityisemmille merkityksille, kun kokemukset eivät välttämättä ole isojen joukkojen jakamia. Ja toisaalta ovat etäkulttuurin kautta kaikkien jakamia.
Olen miettinyt, että ymmärrystä voisi lisätä tässä uudessa tilanteessa vuorovaikutuksen mittarit, joiden avulla kulttuureita voitaisi verrata toisiinsa, ja joiden avulla kulttuureita voitaisi koordinoida.
Mittarin ulottuvuuksia voisivat olla
- Frekvenssi eli kuinka usein vuorovaikutusta esiintyy
- Involvement eli toinen toisensa elämään osallistuminen
- Social distancing eli sosiaalinen etäisyys – fyysinen ja henkinen (arvot, käsitykset ja uskomukset)
- Interference eli häiritsevä toiminta tai toimintaan puuttuminen häiriötä aiheuttavasti
- Resonance eli yhteinen aaltopituus, yhteinen teema, yhteinen maailma.
Tällainen käsitteistö ja mittaristo auttaisi myös autismin käsittämisessä, uskoisin, suhteessa neurotyypilliseen maailmaan. Etäkulttuuri ja social distancing eli sosiaalinen etäisyys ovat jo sinänsä autismiystävällisiä kulttuurisia tapoja. Sääli, että näin radikaalin katastrofin kautta lähentymistä pitää tapahtua.
Teksti: Pia Hämäläinen, Huk, autisti
Artikkeli on julkaistu Autismi-lehdessä 2/2020.