Koulunkäynti sujuu oikeanlaisella tuella ja hyvällä asenteella
Hans kuormittui koulunkäynnistä eikä pystynyt menemään kouluun. Oikeanlaista tukea kotipaikkakunnalla ei nuorelle järjestynyt. Hansin opiskelu lähti etenemään vasta sijaishuoltoyksikön yhteydessä olevassa koulussa. Sen hintana oli perheelle traumaattinen huostaanotto.
Helsinkiläisellä Hansilla (17) on ollut haasteita koulunkäynnin kanssa alaluokilta lähtien.
Hänen Minna-äitinsä mukaan pääsyy pojan kouluhankaluuksiin on adhd, joka on diagnosoitu hänellä neljännellä luokalla. Hansin ja Minnan yksityisyyden suojaamiseksi emme käytä jutussa sukunimiä.
– Hansilla oli koulussa niin ahdistavaa, että hän ei pystynyt olemaan siellä, vaan alkoi lintsailla. Alkoi tulla myös lastensuojeluilmoituksia poissaoloista.
Hansia koitettiin luonnollisesti saada kodin ja viranomaisten toimesta takaisin kouluun.
– Saatoin poikaa kouluun, pakotin ja uhkailinkin. Lopetin kuitenkin sen, koska huomasin, että hän voi silloin vain entistä huonommin. Ei hän ollut koulukuntoinen, Minna toteaa.
Äiti arvioi, että Hans oli tuolloin vakavasti masentunut. Kouluun patistamisen sijasta hän olisi kaivannut terapiaa.
– Psykiatrian poliklinikan jonoon pääsyä poikani odotti kaksi vuotta. Sitten kolmas vuosi meni jonossa vailla riittävää tukea. Sairaalakoulupaikkaakaan ei saatu.
Ei ymmärretty, mikä kuormittaa
Minna näkee, että viranomaiset tuntuivat tuolloin ajattelevan, että poika on vain vetämätön ja hänet täytyy saada vähitellen kouluun.
– Hansille ei myöskään annettu oikeanlaista tukea. Ainoa tuki koulussa tuntui olevan se, että häneltä vähennettiin kuormitusta. Kuitenkaan ei lainkaan ymmärretty sitä, mikä kuormittaa.
Minna ihmettelee sitä, että tavallisessa helsinkiläisessä peruskoulussa hänen pojaltaan ei lopulta käytännössä vaadittu yhtään mitään.
Hansille luvattiin kaikista aineista vitoset, kunhan hän vain kävisi kolmena päivänä viikossa näyttämässä naamaansa.
– Minusta on musertavaa, että nuorelle sanotaan noin. Entä jos luvattu vitonen ei hänelle itselleen riitäkään?
Toisella paikkakunnalla pystyy keskittymään
Vaikka äidin mukaan haasteita oli ainoastaan koulunkäynnin kanssa eikä vanhemmuudessa, perheen tilannetta seurannut lastensuojelu kuitenkin päätyi joulukuussa 2021 Hansin huostaanottoon.
Se merkitsi käytännössä sitä, että helsinkiläisnuori muutti kotoaan Janakkalan Turengissa sijaitsevaan Aavankiven sijaishuoltoyksikköön.
Saatoin poikaa kouluun, pakotin ja uhkailinkin. Lopetin kuitenkin sen, koska huomasin, että hän voi silloin vain entistä huonommin.
Hans on siitä lähtien opiskellut Aavan koulussa, joka sijaitsee aivan Aavankiven vieressä. Erityistä opetusta antavassa koulussa on kolme pienluokkaa.
Nuorukainen on suorittanut runsaan kahden vuoden ajan peruskoulun yläkoulua vuosiluokkiin sitoutumattomasti.
Koulunkäynti onkin rullannut eteenpäin oikein hyvin. Jo ensimmäisen todistuksen arvosanoista löytyi ysejäkin.
– Suurin ero tavalliseen peruskouluun on oppilasmäärässä, joka on täällä pienempi. Useimmiten meitä on luokassa 4-5 oppilasta, määrä vaihtelee päivittäin, Hans kertoo.
Hänen mielestään hyvä opettaja on sellainen, joka osaa olla tarpeeksi tiukka ja myös oikeasti vaatii oppilaalta asioita.
– En ole aikaisemmin odottanut itseltänikään yhtään mitään. Opettajalla on todellakin merkitystä.
Englannin puhuminen auttoi
Minna kertoo, että lastensuojelun taholta tulleen paineen loppuminen on vaikuttanut Hansiin myönteisesti.
– Sijoituspaikassaan hän ei ole enää kokenut tarvitsevansa psykiatrista tukea.
Aavan koulussa Hansin opiskelua on saatu helpottumaan monenlaisilla käytännön toimenpiteillä.
Ahdistus väheni muun muassa sillä, että pojan ei ollut aluksi pakko syödä koululla.
– Seuraavassa vaiheessa Hans kävi juomassa lasillisen maitoa muiden ruokaillessa. Toisena vuotena hän alkoi jo vähitellen tulla syömäänkin toisten oppilaiden kanssa.
Yksi koulunkäyntiä sujuvoittanut asia liittyy kieleen. Hansille on mieluisaa käyttää englannin kieltä, jota hän osaakin hyvin.
– Yhden opettajan kanssa poikani sai puhua aluksi paljonkin englantia. Sekin helpotti tilannetta.
Hans kertoo oppivansa parhaiten silloin, kun opettaja on äänessä ja hän kuuntelee. Sen jälkeen aiheesta keskustellaan yhdessä.
– Jos itse lukisin samasta asiasta, niin en välttämättä myöhemmin muistaisi juuri mitään.
Omalla asenteella on suuri merkitys
Nuorukainen on uudessa koulussa kehittänyt itselleen tiettyjä tapoja, joiden avulla opiskelu etenee parhaiten. Tärkeää on osata säädellä voimavaroja, jotta kuormitus ei nouse liikaa.
– Jaksan opiskella normaalin 45 minuuttia, jonka jälkeen välitunnilla pääsee hengähtämään. Mieluiten olen silloin ulkona aivan itsekseni.
Koulupäivän jälkeen Hansilla on tapana siirtyä heti omalle tietokoneelle. Useimmiten hän pelaa verkossa.
– Otan kupin kahvia ja istun koneen ääreen. Tällaiset rutiinit sopivat minulle.
En ole aikaisemmin odottanut itseltänikään yhtään mitään. Opettajalla on todellakin merkitystä.
Nuori mies on huomannut uudessa ympäristössä myös sen, että kannattaa keskittyä erityisesti itseensä ja omaan opiskeluunsa.
– Sekin on tärkeää, että en ole Aavan koulussa tai asuinyksikössä sekaantunut muiden juttuihin. Jokaisella on siellä omat haasteensa. Tällaisessa paikassa ne voivat olla aika isojakin.
Hansin mielestä omalla asenteella ja sen muuttamisella on todella suuri merkitys.
– Täällä Turengissa olen nähnyt sen, että jos nuori ei halua käydä koulua, niin ei asialle kukaan oikein mitään voi.
Ammattiopinnot kiinnostavat
Hansin sijoitus ja koulunkäynti Turengissa lähestyy keväällä 2024 loppuaan.
Tämän huhtikuussa tehdyn haastattelun jälkeen hänellä on uurastusta jäljellä vielä viitisen viikkoa. Sitten nuori mies saa käteensä peruskoulun päättötodistuksen.
– Sen jälkeen muutan takaisin kotiin.
Jatkosuunnitelmiakin on. Tietokoneiden kanssa mainiosti viihtyvä Hans haluaisi opiskelemaan kyseistä alaa johonkin ammatilliseen oppilaitokseen.
Hän on hakenut seitsemään paikkaan, joista osa on ammatillisia erityisoppilaitoksia.
– Olen kiinnostunut erityisesti palvelinpuolesta ja siihen haluaisin perehtyä lisää. Ohjelmistot ja koodaaminen eivät niinkään ole minun juttuni, Hans toteaa.
Ajatus tulevasta ammatistakin häämöttää jo mielessä.
– Se voisi olla esimerkiksi it-tukihenkilö tai palvelinylläpitäjä.
Hans uskoo siihen, että hän pystyy suoriutumaan myös ammatillisesta oppilaitoksesta.
– Olen opiskellut nyt peruskoulussa normaalin pituisia päiviä. Mitään ongelmia ei ole ollut.
TV-sarjaan osallistuminen oli siistiä
Hans, Minna ja perheen nuorempi lapsi Matilda saivat arkeensa mukavaa vaihtelua, kun he lähtivät mukaan YLE:n Nepsyt-sarjaan.
Huhtikuun alussa julkaistussa sarjassa esitellään viisi suomalaista lapsiperhettä, joissa jokaisessa painiskellaan erilaisten neuropsykiatristen haasteiden kanssa.
Hansin mielestä Nepsyt-sarjaan osallistuminen oli kaiken kaikkiaan oli ”siisti kokemus”.
Kolmihenkinen kuvausryhmä pyöri perheen kodissa useita kertoja. Kuvauksia tehtiin myös Minnan työpaikalla ja perhe sai lomamatkallekin mukana kuljetettavan Go Pro -kameran.
– Kuvausten aikana jännitin oikeastaan koko ajan. Varmaan asiaan tottuisi paremmin, jos kuvaukset olisivat jatkuneet vielä pidempään, Hans miettii.
Hänen mukaansa Nepsyt-sarja voi auttaa niin sanottuja tavallisia ihmisiä ymmärtämään paremmin erityisryhmien arkea.
– Miellän neurokirjolla olemisen omaksi supervoimakseni. Toki se on myös haaste. Kyseessä on asia, jota voi käyttää oikein tai väärin. Oikeaa käyttöä on esimerkiksi se, että opiskelee niitä asioita, jotka oikeasti kiinnostavat.
Teksti Vesa Keinonen
Kuva Helin Vesala
Toim. Ingressiä editoitu 12.6.2024
Tietovinkki
Koulua käymättömät oppilaat -opas (avautuu uuteen välilehteen) on suunnattu paljon koulusta poissa olevien lasten ja nuorten kanssa toimiville, kuten koulun ja oppilashuollon henkilöstölle sekä huoltajille. Oppaassa käsitellään toimia, joiden avulla koulunkäyntiä voidaan tukea niin koulussa kuin kotonakin.
Valterin koulunkäyntikyvyn arviointiseula (avautuu uuteen välilehteen) on tarkoitettu käytettäväksi tilanteissa, joissa on huoli oppilaan koulunkäynnistä. Arviossa voidaan tarkastella monialaisesti myös yhteistä näkemystä oppilaan toimintakyvystä.
Artikkeli on julkaistu Autismi-lehdessä 2/2024.