Siirry sisältöön
Haku Lahjoita
Numero 1/2020 Vinkkejä arkeen

Kouluretki voi onnistua riittävällä ennakoinnilla

Neljäsluokkalainen Tuomo kävi koulun kanssa kielimatkalla Venäjällä. Kuormittava matka voi sujua hyvin, jos siitä on riittävästi tietoa etukäteen ja lapsella on tarvittaessa mahdollisuus vetäytyä lepäämään, kirjoittaa pojan äiti Pia Karasjärvi. Myös koulun valmius tehdä erityisratkaisuja on tarpeen matkan onnistumiseksi.

Tuomo on neljäsluokkalainen aspergerpoika, joka opiskelee ensimmäisenä vieraana kielenä venäjää. Kielen opiskeluun kuuluu kolmen päivän kielimatka Pietariin. Kun hän kuuli matkasta, Tuomo oli hyvin innoissaan, sillä hän tykkää matkustamisesta. Koulu oli alussa hieman vähemmän innoissaan. Siellä oltiin huolissaan siitä, voiko Tuomo osallistua ollenkaan matkalle. He halusivat olla varmoja, että matkan olosuhteet olisivat pojalle turvallisia.

Tuomolla oli Dom Velikanan Illuusiomuseossa paljon tutkittavaa. Hauskinta hänestä oli peililabyrintti.

Matkaan osallistuisi noin 50 lasta, eli hälyltä ei voitaisi välttyä. Matkan aikana olisi paljon siirtymiä ja erittäin tiukka aikataulu, joten oli selvää, että Tuomo tarvitsisi oman aikuisen varmistamaan, että kaikki sujuu mutkattomasti. Tämän takia koulussa oltiin alussa sitä mieltä, että Tuomo ei voisi osallistua matkalle. Tuomolle taas oli tärkeää päästä mukaan matkalle, ja hän odotti sitä kovasti. Ehdotin, että voisin tulla matkalle mukaan saattajaksi. Koulu harkitsi asiaa, ja lopulta päädyimme yhdessä siihen, että tämä voisi olla toimiva ratkaisu. Tuomo pääsisi sittenkin mukaan kielimatkalle!

Etukäteisvalmistelut

Koska matkaohjelma oli tosiaan hyvin intensiivinen ja siirtymiä paljon, kävin opettajan kanssa läpi ohjelmaa etukäteen ja mietimme, miten erilaisia tilanteita voisi ennakoida. Ensinnäkin olisi tärkeää, että
Tuomo tietää ajoissa, mitä olemme menossa tekemään, kuinka kauan eri vierailut kestävät, mitä tapahtuu seuraavaksi ja milloin voi mennä lepäämään. Mietimme, että jos joku tilanne on liian kuormittava, voin siirtyä Tuomon kanssa sivummalle rauhoittumaan tai lähteä hänen kanssaan taksilla takaisin hotellille
lepäämään. Etukäteen jännitti eniten vierailu Eremitaasissa. Siellä on yleensä todella paljon väkeä ja oppaan mukana pitää pystyä liikkumaan ripeästi. Mutta hei, ei muuta kuin avoimin mielin kohti jännittävää seikkailua!

Matkustuspäivä koitti marraskuisena tiistaina. Tapasimme Helsingin rautatieasemalla, josta Allegro-juna veisi meidät Pietariin. Kävimme vaihtamassa Tuomon kanssa ruplia ja nousimme junaan. Junamatka sujui mukavasti. Tuomo keksi junassa kymmenen kysymyksen Venäjä-visan, jossa testattiin Venäjän historian
osaamista. Kun saavuimme Pietarin Suomen asemalle, siirryimme bussilla hotellille. Lyhyen levähdyksen jälkeen jatkoimme Grand Maket pienoismallimuseoon, jossa isoon saliin oli rakennettu koko Venäjä pienoiskoossa! Tämän jälkeen menimme syömään venäläiseen ravintolaan. Ensimmäisen päivän päätteeksi Tuomoa väsytti aika paljon, mutta hänen mielestään päivä oli kuitenkin mennyt mukavasti.

Ohjelmantäyteinen päivä

Toinen päivä oli täynnä ohjelmaa aamusta iltaan. Päivä alkoi kello 8 kun lähdimme bussilla vierailemaan paikallisella ala-asteella. Siellä oppilaat pääsivät osallistumaan venäjänkielisille oppitunneille. Tuomon mielestä siellä oli kivoja tehtäviä.

Ala-asteelta matka jatkui kohti paikallista ruokakauppaa, josta oppilaat saivat ostaa eväitä. Sieltä löytyi päärynänmakuista Fantaa, mitä piti ehdottomasti maistaa! Ruokakaupassa oli jopa akvaario, josta asiakkaat saivat itse valita ostettavan kalansa. Lounaan jälkeen olikin sitten vuorossa Eremitaasi. Suositussa turistikohteessa oli tosiaan valtavasti väkeä ja tunnelma melkoisen tiivis. Siitä huolimatta Tuomo osallistui rauhallisesti vierailuun. Hän kuunteli mielenkiinnolla oppaan selostuksia ja katseli taideteoksia. Tuomon mieluisin nähtävyys Eremitaasissa oli riikinkukkokello.

Eremitaasin jälkeen kävimme ostamassa matkamuistoja. Tuomo osti Venäjällä vuonna 2018 pidettyjen jalkapallon MM-kisojen teekupin. Päivä ei suinkaan päättynyt vielä tähän, vaan päivällisen jälkeen jatkoimme vielä matkaa Dom Velikanaan, eli jättiläisen taloon. Se on paikallinen viihdekeskus, jossa oli
paljon hauskaa tutkittavaa lapsille. Tuomon mielestä paras juttu oli peililabyrintti. Näin jännän päivän jälkeen olikin kiva palata hotellille nukkumaan! Päivä meni todella hienosti ja Tuomolla oli hauskaa.

Kotimatkalla Tuomo luki Hans Roslingin Factfulness -kirjaa.

Kohti kotia

Viimeisen päivän aamu oli rauhallinen, lähtö hotellilta oli vasta kello 10. Päivän retkikohteena oli Pietari-Paavalin linnoitus, jossa tutustuimme Pietari-Paavalin katedraaliin sekä Trubetskoin bastionin vankilaan.
Perinteinen päivittäinen tykinlaukaus ammuttiin klo 12. Tuomon mielestä vierailun lopussa oli tylsää.

Linnoitukseen tutustumisen jälkeen vuorossa oli junamatka takaisin Suomeen. Kotimatka sujui rauhallisesti, ja Tuomo luki Hans Roslingin Factfulness -kirjaa. Paluumatkan loppumetreillä matkan kuormitus ja väsymys alkoivat nousta pintaan, mutta pääsimme kuin pääsimmekin rauhallisesti kotiin. Matkasta jäi Tuomolle paljon hienoja muistoja. Myös koulu oli sitä mieltä, että retki oli mennyt hyvin. On todella hienoa, että koulu päätti harkita tavallista poikkeavia ratkaisuja, jotta Tuomokin pääsisi mukaan.

 


Mitä opimme kielimatkalle valmistautumisesta?

 

Keskustelkaa lapsen kanssa retkestä.

Jos lapsi haluaa osallistua, kannattaa selvittää, millainen matka on kyseessä ja hankkia mahdollisimman paljon tietoa matkan kulusta. Meillä auttoi reissun päällä se, että Tuomo tiesi matkan ohjelmasta jo etukäteen.

Pohtikaa koulun kanssa eri vaihtoehtoja mahdollisimman aikaisessa vaiheessa.

Miettikää yhdessä, millä tavalla erilaisia tilanteita voisi ennakoida, ja mitä tehdä, jos on tarvetta lepohetkelle. Pohtikaa, onko tarvetta avustajalle. Ehkä yhtenä vaihtoehtona on se, että vanhempi tulee
lapsen avustajaksi mukaan auttamaan esim. siirtymätilanteissa.

Sovimme koulun kanssa, että matkan jälkeinen koulupäivä voisi olla tarvittaessa vapaapäivä. Tähän ei
kuitenkaan tarvinnut turvautua, vaan Tuomo meni kouluun, vaikka tiesi vapaapäivän mahdollisuudesta.

Teksti ja kuvat: Pia Karasjärvi

 

Artikkeli on julkaistu Autismi-lehdessä 1/2020.