Kun häiritsevät ajatukset hallitsevat mieltä
Autismi ei ole mielenterveyden häiriö. Kuitenkin psyykkiset oireet heikentävät monen autismikirjolla olevan elämänlaatua. Erityisesti pakkoajatukset ja -toiminnot ovat muuta väestöä yleisempiä. Pakko-oireisen häiriön oireilla on yhtäläisyyksiä autismikirjon ydinpiirteiden kanssa. Molemmissa esiintyy toistavaa käyttäytymistä. Häiritseviä pakko-oireita ei tule kuitenkaan tulkita autismikirjoon kuuluviksi, vaan oireisiin on oikeus saada apua.
Mielikuvia toisten vahingoittamisesta tahtomattani. Pelkoa, että teen jotain sopimatonta. Toistuvia ajatuksia peruuttamattomista tuhoista, jotka johtuvat piittaamattomuudestani.
Toistuvasti mieleen tunkeutuvia, häiritseviä ajatuksia kutsutaan pakkoajatuksiksi. Ne herättävät usein itsesyytöksiä: olen kauhea ihminen, kun ajattelen tällaista! Pakkoajatusten sisältö ei kuitenkaan heijastele henkilön arvomaailmaa, vaan pikemminkin pahimpia pelkoja. Esimerkiksi väkivaltaan liittyvistä pakkoajatuksista kärsivät yleensä ylikiltit henkilöt, jotka eivät koskaan vahingoittaisi ketään.
Satunnaiset pakko-oireet ovat tavallisia. Niistä ei kannata huolestua.
Psykologisesti pakkoajatukset saavat voimansa juuri yrityksistä torjua niitä. Pakkotoimintopainotteisessa häiriössä henkilö pyrkii lievittämään ajatusten aiheuttamaa ahdistusta toistamalla jotain toimintoa eli rituaalia. Esimerkiksi likaisuutta pelkäävä pesee käsiä yhä uudelleen. Pakkoajatuspainotteisessa häiriössä ajatuksiin ei liity näkyviä rituaaleja, mutta ajatukset saattavat silti hallita elämää.
Lievät pakkoajatukset ovat yleisiä
Satunnaiset pakko-oireet ovat tavallisia. Ei kannata huolestua, jos silloin tällöin tarkistaa, tuliko ovi lukkoon ja kahvinkeitin pois päältä. Jos toistuvasti myöhästyy koulusta tai töistä tarkistelun takia, kyseessä saattaa olla hoitoa vaativa häiriö. Pakkoajatuksista kärsivien olisi tärkeää päästä irti häpeästä, joka usein estää hakemasta apua.
Tavallisia pakkoajatuksia:
- tarttuvien tautien pelko, joka estää esimerkiksi koskettamasta ovenkahvoja ja johtaa pakonomaiseen käsien pesuun
- pelko vahingossa tehdyistä teoista, esimerkiksi: olen jättänyt oven lukitsematta ja murtovaras tulee
- liialliset vakavien sairauksien pelot, joihin liittyy jatkuvaa itsetarkkailua
- pakonomainen symmetrian tarve, laskemiset pahan estämiseksi
- seksuaaliset ja aggressiiviset mielikuvat ja pelko sopimattomasta käyttäytymisestä
(Lääkärikirja Duodecim)
Pakko-oireet liittyvät ahdistukseen
Kokonaisväestöstä noin 2-3 % aikuisista kärsii pakko-oireisesta häiriöstä. Autismikirjon ihmisillä esiintyvyyden on arvioitu olevan jopa noin 40 %. Usein oireet alkavat nuoruudessa, joskus jo lapsena.
Pakko-oireinen häiriö luokitellaan ahdistuneisuushäiriöihin. Ahdistuneisuushäiriöt ovat monitekijäisiä, eli yleensä niille ei voida osoittaa yhtä syytä. Kuitenkin kaksos- ja sukututkimusten valossa perinnölliset tekijät ovat merkittäviä pakko-oireisen häiriön synnyssä (Huttunen 2018).
Pakko-oireista häiriötä voidaan tarkastella myös kehityksellisen neurobiologian näkökulmasta. Sekä autismissa, pakko-oireisessa häiriössä että ADHD:ssa ja Touretten oireyhtymässä esiintyy osin samankaltaisia oireita. Eräät tutkijat kyseenalaistavat nykyisten diagnostisten kategorioiden toimivuutta mm. aivokuvantamistutkimusten tuloksiin perustuen. Päällekkäistymistä on niin paljon, että diagnoosit eivät kovin hyvin kuvaa etiologisesti, biologisesti ja ilmenemismuodoltaan erillisiä häiriöitä (Kushki et al 2019).
Päällekkäiset oireet voivat vaikeuttaa diagnostiikkaa. Ahdistuneisuuden voidaan joskus liian suoraviivaisesti olettaa johtuvan autismista, vaikka kaikki autistit eivät ole ahdistuneita.
Osalla autisteista on kognitiivisia vaikeuksia ja puheen niukkuutta, jotka vaikeuttavat oireista kertomista. Myös normaalin kognitiivisen toimintakyvyn omaavilla autisteilla on usein vaikeutta kuvailla sisäisiä kokemuksiaan. Oirekyselyt on yleensä standardoitu neurotyypillisille, eivätkä välttämättä kovin hyvin erottele autismikirjoon ja pakko-oireisiin liittyvää toistavaa käyttäytymistä (Postorino et al. 2017). Usein oireiden kartoittamiseen tarvitaan tietoa myös henkilön läheisiltä tai huoltajilta.
Pakko-oireisiin vai autismiin liittyvä rituaali?
Pakko-oireisiin ja autismikirjoon liittyvää samankaltaista käyttäytymistä voivat olla järjestely, keräily, rituaalikäyttäytyminen, juuttuminen ja tarve tehdä asiat ”oikein” (Puustjärvi 2016).
Käyttäytymisen taustalla vaikuttavissa psykologisissa tekijöissä on eroa. Pakko-oireiseen rituaaliin liittyy ahdistusta ja yleensä yritys estää jotain pahaa tapahtumasta. Autismiin liittyvä rituaali voi olla yksilölle myös miellyttävää ja rauhoittavaa toimintaa, vaikka rituaalin keskeyttäminen voi aiheuttaa voimakkaita reaktioita. Myös erityisen kiinnostuksen kohteisiin paneudutaan usein intensiivisesti, mikä voi vaikuttaa pakko-oireiselta (Puustjärvi 2016).
Autismikirjossa tiedonkäsittelylle on ominaista huomion kiinnittyminen yksityiskohtiin. Yksityiskohtien tarkka huomiointi ja herkät aistit voivat altistaa muun muassa terveydentilan pakonomaiselle tarkkailulle.
Pakko-oireista on mahdollista päästä eroon
Aiemmin diagnosoimattomia autismikirjon häiriöitä todetaan toisinaan nuorilla ja aikuisilla, jotka hakeutuvat hoitoon ahdistuneisuuden takia. Kun aikuisella epäillään autismia, on tärkeää arvioida laajemmin psyykkistä hyvinvointia. Brittitutkimuksessa diagnostiseen arvioon ohjautuneista aikuisista yli puolella diagnoosin saaneista oli autismin lisäksi todettavissa jokin psykiatrinen häiriö, hyvin usein pakko-oireinen häiriö (Russel et al 2016).
Pakko-oireita hoidetaan lääkehoidolla ja psykoterapialla. Sekä masennuslääkkeet että antipsykoottisiset lääkkeet voivat tulla kyseeseen.
Omahoitoon on Mielenterveystalo-nettisivuilla hoito-ohjelma, josta hyötyvät erityisesti lievemmin oireilevat. Myös hyviä itsehoitokirjoja on julkaistu. Psykoterapian menetelmiä ovat tyypillisesti pakkoajatuksille altistaminen ilman rituaalien toteuttamista. Myös mm. tietoisuustaidoista ja oireita ylläpitävien uskomusten käsittelystä voi olla apua.
Kokonaisvaltainen kuntoutus tarpeen
Kun pakko-oireista kärsivä on autismikirjolla, tarvitaan usein kokonaisvaltaista kuntoutusta. Esimerkiksi nuorisopsykiatriseen arvioon ohjautuu toisinaan nuoria, jotka ovat pitkäaikaisesti pyrkineet selviytymään arjesta peittelemällä autismikirjon piirteitään ja mahdollisesti myös pakko-oireita.
Tavallinen tilanne on psyykkinen kuormittuminen yläkoulun alettua. Tieto nuoren erityispiirteistä ei ole riittävästi siirtynyt uuteen kouluun, tai autismi on jäänyt kokonaan tunnistamatta. Yläkoulussa opettajat, koulutoverit ja tilat vaihtuvat. Pitäisi solmia kaverisuhteita ja opiskella itsenäisesti. Nuori alkaa kuormittua. Hän pyrkii hallitsemaan stressiä tiukemmilla rutiineilla ja opiskelemalla yötä myöten. Vähitellen nuori uupuu, alkaa tulla epärealistisia pelkoja ja pakko-oireita.
Esimerkin tilanteessa hoidon tulisi ainakin aluksi tapahtua erikoissairaanhoidon moniammatillisessa työryhmässä. Joskus tilanteen helpottamiseen tarvitaan osastojakso. Joka tapauksessa tarvitaan tukitoimia kouluun ja arkeen. Kuormituksen väheneminen sekä tieto oireista ja omista erityispiirteistä voivat jo helpottaa oireilua. Jos nuori päätyy psykoterapiaan, terapeutilla olisi hyvä olla osaamista autismikirjosta. Vuorovaikutusvaikeudet voivat vaikeuttaa perinteistä keskusteluun pohjautuvaa terapiaa.
Psyykkisen pahoinvoinnin taustalla stressi
Stressi ja kielteiset elämäntapahtumat altistavat liki kaikille psyykkisille oireille. Autismikirjon henkilöllä stressitekijöitä voi olla keskimääräistä enemmän. Valitettavasti autismikirjon henkilöillä on myös suurempi riski kokea kielteisiä elämäntapahtumia, kuten koulukiusaamista (Postorino et al. 2017).
Autismiystävällisempää yhteiskuntaa tarvitaan ahdistuneisuushäiriöiden ehkäisemiseksi. Kun erityistarpeet tunnistetaan ja huomioidaan opinnoissa, työelämässä ja yhteiskunnassa laajemmin, entistä harvempi joutuu pakko-oireiden noidankehään. Oireilevien auttamiseksi tarvitaan edelleen lisää ymmärrystä autismikirjon ihmisten erityispiirteistä. Yhtä lailla tarvitaan autismikirjoon perehtyneitä terapeutteja ja kuntouttajia.
Kirjoittaja Soile Laukkanen työskentelee Joensuussa nuorisopsykiatrian poliklinikalla psykologina ja on erikoistunut erityisesti neuropsykiatrisesti oireilevien nuorten tukemiseen.
Teksti: Soile Laukkanen
Kuvat: Shutterstock ja Soile Laukkasen albumi
Tietoa:
Suvanto-Witikka, R. Työkirja pakko-oireiden hoitoon. 2021.
Mielenterveystalo. Pakko-oireiden omahoito-ohjelma.
Lähteet:
Huttunen, Matti. Pakko-oireinen häiriö. Lääkärikirja Duodecim, 2018.
Kushki, A., Anagnostou, E., Hammill, C. et al. Examining overlap and homogeneity in ASD, ADHD, and OCD: a data-driven, diagnosis-agnostic approach. Translational Psychiatry. 2019.
Postorino, V. & Kerns, C. & Vivanti, G. & Bradshaw, J. & Siracusano, M & Luigi, M. Anxiety Disorders and Obsessive-Compulsive Disorder in Individuals with Autism Spectrum Disorder. Current Psychiatry Reports. 2017.
Puustjärvi, Anita. Rutiinit, rituaalit, juuttuminen ja pakko-oireet – Miten erottaa OCD, autismikirjo ja tourette. Koulutusmateriaali 2016. https://snpy.fi/wp-content/uploads/2012/11/rutiinit_rituaalit_pakko_oireet.pdf
Russell, A., M Murphy, C. & Wilson, E., Gillan, N., Brown, C. & Robertson, D. & Craig, M., Deeley, Q, Zinkstok, J., Johnston, K. & McAlonan, G., Spain, D. & Murphy, D.. The mental health of individuals referred for assessment of autism spectrum disorder in adulthood: A clinic report. Autism : the international journal of research and practice. 2015.
Artikkeli on julkaistu Autismi-lehdessä 1/2022.