Kun koulunkäynti sujuu
On torstai-aamu. Edvin on saapunut kouluun, omaan ”turvapesään” pienluokkaan.
– Täällä on hyvä ja kivaa, toteaa Edvin. Tämä ”hyvä ja kiva” on tullut mahdolliseksi varhaisen tuen, osaavien ammattilaisten sekä koulun myönteisen suhtautumisen avulla.
Edvin on 9-vuotias nelosluokkalainen, jolla on Aspergerin oireyhtymä. Diagnoosin hän sai melko varhaisessa vaiheessa. Pikkumiehen alkutaival on ollut haasteellista muutenkin: lapsuusiän epilepsia ja vinokalloisuus ovat olleet arkipäivää Edvinin perheelle, jossa hänen lisäkseen on kolme
muutakin sisarusta.
– Olin pääleikkauksessa pienenä, sen jälkeen ei saanut kaatua, Edvin muistelee. Edvinin kallon ennenaikainen luutuminen vei pikkumiehen suureen leikkaukseen jo 1,5-vuotiaana.
– Cranio-tapaamisissa on kivaa, Edvin kertoilee. Cranio ry:n vertaistukitapaamisissa hän tapaa vuosittain kohtalotovereitaan, muita luutumishäiriötä sairastavia lapsia.
Varhaisten tutkimusten ansiosta tukea ja ymmärrystä saatiin jo esikouluun. Koulussa Edvin tarvitsee tukea etenkin oman toiminnan ohjaukseen, sosiaalisiin tilanteisiin sekä siirtymiin ja muutostilanteisiin. Oppiaineet sujuvat, etenkin englannin kielessä Edvinin laaja sanavarasto pääsee oikeuksiinsa. Kieltä opiskellaan myös kotona. Edvinin mielenkiinnon kohteina ovat muun muassa pelit ja koodaus.
– Minusta tulee isona koodaaja ja pelinrakentaja, Edvin suunnittelee.
Pienluokan plussat
Edvin käy Karstulan Tolppilan alakoulua pienluokassa. Taito- ja taideaineet hän käy opiskelemassa muiden nelosten kanssa. Ensimmäiset kaksi vuotta Edvin oli integroituna ns. tavalliseen luokkaan. Koulu sujui silloinkin ohjaajan ja opettajan tukemana, mutta siirto pienluokkaan on saanut pienen miehen puhkeamaan kukkaan. Pienluokassa autismipiirteisyys ei jatkuvasti korostu ja siellä saa olla oma itsensä parhaine puolineen, pulmineen ja kysymyksineen. Edvinin luokassa työskentelee mahtava ammattitaitoinen porukka, erityisopettaja Jouko Laitinen sekä kaksi ohjaajaa.
Päivät vaihtelevat, mutta rutiinit säilyvät. Tämä on tärkeää etenkin autismikirjon lapsille. Luokassa sekä kodissa Edvinin apuna on kuvatauluja, joista voi tarkistaa päivän järjestyksen. Pienetkin muutokset
saattavat vaikuttaa lasten sielunelämään pitkäksi aikaa.
– Tylsää, kun vanha koulu puretaan, Edvin murehtii.
– Uusi ja puhdas koulu on varmaankin useimmille lapsille iloinen ja ihana asia, Edvinille se on järisyttävä muutos, jota työstetään hieman enemmän. Varmasti se uusi koulu on mieluisa, kunhan vanhan purkamisesta päästään yli, äiti summailee.
Muutosvastaisuus näkyy myös arjessa kotona. Huonekalujen olisi hyvä pysyä entisillä paikoillaan, rikkinäisiä leluja ei saisi heittää pois ja esimerkiksi joulu tulisi aina viettää samalla tavalla.
– Jouluna meille tulee kaksi joulupukkia, kaksoset, koska itsekin olen kaksonen. On aina tullut! Päivällä etsitään tontunjälkiä ja illalla mennään joulusaunaan, Edvin kertoilee.
Välillä Edvin vaipuu omaan maailmaan ja silloin opettajan tai ohjaajan on käytävä herättelemässä takaisin taajuuksille. Aamuisin Edvinillä on lupa mennä huilaamaan luokan sohville ennen varsinaista opetuksen
alkamista.
– On tärkeää aistia oppilaan vireystila ja suoda pieni lepo, jos oppilas sitä tarvitsee. Siinä se Edvin pötköttelee aamuisin ja se on täysin ok, Jouko-ope tuumailee.
Perhe on tyytyväinen
Edvinin kodissa ihastellaan koulun lapsilähtöistä mallia. Kaikkia ei väkisin taivuteta samaan muottiin, vaan lähdetään siitä, mikä on erityislapsen kannalta järkevin ja toimivin ratkaisu. Silloin myös suurimmilta kahnauksilta vältytään, oppiminen sujuu ja mikä tärkeintä – opiskelu on lapselle mielekästä.
Terapiaa Edvin saa ryhmämuotoisesti viikoittain Jyväskylän Hippo terapiaklinikalla. Matkaa terapiaan on 100 km suuntaansa.
– On kiva mennä kerhoon, siellä soitetaan oikeilla soittimillakin, Edvin innostuu.
Kaverisuhteet ovat aspergereille ehkä ne kiemuraisimmat. Välitunnille on kuitenkin löytynyt pari luottoystävää ja kaksoisveli Albert, joka käy koulua väistötilassa ihan vieressä.
– Inkluusio on ajatuksena ideaalinen ja ihana, valitettavasti se ei aina kaikille toimi. Pienluokka on ihan mahtava juttu heille, jotka siitä hyötyvät. Siellä on myös erityisopettaja, joka on koulutettu juuri näiden asioiden äärelle. Me vanhemmat ainakin liputamme myös pienluokkien puolesta. Lapsella on oikeus opiskeluympäristöön, joka osaa huomioida erilaisen oppijan tarpeet. Varmaan kaikilla kunnilla on säästöpaineensa, mutta ehkä ne säästöt jossain vaiheessa moninkertaistuvat kustannuksina, jos oppimisen tukemiseen ei panosteta? Mielestämme Edvinin luokka on malliesimerkki siitä, kun asiat rullaavat parhaalla mahdollisella tavalla. Kommunikaatio pelaa, poika lähtee mielellään kouluun ja emme voisi olla tyytyväisempiä, vanhemmat kertovat.
Kiitosta saavat myös Edvinin kanssa työskentelevät opettajat ja ohjaajat.
– Se joustavuus ja ne ”lehmänhermot”. Oikeat ihmiset tekemässä tätä työtä. Koko koulun tuki kokonaisuudessaan ja se ymmärrys ennaltaehkäistä asioita on aivan huippua! Edvinin vanhemmat toteavat.
Päivä on päättymässä. Koulutaksiin lähtee tyytyväinen pieni mies. Ei kuitenkaan ilman haleja. Edvin käy halaamassa kaikki luokan aikuiset. Se on tapa, joka on ja pysyy. Viimeiseksi Edvin kysyy opettajaltaan Joukolta:
– Miten minulla tänään päivä meni?
– Meni erittäin hyvin, opettaja vastaa.
Koulupäivä on pulkassa.
Teksti ja kuva: Salla Krok
Artikkeli on julkaistu Autismi-lehdessä 1/2020.