Kuntoutuksen valtakunnalliset linjaukset neuropsykiatrisissa häiriöissä

Opas on tarkoitettu tietolähteeksi erityisesti sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisille, kuntoutuksen parissa työskenteleville ja alan opiskelijoille.

Lääkinnälliseen kuntoutukseen kuuluu terveydenhuoltolain mukaan kuntoutusneuvonta ja -ohjaus, toiminta- ja työkyvyn sekä kuntoutustarpeen arviointi sekä kuntoutustutkimus, jonka avulla selvitetään kuntoutusmahdollisuuksia. Lääkinnälliseen kuntoutukseen kuuluvat myös toimintakyvyn parantamiseen ja ylläpitämiseen tähtäävät terapiat ja muut tarvittavat toimenpiteet, apuvälinepalvelut, sopeutumisvalmennus ja kuntoutusjaksot laitos- tai avohoidossa. Kela järjestää vaativaa ja harkinnanvaraista lääkinnällistä kuntoutusta Kansaneläkelaitoksen kuntoutusetuuksista ja kuntoutusrahaetuuksista annettuun lakiin perustuen.

Kuntoutukseen ohjaamisen kansalliset linjaukset ovat liittyneet Marinin hallitusohjelman perusteella laadittuun Kuntoutuksen uudistamisen toimintasuunnitelmaan vuosille 2020–2022.

Vasta julkaistu opas on toimintakykylähtöinen, mutta joihinkin sairauksiin tai häiriöihin liittyvää kuntoutusta on tarkasteltu tarkemmin, koska niiden hoidon ja kuntoutuksen työnjaossa sekä palveluihin ohjaamisessa on ollut selkiyttämisen tarvetta. Yhden kattavan luvun oppaassa on saanut neuropsykiatrisiin häiriöihin liittyvä kuntoutus. Neuropsykiatrisilla häiriöillä tarkoitetaan sellaisia aivojen toimintaan liittyviä häiriöitä, joihin liittyy toimintakykyä heikentäviä psyykkisiä tai kognitiivisia oireita. Kehityksellisiä neuropsykiatrisia häiriöitä ovat mm. aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö ADHD, autismikirjon häiriö ja Touretten oireyhtymä.

Linjauksissa painotetaan varhaista tukea ja sitä, että tarpeelliset tukitoimet, esimerkiksi ohjaus, arjen ympäristöjen toimintaan liittyvät muutokset ja pedagogiset tukitoimet, aloitetaan tarvelähtöisesti perustasolla heti kun ongelmat havaitaan. Tukitoimien aloittaminen ei edellytä diagnoosia.

Lapsilla, nuorilla ja aikuisilla on tarpeen kartoittaa alkuun hyvinvointiin, elämäntilanteeseen ja ympäristön olosuhteisiin liittyviä tekijöitä ja tarjota hyvinvointia ja toimintakykyä tukevaa ohjausta. On myös tärkeää, että varhaiskasvatuksessa, koulutuksessa ja työpaikoilla kiinnitetään huomiota aivoergonomiaan – vireystasoa, oppimista ja työkykyä tukeviin ympäristöihin ja toimintakäytäntöihin.

Mikäli perustason välittömistä ja riittävän kattavista tukitoimista huolimatta vaikeudet jatkuvat ja toimintakyvyn rajoitteet haittaavat arjessa selviytymistä, tarvitaan tarkempia tutkimuksia. Hoidon porrastuksessa noudatetaan STM:n valtakunnallisia yhtenäisiä kiireettömän hoidon perusteita, kohderyhmän Käypä hoito -suosituksia (erityisesti adhd:n ja autismikirjon häiriön hoitosuositukset) ja paikallisesti sovittuja palvelu- ja hoitoketjuja. Neuropsykiatristen häiriöiden tunnistaminen, tuen järjestäminen ja kuntoutus edellyttää riittävää neuropsykiatrista osaamista ja moniammatillista yhteistyötä, johon hyvinvointialueilla on kiinnitettävä huomiota.

Neuropsykiatrisia piirteitä tarkastellaan usein toimintakykyyn yhteydessä olevina rajoitteina tai vaikeuksina, mutta samaiset ominaisuudet voidaan eri näkökulmista tarkasteltuna mieltää myös vahvuuksiksi.

Hyvä kuntoutuskäytäntö sisältää sekä yleiseen tukeen (esim. arkeen saatava ohjaus, pedagoginen tuki) että tarvittaessa lääkinnälliseen kuntoutukseen (esim. terapiat, sopeutumisvalmennus) liittyviä palveluita. Ikä, kehitysvaihe ja yksilölliset tuen tarpeet vaikuttavat kuntoutuksen suunnitteluun ja toteutukseen. Toimintakyvyn tukemiseksi tarvitaan usein arkeen jalkautuvaa tukea kuntoutujan lähiympäristöön: kotiin, varhaiskasvatukseen, kouluun, työpaikalle tai vapaa-aikaan. Kolmannen sektorin toimijat, kuten järjestöt, tarjoavat julkisen palvelujärjestelmän rinnalla tärkeitä areenoita tiedon ja vertaistuen jakamiseen.

Lääkinnällinen kuntoutus toteutuu ensisijaisesti hyvinvointialueen järjestämänä tai myöntöedellytysten täyttyessä Kelan vaativana lääkinnällisenä kuntoutuksena tai harkinnanvaraisena kuntoutuksena. Kelalla on erityisesti neuropsykiatriseen kuntoutukseen suunnattuja kuntoutuspalveluita, joita ovat 5–15 -vuotiaille lapsille ja heidän perheilleen tarkoitettu LAKU-perhekuntoutus, 16–29 -vuotiaille nuorille suunnattu Oma väylä -kuntoutus ja kohderyhmälle tarkoitetut sopeutumisvalmennuskurssit.

Neuropsykiatrisia piirteitä tarkastellaan usein toimintakykyyn yhteydessä olevina rajoitteina tai vaikeuksina, mutta samaiset ominaisuudet voidaan eri näkökulmista tarkasteltuna mieltää myös vahvuuksiksi. Esimerkiksi impulsiivisuus voi ilmetä valmiutena sopeutua muutoksiin ja uppoutuminen intensiivisesti kiinnostaviin asioihin voi lisätä erityisosaamista johonkin aihepiiriin liittyen. Kuntoutumisen yhtenä keskeisenä asiana on tukea myönteistä minäkuvaa ja arjen osallisuutta, johon vahvuusperustainen ja voimavarakeskeinen lähestymistapa antaa hyvän perustan. Neuromoninaisuudella viitataan ihmisten neurologisten piirteiden moninaisuuteen. Yhdenvertaisuuden vahvistamiseksi on tärkeä kiinnittää huomiota myös moninaisuuden kunnioittamiseen.

Arvostavalla kohtaamisella voidaan tukea kanssaihmisten vahvuuksia ja luoda avoimia tulevaisuuden polkuja. Näihin asioihin jokainen meistä voi kiinnittää huomiota ja edistää osaltaan ihmisyyden moninaisuutta hyväksyvää ja kunnioittavaa kulttuuria.

Lisätietoa

STM (2022) Valtakunnalliset lääkinnälliseen kuntoutukseen ohjaamisen perusteet. Opas terveyden- ja sosiaalihuollon ammattilaisille ja kuntoutuksen parissa työskenteleville. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2022:17.

Kirjoittaja Anu Kippola-Pääkkönen on yhteiskuntatieteiden tohtori ja työskentelee Lapin ammattikorkeakoulussa erityisasiantuntijana ”Osallisuus ja toimintakyky” -osaamisryhmässä. Kippola-Pääkkönen toimi STM:n Valtakunnalliset lääkinnälliseen kuntoutukseen ohjaamisen perusteet -oppaan neuropsykiatrisiin häiriöihin liittyvän kuntoutuksen asiantuntijatyöryhmän puheenjohtajana.

Teksti Anu Kippola-Pääkkönen
Kuva Adobe Stock

Artikkeli on julkaistu Autismi-lehdessä 2/2023