Lääkityksen rooli kokonaishoidossa
Autismikirjon kuntoutuksen tavoitteisiin kuuluu kommunikoinnin, vuorovaikutuksen ja sosiaalisten taitojen sekä toiminnanohjauksen ja aistien säätelyn edistäminen. Kuntoutumista tuetaan erilaisilla arjen tukikeinoilla ja palveluilla. Käytettävissä on myös neuropsykiatrista valmennusta ja erilaisia terapeuttisia lähestymistapoja.
Lääkehoidolla ei tämän hetken tietämyksen mukaan voida juurikaan vaikuttaa autismin ydinoireisiin. Myöskään kaikkiin häiritseviksi koettuihin käyttäytymistapoihin kuten kovaääniseen ääntelyyn ei voida vaikuttaa lääkehoidolla.
Oikein valitusta lääkehoidosta voi olla apua autismikirjon häiriöön liittyvien psykiatristen ja neuropsykiatristen häiriöiden hoidossa. Tällaisia liitännäishäiriöitä on jopa 70-74 %:lla autismikirjon lapsista ja nuorista. Tavallisimpia ovat käytöshäiriöt ja niihin liittyvä aggressiivisuus, ADHD, ahdistuneisuushäiriöt ja nukahtamisvaikeudet. Myös masennus, pakko-oireinen häiriö ja Touretten oireyhtymä ovat mahdollisia.
Lääkehoidon käytölle ja valitulle valmisteelle on aina oltava selkeä perustelu. Pääsääntöisesti lääkevalmisteen ja -annoksen valinta perustuu yleisiin suosituksiin. Lääkehoidon aloittaa erikoislääkäri ainakin lasten ja nuorten osalta, ja aikuisillakin erikoislääkärin arviointi on usein suositeltava.
Autismiin liittyviä lääkehoidon erityispiirteitä
Autismikirjoon liittyy tiettyjä erityispiirteitä, jotka on otettava huomioon lääkkeiden valinnassa ja annostelussa. Monet autismikirjon henkilöistä ovat herkkiä psyykenlääkkeiden haittavaikutuksille. Esimerkiksi psykoosilääkkeisiin liittyvä väsymys, vapina tai lihasjäykkyys voivat tulla esiin jo tavanomaista pienemmällä lääkeannoksella. Tämän vuoksi psykoosilääke kannattaa aloittaa pienellä annoksella ja lisätä lääkeannosta hitaasti.
Ahdistuksen ja unihäiriöiden lyhytaikaisessa hoidossa käytetään bentsodiatsepiineja kuten diatsepaamia ja oksatsepaami. Niitä käytetään joskus myös ärtyisyyden ja aggressiivisuuden hoidossa. Vaikutus autismikirjon henkilöillä voi kuitenkin olla päinvastainen, jolloin henkilön vireystila kohoaa ja ahdistuneisuus ja levottomuus lisääntyy.
Lääkehoidon haittavaikutusten tunnistaminen ja ilmaiseminen voi autismikirjon henkilölle olla vaikeaa. Onkin tärkeää, että potilaan läheiset seuraavat aktiivisesti lääkkeen vastetta ja mahdollisia haittavaikutuksia. Seurannan apuna voidaan käyttää valmiita tai itse suunniteltuja oiremittareita.
Ennen lääkehoidon aloittamista on tärkeää selvittää henkilön ruumiillinen terveydentila. Tarkoituksena on ensinnäkin tutkia, johtuuko käyttäytyminen hoidettavissa olevasta sairaudesta. Toisaalta on varmistettava, ettei terveydentilan puolesta ole estettä lääkkeen aloitukselle. Esimerkiksi jotkut sydänviat voivat olla esteenä tiettyjen lääkkeiden käytölle.
Fyysisen terveydentilan selvittämiseen sisältyy yleensä laboratoriotutkimuksia ja mahdollisesti sydänfilmi. Samoja laboratoriotutkimuksia saattaa olla tarpeen seurata säännöllisesti myös lääkehoidon aikana.
Psyykenlääkkeiden vaikutus ei useinkaan tule esiin välittömästi aloituksen jälkeen. Viive riippuu lääkevalmisteesta, ja useimpien lääkkeiden vaikutus on arvioitavissa vasta joidenkin viikkojen tai kuukausien kuluttua. Tämän vuoksi lääkkeen vaikutusta tulee seurata tarpeeksi pitkään. Myöskään annosmuutoksia ei pidä tehdä liian nopeasti.
Milloin lääkehoito auttaa
Autismikirjon häiriöiden lääkehoitoa samoin kuin muuta hoitoa ja kuntoutusta tutkitaan aktiivisesti. Tällä hetkellä ei kuitenkaan ole kovin monia lääkkeitä, jotka tutkimuksissa ovat osoittautuneet tehokkaiksi ja turvallisiksi.
Autismikirjon häiriöön liittyvän aggressiivisuuden, ärtyneisyyden ja itsensä vahingoittamisen hoidossa tutkimusten mukaan eniten apua on risperidonista ja aripipratsolista. Nämä saattavat myös vähentää kaavamaista käyttäytymistä. Risperidoni ja aripipratsoli kuuluvat psykoosilääkkeiden ryhmään, mutta käytösongelmien hoidossa annos on pienempi. Myös osa muista psykoosilääkkeistä saattaa auttaa.
ADHD-piirteiden on aiemmin katsottu olevan osa autismikirjon häiriötä. Nykyään ADHD nähdään autismikirjon henkilölläkin itsenäisenä häiriönä ja sitä hoidetaan tavanomaisin periaattein. ADHD:n lääkehoito parantaa keskittymistä ja vähentää yliaktiivisuutta ja impulsiivisuutta. Se voi myös vähentää haastavaa käyttäytymistä. Stimulantteihin kuuluva metyylifenidaatti on ensisijainen lääke, ja myös atomoksetiinista voi olla apua. Varsinaisten ADHD-lääkkeiden lisäksi myös risperidoni voi parantaa keskittymistä ja vähentää yliaktiivisuutta.
Unihäiriöiden hoidossa melatoniinin on osoitettu lyhentävän nukahtamiseen kuluvaa aikaa ja pidentävän unen kestoa.
Autististen lasten ja nuorten mielialahäiriöissä ja ahdistuneisuudessa lääkkeistä ei yleensä ole hyötyä. Sen sijaan aikuisilla voi olla apua tavanomaisesti masennuksen ja ahdistuksen hoidossa käytetyistä lääkkeistä.
Uusia lääkkeitä tutkitaan
Uuden lääkkeen kehittäminen ja myyntiin saattaminen on pitkäkestoinen prosessi. Sekä lääkkeen soveltuvuudesta tietyn ongelman hoitoon että lääkkeen haitoista on saatava riittävästi tietoa, ennen kuin lääke voidaan turvallisesti ottaa käyttöön. Parhaillaan tutkitaan sekä ennestään tunnettujen lääkkeiden uudenlaisia käyttötarkoituksia että uusia kemiallisia yhdisteitä.
Yksi kiinnostavista aineista on oksitosiini, kiintymyksen ja sosiaalisuuden hormoni. Oksitosiini saattaa edistää autismikirjon henkilöiden sosiaalista vuorovaikutusta ja kommunikointia. Kuitenkin tarvitaan vielä jatkotutkimuksia, ennen kuin oksitosiinin käytöstä voidaan antaa yleisiä suosituksia.
Viime aikoina on paljon tutkittu suoliston mikrobien yhteyttä autismiin. Suoliston mikrobikasvuston koostumuksen on joissain tutkimuksissa havaittu vaikuttavan autistisen henkilön käyttäytymiseen. Tämän pohjalta on esitetty, että mikrobistoa tasapainottavilla probiooteilla voitaisiin vaikuttaa autististen lasten käyttäytymiseen. Tutkimukset ovat kuitenkin vielä alustavia.
Naltreksoni on opioidiantagonisti, jota käytetään mm. päihderiippuvuuksien hoidossa. Autistisilla lapsilla tehdyt tutkimukset viittaavat siihen, että naltreksoni saattaa vähentää yliaktiivisuutta ja levottomuutta. Tutkijoiden mukaan naltreksoni ei ehkä auta kaikilla, vaan vaste tulee esiin niillä, joiden veren endorfiinipitoisuus on poikkeava.
Omega-3-rasvahappolisän merkitys autismikirjon henkilön oireissa on epäselvä. Omega-3-rasvahappolisä ei ehkä paranna autististen lasten suorituskykyä. Asian varmistamiseksi tarvitaan kuitenkin vielä lisätutkimuksia.
Parhaillaan tutkimusten kohteena on useita muitakin lääkeaineita kuten beetasalpaajiin kuuluva propranololi, Alzheimerin taudin lääkkeet, asetyylikysteiini ja glutamaattiaineenvaihduntaan vaikuttavat lääkeaineet.
Lopuksi
Autismikirjon lääkehoito on aina vain yksi osa kokonaishoitoa. Ennen lääkehoidon aloittamista on ensiarvoisen tärkeää arvioida henkilön kokonaistilanne ja suunnitella arjen tukitoimet ja muut kuntoutukselliset keinot. Oikein valittu, yksilöllisesti suunniteltu ja lääketieteellisesti perusteltu lääkehoito voi kuitenkin edesauttaa muun kuntoutuksen toteutumista.
Kirjoittaja: Terhi Koskentausta on apulaisylilääkäri HYKSin kehitysvammapsykiatrian yksiköstä ja toimii myös konsultoivana psykiatrina Etevän kuntaymtymän Hämeenlinnan kehitysvammapsykiatrian yksikössä.
Teksti ilmestyi Autismi-lehden numerossa 2/2017 ja Terhi Koskentausta piti aiheesta luennon Autismin talvipäivillä 2017 helmikuussa Porissa.