Tutkimus

Lapselle mieluisa ympäristö helpottaa autismin tutkimista

Autismiystävällinen ja lapselle mieluinen ympäristö helpottaa tutkijoita saamaan tietoa autismista, selviää Autismisäätiön kehitysjohtajana toimivan Vesa Korhosen tekemästä väitöstutkimuksesta.

Pieni lapsi hakee usein aikuisen huomion katsomalla tätä suoraan silmiin. Siirtämällä katseensa yöpöydän unileluun lapsi pystyy viestimään aikuiselle haluavansa tämän ojentavan lelun. Autismin yhtenä diagnostisena kriteerinä on tarkoituksenmukaisen katsekontaktin puuttuminen sosiaalisessa vuorovaikutuksessa.

”Usein autismikirjon ensimmäisiä merkkejä ovat silmiin katsomisen epätyypillisyydet”, Korhonen kertoo.

Hän selvitti väitöstutkimuksessaan vahvaa tukea tarvitsevien autismikirjon lasten katseen kohdistamista teknologiaympäristössä. Kouluikäiset lapset pelasivat yksinkertaista videopeliä, jonka aikana lasten valinnoista ja kasvoilla olevista silmänliikelaseista kerättiin tietoa katseen suuntaamisesta pelin eri vaiheissa. 

Vesa Korhonen selvitti vahvaa tukea tarvitsevien autismikirjon lasten katseen kohdistamista .

”Ensin heidän piti valita laatikko, jonka sisällä oli tietty objekti. Oikean laatikon pystyi valitsemaan seuraamalla pelin piirroshahmon katseen osoittamaan suuntaan. Sen jälkeen alkoi niin sanottu pyydystyspeli, jossa oli tarkoitus ottaa kiinni avautuneesta laatikosta esiin tullut ruudulla liikkuva eläin tai objekti”, Korhonen tarkentaa.

Lapsen suoriutumista verrattiin neurotyypillisistä lapsista koostuvaan kontrolliryhmään, joka oli pelannut saman pelin aiemmin läpi. 

”Toiset suoriutuivat tehtävästä samalla tavalla kuin kontrolliryhmä, toiset taas eivät. Kyseessä oli enemminkin tällainen uutta kartoittava ja kokeileva tutkimus.”

Korhosen mukaan tarkoituksena oli ennen kaikkea löytää eettisempi tutkimusmetodologia. Tutkimustilanteessa lapsilla oli aina oma ohjaaja mukana. Heitä ei myöskään pakotettu pelaamaan, vaan he saivat lopettaa pelaamisen milloin tahansa. Lapset nähtiin tutkimuksessa yksilöinä, ei suurena samanlaisesta joukosta koostuvana massana.

”Autismikirjon lapsia tutkitaan paljon, ja he joutuvat testitilanteisiin usein. Tutkimustilanteen ei kuitenkaan tarvitse olla rasite, vaan se voisi myös olla miellyttävä,” Korhonen pohtii.

Jo ensimmäisissä 70 -luvun tietokoneita hyödyntävissä tutkimuksissa on todettu, että autismikirjon henkilöt ovat tavallista enemmän mieltyneitä teknologioihin ja peleihin. Syitä tähän voi Korhosen mukaan olla monia.

”Pelimaailma on strukturoitu, siellä on vähän häiriötekijöitä, voi edetä omaan tahtiin ja asioita pääsee toisintamaan niin monta kertaa kuin haluaa.”

Korhonen ei kuitenkaan halua liikaa korostaa pelien ja teknologian merkitystä. Hänen mielestään tutkimuksissa pitäisi pikemminkin ottaa huomioon yksilön omat mieltymykset ja tehdä tutkimustilanteesta autismiystävällinen.

”Näiden lasten kohdalla kiinnostus oli peleissä. Kaikille pelit ja teknologia eivät välttämättä ole se juttu. Pitäisikin katsoa, mistä yksilö on kiinnostunut ja tarkastella häntä siinä maailmassa.”

Korhonen näkee, että väitöstutkimuksessa käytettyä metodologiaa pitää vielä kehittää. Tutkimuksessa käytetty tekniikka onkin jo viety eteenpäin Pekingissä sijaitsevaan kouluun, jossa tutkimuksesta tehdään toisinto.

 

Kirjoittaja ja kuvaaja: Sini Rantanen.