Leikin ja vuorovaikutuksen muotoja autismikirjon lapsilla
Piret Vermilän tuoreessa väitöskirjassa (Vermilä, 2023) tarkastellaan toiminta-alueittain opiskelevien 7-9-vuotiaiden autismikirjon lasten leikin ja vuorovaikutuksen muotoja. Tutkimuksesta kävi ilmi, että autismikirjon lapset haluavat olla vuorovaikutuksessa toisten ihmisten kanssa. Aikuisen riittävän sensitiivinen ohjaaminen mahdollistaa lapsen leikin ja toiminnan kehityksen sekä vastavuoroisen vuorovaikutuksen säilymisen.
Leikin merkityksellisyys
Leikkiä pidetään lapsen kehitykselle erityisen tärkeänä. Leikin on katsottu hyödyttävän lasten kognitiivista, motorista, sosiaalista, emotionaalista ja kielellistä kehitystä. Leikkiminen tapahtuu usein vuorovaikutuksessa toisten lasten kanssa. Monesti ajatellaan, että autismikirjon lapset eivät halua olla kontaktissa toisten ihmisten kanssa, vaan he vetäytyvät mieluummin omaan maailmaansa. Autismikirjon lapset tarvitsevat paljon aikuisen tukea sosiaalisen vuorovaikutuksen ja leikin harjoittelussa ikätoveriensa kanssa. (Fuentes ym., 2019.)
Tutkimuksen toteutus
Tässä tutkimuksessa selvitettiin oppilaiden päivittäisellä leikkitunnilla tapahtuvaa toimintaa ja leikkiä. Tutkimuksessa tarkasteltiin lasten leikkitoimintoja, leikin ominaisuuksia ja leikkialoitteita, jotka voivat olla sanallisia tai eleellisiä aloitteita, joissa lapsi ilmaisee jollain tavoin kiinnostustaan leluun, leikkiin tai vuorovaikutukseen. Lasten leikkitunteja videokuvattiin.
Tutkimuksessa käytettiin teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä, jonka avulla tutkittiin lasten leikin muotoja ja lasten toimintaa leikkitunneilla sekä lapsen vuorovaikutusta toisten lasten tai aikuisen kanssa. Vuorovaikutuksen sisällönanalyysissä kiinnitetään puheen lisäksi erityisesti huomiota ilmeisiin, eleisiin, kosketuksiin, liikkeisiin, kehon asentoon, tunteiden ilmaisuun, naurahduksiin, intonaatioon ja aloitteiden tekemiseen. (Rämä, Kontu & Pirttimaa, 2014).
Hyvän olon tunne tuli yhdessä olemisesta, hupsuttelemisesta, yhteisestä tekemisestä ja motorisesta toiminnasta.
Tutkimuksen tulokset
Tutkimustulosten mukaan perinteisten leikin määritelmien mukaista leikkiä oli aineistossa vain vähän. Autismikirjon lapset leikkivät tässä tutkimuksessa vähän yksinleikkiä ja peuhaamisleikit puuttuivat aineistosta kokonaan.
Sen sijaan autismikirjon lapset haluavat olla vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa. He nauttivat vuorovaikutuksesta ja yhteydestä toisen ihmisen kanssa. Hyvän olon tunne tuli yhdessä olemisesta, hupsuttelemisesta, yhteisestä tekemisestä ja motorisesta toiminnasta.
Vaikka tutkimukseen osallistuneet lapset olivat hyvin erilaisia, onnistuneet vuorovaikutuksen hetket ja hyvä olo ilmenivät kaikkien lasten kohdalla sitoutumisena yhteiseen toimintaan kehonkielen kautta: katseina, ilmeinä, eleinä, osoittamisena, nauramisena, kumartumisena toiminnan ylle, lelujen tarkkailuna, matkimisena ja jäljittelynä.
Lasten kanssa toimineet aikuiset eivät aina huomanneet lasten aloitteita ja tarvitsisivatkin lisäkoulutusta leikin ohjaamisessa, lasten aloitteiden huomaamisessa ja vastavuoroisen vuorovaikutuksen ylläpitämisessä.
Onnistuneen leikkivuorovaikutuksen malli
Tämän tutkimuksen tuloksena kehitin onnistuneen leikkivuorovaikutuksen mallin (Kuvio 1).
Onnistunut leikkivuorovaikutus lapsen ja aikuisen välillä alkaa aikuisen sensitiivisestä ohjauksesta, jolloin lapsi innostuu leikistä ja hänen kiinnostuksensa leikkiin säilyy. Jos aikuinen ei muuta omaa toimintaansa lapsen tarpeita vastaaviksi, lapsen leikki ei kehity eikä yhteyttä lapsen ja aikuisen välille synny.
Aikuisen tulee huomioida lapsen senhetkiset leikkitaidot ja näyttää omalla toiminnallaan, kuinka leikitään. Toiminnan tulee tapahtua lapsen lähikehityksen vyöhykkeellä, jossa lapsi leikkii oman kehityksensä äärirajoilla taitavamman leikkijän kanssa. Aikuisen tulee sanoittaa ja mallintaa leikkiä, jotta lapsi ymmärtää, mitä leikissä tapahtuu ja saa mahdollisuuden harjoitella leikkitilannetta.
Aikuisen matkiessa ja jäljitellessä lapsen toimintaa lapsi sitoutuu leikkiin ja vastavuoroiseen vuorovaikutukseen.
Lapsi haluaa kommunikoida itselleen merkittävästä asiasta toisen henkilön kanssa. Autismikirjon lapset voivat jakaa huomionsa toisen ihmisen kanssa ilman katsekontaktia ilmaisemalla itseään elein, ilmein, ääntelyin ja osoittamalla. Huomion jakaminen on yhteisen kiinnostuksen kohteen löytymistä henkilöiden välillä.
Aikuisen tehtävänä on palauttaa yhteys lapseen leikin aikana. Lapsen tarkkaavaisuuden häiriintyessä sensitiivinen aikuinen houkuttelee lasta takaisin vuorovaikutukseen. Hän voi esimerkiksi käyttää omaa ääntään, kehoaan tai eleitään kiinnostuksen herättämiseen, tarkkailla lapsen ilmeitä ja eleitä ja vastata niihin. Leikkiä voi myös mallintaa, lapsen voi antaa ohjata itse leikkiä ja leikin voi kytkeä lapselle jokapäiväisiin tuttuihin asioihin.
Yhteyden muodostamiseen liittyy lapsen käsitys toiminnasta tai leikistä. Jotta leikki voisi alkaa, lasten on oltava ”samalla kartalla” keskenään.
Kirjallisuus:
Coplan, R. J., & Rubin, K. H. (1989). Exploring and Assessing Nonsocial Play in the Preschool: The Development and Validation of the Preschool Play Behavior Scale. Social Development, 7(1), 72-91.
Fuentes, J., Hervăs, A., & Howlin, P. (2019). ESCAP practice guidance foe autism: a summary of evidence-based recommendations for diagnosis and treatment. European Child & Adolescent Psychiatry, 30(6), 961-984. https://org/doi:10.1007/s00787-020-01587-4
Rämä, I., Kontu, E., & Pirttimaa, R. (2014). Communicative spontaneity in autism: exploring supportive prompts in an educational context. Europe-an Journal of Special Needs Education, 29(2), 184-199. doi:10.1080/08856257.2014.891720
Vermilä (2023). Leikin ja vuorovaikutuksen muotoja lapsilla, joilla on autismikirjo tapaustutkimus. Väitöskirja: Helsingin yliopisto. Saatavissa osoitteesta https://helda.helsinki.fi/items/4373ecf2-bf66-4fe4-a06a-3f7ec288f2d8
Kirjoittaja Piret Vermilä EO, KT, työskentelee laaja-alaisena erityisopettajana sekä apulaisrehtorin Matinlahden koulussa Espoossa.
Teksti Piret Vermilä
Kuva Adobe Stock
Artikkeli on julkaistu Autismi-lehdessä 3/2023