Liikunta yhdessä tuo iloa elämään

Erwin Borremans on työskennellyt vuodesta 2003 eri puolilla Uuttamaata toimivan ammatillisen erityisoppilaitoksen opiskelijoiden ja henkilökunnan kanssa. Hän on mukana myös soveltavan liikunnan valtakunnallisissa tutkimusryhmissä.

Innostunut ja innostava mies on saanut paljon aikaan. Työ on myös noteerattu. Viime joulukuussa Borremans sai opetus- ja kulttuuriministeriön myöntämän liikunnan yhdenvertaisuustyön tunnustuspalkinnon.

– Tiimityötähän tämä kaikki on. Meillä Ammattiopisto Livessä on taitavat erityisopettajat ja liikunnanohjaajat, mies kiittelee.

Erwin painottaa liikunnan tärkeyttä ihmisen hyvinvoinnille. Hän viittaa UKK-instituutin tuoreisiin suosituksiin. Reipasta ja rasittavaa liikuntaa tulisi olla vähintään tunti päivässä.

– Toki liikkua pitää aina yksilölle sopivalla tavalla sekä ikä ja erityistarpeet huomioiden.

Liikunnasta onnistumisen kokemuksia

Miten Erwin Borremans sitten saa aika haasteellisetkin kohderyhmät nauttimaan liikunnasta? Onko hänellä varastossaan joku taikasauva?

Sitä ei ole, vaan kaikki perustuu yhdessä tekemiseen ja huolelliseen suunnitteluun. Muuten et saa tempaistua autistisia nuoria, kehitysvammaisia tai muitakaan mukaan ”liikunnalliseen tarinaan.”

– Ei pidä mennä ne haasteet edellä, vaan koitetaan löytää ratkaisuja. Katsotaan siis yksilöllisesti, mikä laji sopii kenellekin. Jokaisen tulisi löytää onnistumisen kokemuksia liikunnan parissa.

Erwin kertoo, että ennen liikuntatuntia hän suunnittelee kokonaisuuden tarkasti ryhmän huomioiden.

Jo aloituksen tulee olla selkeä. Samalla opiskelijoille esitellään kaikki paikalla olevat vieraat ihmiset.

– Sitten alkulämmittelyllä valmistetaan keho ja mieli siihen, mitä on tulossa. Seuraavaksi on ydinosuus, joka koostuu erilaisista harjoituksista. Ja lopuksi vielä venyttelytuokio ja rentoutuminen.

Borremans kertoo, että autismikirjon nuoret tarvitsevat liikunnanopettajaltaan usein erityistä tukea.

– Voimme tehdä esimerkiksi aistiharjoituksia. Siinä voi käyttää apuna erilaisia kuvia, joita piirrän opiskelijalle.

Lajeja voi soveltaa erilaisiin tarpeisiin

Erwin Borremansin mukaan autismikirjon ihmisillä on usein taipumus viihtyä parhaiten yksilölajien parissa. Ei ole kuitenkaan pakko tyytyä siihen, että joukkuelajit jäisivät kokonaan pois.

– Voidaan kokeilla vaikka kävelyfutista. Se on jalkapallon alalaji, jossa ei saa juosta, eikä tule lähes lainkaan kontakteja. Maalitkin ovat tavallista pienemmät.

Kävelyfutiksen avulla nuori pääsee kokemaan sellaisia elämyksiä, joita ei yksilölajeista saa.

– Joukkuelajissahan saadaan kokemusta siitä, miten ryhmän mukana toimitaan erilaisissa tilanteissa. Esimerkiksi miten reagoin, kun vastustaja tekee maalin.

Erwin painottaa sitä, että huolellisesta pohjatyöstä huolimatta kaavoihin ei kuitenkaan saa jumiutua liikaa.

– Rutiineja voidaan rikkoa, mutta rakkaudella. Tuttuihin jumppaliikkeisiin voi aivan hyvin yhdistää vaikkapa yllätyskyykkyjä. Niistä oppilaat pitävät.

Kun puhutaan erityisryhmistä, niin liikunnanopettajalla pitää olla kykyä soveltaa asioita.

Borremans kertoo, että hän vieraili kerran eräässä koulussa. Kokeiltiin tandempyörää ja sitten mentiin joukolla pelaamaan jalkapalloa. Muutama opiskelija ei heti innostunut lähtemään mukaan kentälle.

– Sovittiin sitten, että pelataan kaikki yhdessä vartti ja sen jälkeen jokainen saa tehdä mitä haluaa.

Erwin Borremans huomauttaa, että liikunnan kipinää ei saa syttymään pakottamalla. Se aikakausi on ohi, jolloin opettaja saapui paikalle, vihelsi pilliin ja kaikki asettuivat kentälle riviin.

Ammattiopisto Liven liikunnanopettaja on myös kouluttanut kollegoitaan. Hänen mukaansa soveltavan liikunnan opettajalla pitää olla pelisilmää erilaisten persoonien kanssa.

– Aito läsnäolo on se olennainen asia. Et saa vilkuilla puhelinta tai ajatella muita asioita, kun ohjaat esimerkiksi autistisia opiskelijoita.

Liikuntatapahtumat ovat aihe, josta puhuessaan Erwin todella innostuu. Katselemme Youtubesta videoita, joista välittyy silkkaa liikunnan riemua. Tulos ei ole tärkeä. Jokaista osallistujaa tsempataan.

– Näissä tapahtumissa jopa tuhat opiskelijaamme pääsee kokeilemaan erilaisia lajeja läskipyöristä suunnistukseen ja melontaan.

Triathlon sopii myös erityisryhmille

Energiaa pursuava Erwin Borremans on belgialaistaustainen. Suomeen hän on kotiutunut sen tavallisen tarinan kautta. Vuonna 2000 maahamme fysioterapian työharjoitteluun tullut nuorukainen kohtasi suomalaisen nuoren naisen. Rakastuttiin ja mentiin avioon.

Nyt kolmilapsinen perhe asuu Hyvinkäällä. Liikkuminen on heille kirjaimellisesti elämäntapa.

– Kilpaurheilun lisäksi meillä on melkein koko ajan menossa joku pihapeli. Sulkista, frisbeetä, tai jotakin muuta liikuntaa, Borremans hymyilee.

Liikunnanopettaja harrasti aikaisemmin yleisurheilua ja tennistä. USA:ssa väitöskirjaa tehdessään hän innostui triathlonista. Raju laji käsittää uinnin, pyöräilyn ja lopuksi vielä juostaankin.

Nyt hän kisaa lajin MM-tasolla yli 40-vuotiaiden sarjassa. Takana on yli sata starttia.

– Triathlon on koko perheemme juttu. Siinä ollaan koko ajan ulkona, jossa me viihdymme.

Mies iloitsee siitä, että hän on saanut erityisryhmiäkin mukaan triathloniin.

Erwin Borremans on Special Olympicsin Suomen triathlontiimin päävalmentaja. Special Olympics -toiminta on tarkoitettu urheilijoille, joilla on kehitysvamma, kognitiivisia viiveitä sekä kehitys- ja oppimishäiriöitä aika laajalla skaalalla. Kyseessä on eri asia kuin paralympialaiset, joissa kilpailevat pääasiassa liikuntavammaiset. Kansainvälisiin Special Olympics -kisoihin osallistuu myös autismikirjon urheilijoita.

Borremans kertoo, että tehokas liikunta voi olla nuoren kannalta joskus jopa pelottava kokemus, mikäli suoritusta ei taustoiteta kunnolla.

– Kun joku on juossut ensimmäistä kertaa elämässään ratakierroksen eli 400 metriä, niin sydän hakkaa tosi kovaa. On olennaista kertoa etukäteen, että syke kyllä tasaantuu aika piankin. Mitään vaaraa ei ole.

Kynnystä pitää saada vieläkin matalammaksi

Ammattiopisto Liven liikunnanopettaja toivoo, että jatkossa yhä useammat pääsisivät osallistumaan täysipainoisesti liikunnan riemuun. Borremansin mielestä kynnystä osallistumiseen pitäisi saada laskettua vieläkin matalammaksi.

– Meillä on paljon työtä siinä, että saisimme kerrottua niille perheille, joilla on autistisia lapsia tai nuoria, että hekin uskaltavat tulla mukaan liikkumaan.

Erwin Borremans on tyytyväinen siitä, että lainsäädäntö on muuttumassa parempaan suuntaan. Nykyään vaaditaan yhdenvertaisuussuunnitelma.

– Pidän sitä kaikkein tärkeimpänä työkaluna. Jos on esimerkiksi tulossa urheilutapahtuma, niin tulee jo etukäteen miettiä, että onko siellä invavessa? Entä löytyykö triathlonin uintipaikalta luiska?

Kodin merkitys on liikuntatottumuksissakin todella suuri. Borremansin perhe lukeutuu himoliikkujiin. Hänellä on kuitenkin vähemmän liikkuvillekin lohdullinen viesti.

– Lenkkeilyn tai pyöräilyn kaltaisella arkiliikunnalla pääsee jo tosi pitkälle. Avainasia on se, että lähdetään yhdessä koko perheen voimin nauttimaan itselle sopivasta liikunnasta, Erwin Borremans kannustaa.

*Soveltavalla liikunnalla (erityisliikunta) tarkoitetaan sellaisten henkilöiden liikuntaa, joilla on vamman, sairauden tai muun toimintakyvyn heikentymisen tai sosiaalisen tilanteen vuoksi vaikea osallistua yleisesti tarjolla olevaan liikuntaan ja joiden liikunta vaatii soveltamista ja erityisosaamista.

Teksti ja kuvat: Vesa Keinonen