Lupa olla olemassa omanlaisenaan
Titi Hautakangas toimii neuropsykiatrisena seksuaalineuvojana Autismisäätiöllä. Hänellä on erityisosaamista psykiatriasta, seksologiasta ja autismikirjosta. Asiakkaita hänen vastaanotolleen tulee ympäri Suomea. Siellä heillä on turvallinen paikka hämmästellä, ahdistua, ihastella ja unelmoida.
Olen Titi Hautakangas. Ilman nimeä, ammattia tai saavuttamiani asioita olen välittävä, aistiva, vahvasti kokeva ja elävä minä.
Olen työskennellyt 20 vuotta hoitajana psykiatrisella puolella ja 14 vuotta Autismisäätiöllä Helsingissä. Kymmenen vuotta sitten havahduin pohtimaan autismikirjon asiakkaittemme usein esittämien seksuaaliterveyteen liittyvien kysymysten määrää, hämmennyksiä ja tuen tarpeita. Lisäkoulutusten jälkeen olen nyt myös auktorisoitu seksuaalineuvoja ja ratkaisukeskeinen neuropsykiatrinen valmentaja.
Lisäksi olen pitänyt autismikirjon ihmisille seksuaali- ja turvataitokasvatusryhmiä, käynyt tuetun asumisen asukasilloissa vastaamassa asukkaitten kysymyksiin, kouluttanut henkilökuntaa huomioimaan asiakkaittemme seksuaalioikeudet ja seksuaaliterveyteen liittyvät huolenaiheet sekä tarjonnut konsultaatioapua.
Laaja kirjo huolenaiheita
Pidän Autismisäätiöllä neuropsykiatrisen seksuaalineuvonnan vastaanottoa autismikirjon asiakkaille. Asiakkaita on käynyt valtavasti ympäri Suomea.
Kysymyksiä, tuen tarpeita ja huolenaiheita on todella monenlaisia ja paljon: pohditaan omaa seksuaalista suuntautumista, kaivataan tietoa objektiseksuaalisuudesta (rakkaussuhteista esineisiin); jotkut kaipaavat lupaa sooloseksille, toisille taas sooloseksistä on mielestään tullut liian iso osa elämää ja arjenhallinta on kadonnut.
Jotkut ovat jääneet pornokoukkuun, toiset taas haluavat pohtia fetissejään, ja välillä tullaan hakemaa tietoa synestesiasta (kyky kokea yhden aistin kautta tuleva ärsyke kahden tai useamman aistin välityksellä) ja sen merkityksestä omalle seksuaalisuudelle. Paris- ja moniskunnat voivat kaivata apua seksuaalisten tarpeiden eriparisuudelleen. Halutaan tietoa aseksuaalisuudesta, tullaan työstämään omia traumakokemuksia tai koetaan tarvetta pohtia vaikka omaa sukupuolikokemusta.
Usein taustalla on ylipäätään tarve saada lupa olla olemassa omanlaisenaan, lupa omalle seksuaalisuudelle.
Tärkeintä on se, että ihminen kokee löytäneensä turvallisen paikan, jossa saa ottaa ajatuksiaan, huolenaiheitaan ja kokemuksiaan esille. Saa luvan hämmästellä, ahdistua, ihastella ja unelmoida.
Avunsaanti tärkeää
Kohtaan vastaanotollani usein niitä, joille autismikirjoon kuuluminen näyttäytyy kovin negatiivisessa valossa: tuen tarpeina ja surullisen negatiivisena minäkuvana. Monilla on takanaan vuosien yksinäisyyttä, ulkopuolisuuden tunnetta, pitkään sairastettua masennusta ja käsittelemättömiä traumakokemuksia.
On erittäin tärkeää, että saa tarvitsemiaan hoidollisia interventioita, esimerkiksi mahdollisuuden käsitellä kiusaamiskokemuksiaan, fyysisen koskemattomuuden rikkoutuneisuutta, yksinäisyyttään, ainutlaatuisuuttaan ja tunnistaa tuen tarpeiden lisäksi myös vahvuuksiaan ja voimavarojaan. Tätä työskentelyä on mahdollista tehdä esimerkiksi neuropsykiatrisen yksilövalmentajan kanssa. Joillekin psykiatrian poliklinikan kontakti toimii tukipilarina, toiset tarvitsevat diagnostisia selvittelyitä.
Sukupuoli-identiteetti
Syntyessä lapsi määritellään ulkoisten sukuelinten perusteella tytöksi tai pojaksi. Jokaisen kokemus itsestään ja identiteetistään on kuitenkin ainutlaatuinen. Suurin osa ihmisistä elää kokematta ahdistusta syntymässä määritellystä sukupuolestaan. Mutta noin neljä prosenttia ihmisistä kokee, että sukupuoli-identiteetti ei kuitenkaan täysin vastaa syntymässä määritettyä. Tutkimusten mukaan autismikirjon nuorilla tuo luku on huomattavasti suurempi, jopa 20%.
Oman identiteetin rakentuminen on pitkällinen prosessi. Se tapahtuu psyykkisen ja fyysisen kehityksen kautta suhteessa muihin ihmisiin. Siihen kuuluvat myös erilaiset identiteettikokeilut: joku ajaa päänsä kaljuksi, toinen piiloutuu suurten huppareiden suojiin, toiselle anime-hahmojen asut tuovat keinoja ilmentää itseään.
Sukupuoli-identiteetti on yksi identiteettiin vaikuttavista osa-alueista. Neurotyypillisillä nuorilla on usein mahdollisuus pohtia näitä asioita myös kavereittensa kanssa. Jos ystävyyssuhteiden muodostaminen ja ylläpito on muutenkin vaikeaa, voi autismikirjolla oleva jäädä kovin yksin pohdintojensa kanssa. Oman identiteetin pohdinta voi myös alkaa useita vuosia myöhemmin kuin neurotyypillisillä. Nuoruusiän kehitysvaiheiden läpikäymiseen on tärkeää saada tukea. Niiden on edettävä sukupuolikokemuksesta riippumatta.
Autismikirjo ja sukupuolikäsitykset
Kun sukupuolikokemusta tarkastellaan vastaanotolla yhdessä, voi nousta esille, että sukupuolen korjausprosessiin pääseminen on nähty ratkaisuna esimerkiksi sosiaalisten ja vuorovaikutustilanteiden haastavuuteen, yksinäisyyteen ja pitkäaikaiseen ulkopuolisuuden tunteeseen.
Toisille tuottaa haastetta hyväksyä autismikirjoon kuuluminen. Joillekin autismikirjoon kuuluminen on ollut aivan uusi ja tuore asia, eikä kukaan ole vielä käynyt henkilön kanssa läpi, mitä kaikkea se tarkoittaa: mitkä ovat juuri hänen neurokognitiiviset erityispiirteensä ja miten ne arjessa näkyvät ja vaikuttavat? On merkityksellistä ymmärtää myös oman ainutlaatuisuutensa vaikutus kokemusmaailmassaan.
Joskus asiakas kokee valtavaa helpotusta tiedosta, että sukupuoli ei ole ’joko tai’, vaan se on ’sekä että’. Voi olla, että oma ajatusmaailma on ollut kovin jyrkkä ja syntymässä mieheksi määritetty autismikirjon ihminen ei ole sallinut itselleen feminiiniseksi tulkitsemiaan piirteitä.
Jollakin taas on ollut käsitys, että vain mies saa kouluttautua tiettyyn ammattiin ja sitten yhdessä tarkastellaan stereotypioita, yritetään laajentaa omia käsityksiä ja mahdollistaa omannäköisen elämän elämistä.
Tuen tarve voi olla juuri siihen, että uskaltaa elää todeksi omannäköistä elämää, oppii kuuntelemaan ja sanoittamaan omia tarpeitaan.
Sukupuoliristiriita
Monet tarvitsevat tukea sukupuoliristiriidan kokemuksen tarkasteluun. Voi olla vahva tunne siitä, että oma sukupuoli-identiteetti ei vain vastaa muiden ihmisten itsessä näkemää sukupuolta. Ristiriidan tunne voi olla niin voimakas, että se aiheuttaa merkittävää psyykkistä kärsimystä ja alentaa ihmisen kokonaisvaltaista hyvinvointia.
Jos jatkuvasti kokee tulevansa sukupuolitetuksi väärin, voi kokea voimakasta sosiaalista dysforiaa. Voi myös kokea kehodysforiaa eli ahdistusta, inhoa, vierauden tunnetta sukupuolitettuja kehon piirteitä, esimerkiksi rintojaan kohtaan.
Yhteistyö poliklinikan kanssa
Viisi vuotta sitten Helsingin HUSin sukupuoli-identiteetin tutkimuspoliklinikka aloitti kanssani yhteistyön, koska heille alkoi lisääntyvässä määrin ohjautua autismikirjon henkilöitä, jotka kokivat tarvetta sukupuolen korjaushoitoihin. Koska kyseessä on pitkä ja vaativa prosessi, sukupuolen kokemusta on tärkeää tarkastella autismikirjon erityispiirteet huomioiden.
Yhteistyö poliklinikan kanssa on koko ajan vain kasvanut ja asiakasmäärät ovat kasvaneet hurjasti. Asiakkaat ovat kokeneet merkityksellisenä päästä keskustelemaan sukupuolikokemuksestaan paikkaan, jossa on vahva autismiosaaminen. Käyntien on koettu selkiyttäneen omaa kokemusta, sen kuvaamiselle on löydetty sanat ja itsetuntemus on lisääntynyt.
Korjaushoidot
Kaikki sukupuoliristiriitaa kokevat eivät koe tarvitsevansa lääketieteellisiä korjaushoitoja. Tuen tarve voi olla vaikka siihen, että etsitään yhdessä keinoja helpottaa sosiaalista dysforiaa esimerkiksi vertaistuella, oikeanlaisten vaatteiden löytämisellä, oikealla sukupuolittamisella tai nimenmuutoksella.
Lääketieteellisiä korjaushoitoja tarvitsevat kokevat tarvetta muokata kehon piirteitä vastaamaan omaa sukupuolikokemusta. Esimerkiksi transmies voi kokea ehdottoman tärkeäksi mastektomian (rintojen poiston) ja hormonihoitojen toivotaan muokkaavan kehoa lähemmäksi omaa identiteettikokemusta.
Hoitoja voidaan mahdollistaa niille, jotka Helsingin HUSin sukupuoli-identiteetin tutkimuspoliklinikan tai Tampereen TAYSin transpoliklinikan tutkimusjakson jälkeen ovat saaneet transsukupuolisuus- tai muunsukupuolisuusdiagnoosit.
Korjaushoitoja toivovan kanssa käydään läpi mikä hoitojen myötä muuttuisi ja mikä ei. Ovatko toiveet realistisia?
Hoitoja toivovalla voi tulla hetkiä, jolloin epäröikin korjaushoitojen tarpeellisuutta. On tärkeää, että epävarmuudestaankin saa puhua ja yhdessä pohtia, tarvitaanko vaikka lisäaikaa pohdinnoille. Kyse on kuitenkin isoista loppuelämään vaikuttavista päätöksistä.
Teksti:Titi Hautakangas
Kuvat: Unsplash ja Titi Hautakangas
Artikkeli on julkaistu Autismi-lehdessä 2/2020.