Mielipide: Työttömyysasioita neurokirjolaisen perspektiivistä katsottuna
Antto Hautamäki jakaa kokemuksiaan työnhakijana. Kirjoittaja toteaa, että neurokirjon työnhakijat eivät tarvitse juhlapuheita diversiteetistä vaan käytännön ymmärrystä, tukea ja aitoja mahdollisuuksia. Rekrytoijilta hän toivoo avoimuutta ja valmiutta kohdata erilaisuutta, valmentajilta herkkyyttä ja viranomaisilta konkreettisia toimia, ei lisää byrokratiaa.
Olen Antto Hautamäki, ohjelmistotieteen diplomi-insinööri. Sain teini-iässä Asperger-diagnoosin, mutta se on lieventynyt ”Asperger-piirteiseksi”. Siitä syystä käytän itse usein termiä neurokirjo/neuromoninaisuus, kun puhun näistä asioista. Kirjoitan tässä kokemuksiani työnhausta sekä parannusehdotuksia.
Työttömyys on usein ollut vieraani riippumatta Suomen taloussuhdanteista. Asperger-piirteisenä työnhaku avoimilta markkinoilta on hyvin vaikeaa. Hyvinä taloudellisina aikoina pääsee helpommin haastatteluvaiheeseen kuin nyt, mutta yleensä viimeistään haastatteluvaiheessa työnhaku kariutuu. Havaintojeni mukaan myös tietämys neuromoninaisuudesta on vielä nykypäivänäkin vähäistä. Alani firmat mainostavat lähes järjestään ”kannattavansa diversiteettiä”, mutta miten on konkreettisten tekojen laita? Pitävätkö kauniit juhlapuheet paikkansa tosipaikan tullessa?
Työvoimapalveluiden toimivuus on oma lukunsa. Omavalmentajat, toisin sanoen henkilöt, jotka hoitavat työttömän asioita sekä kunnilla että tehostetuissa palveluissa, vaihtuvat aivan liian usein. Eräs esimerkki oli tehostettu palvelu, jossa parin kuukauden sisään vaihtui asioiden hoitaja kaksi kertaa. Lisäksi palvelua vaivasi jatkuva tapaamisten peruminen. Edellisellä työttömyysjaksollani (muutaman vuoden pituinen) juoksin monta työllisyyspalvelua läpi. Niitä vaivasi palvelujen lyhyys. Vasta kolmantena työttömyysvuonnani välähti TE-palveluille, että ne vanhat diagnoosipaperitkin voisi uudelleen tarkistaa!
Koen TE-palveluissa, että osa ns. hyvätasoisista neuromoninaisista voi jäädä väliinputoajaksi. Heidän erilaisuutensa ei ole riittävää tehostettujen palvelujen saamiseksi, mutta erilaisuus voi olla tarpeeksi iso aiheuttamaan ennakkoluuloja rekrytoijissa. Näin ollen seurauksena voi olla työnsaantiongelmia.
Alani firmat mainostavat lähes järjestään ”kannattavansa diversiteettiä”, mutta miten on konkreettisten tekojen laita?
Yrityksiä kehotan suhtautumaan avoimin mielin myös hakijoihin, joilla on esimerkiksi paljon aukkoja CV:ssä. Kaikille ei ole suotu ehjää CV:tä. Annan myös vinkin, että neuromoninaisilla ei välttämättä ole samanlaista kykyprofiilia kuin neurotavallisilla. Jos kykyprofiilin olettaa samaksi, voi tehdä isoja virhearvioita. Olen esimerkiksi kolmannella sektorilla, partion ja seurakunnan vapaaehtoistehtävissä (molemmissa tehnyt vaativiakin pestejä) erittäin ansioitunut tyyppi ja viimeisin pomoni tykkäsi työnteon asenteestani.
Ratkaisuehdotuksia TE-palveluihin: työnhakuprojektissa kolme asiaa määrittävät työnhakijan aseman tässä yhteiskunnassa: hakemus, CV ja haastattelu. Neuromoninaiselle kaikki nämä kolme voivat olla vaikeita asioita ja mahdollisesti määrittelevät sen, onko yhteiskunnassa vain tukien vastaanottoja vai palkansaaja.
Kehotan myös työvalmentajia tarkalla silmällä seuraamaan asiakkaita ja huomaamaan, mikäli työttömällä on vaikeuksia selviytyä takaisin työelämään. Niin sanottu ”pakkohaku”, joka on ollut voimassa noin pari vuotta, ei juurikaan auta kaltaisiani tapauksia työllistymään. Lisää pikemminkin byrokratiaa ja mahdollisesti aiheuttaa työpaikkojen piiloutumisen julkisesta hausta. Kun tietää, ettei työllistyminen ole kiinni hakemusten määrästä, niin tämä ”pakkohaku” tuntuu erittäin turhauttavalta. Toivon konkreettisia apuja: esimerkiksi palkkatukipaikkojen etsimisen apua valmentajilta, yhteydenottoja työnantajiin jne.
Yhteenvetona toivon yrityksien rekrytoinnista vastaaville ymmärrystä neurodiversiteetistä, niin että voisi vapaammin kertoa neurokirjon erilaisuudesta (miten vaikuttaa/ei vaikuta työssä). Omavalmentajille toivon herkkyyttä vaistota se, jos työnhakijalle työnhaku on osoittautumassa vaikeaksi rastiksi. Valtiolta/kunnilta toivon konkreettisia työllisyystoimia yksittäisille työnhakijoille eikä pakkohaun kaltaista byrokratian lisäämistä sen hyödyn ollessa lähellä nollaa. Myös yhteiskunnan etu on saada työkykyiset työhön oikeasti.
Teksti Antto Hautamäki, diplomi-insinööri, Tampere
Kuva Niko Rautanen
Vahvista henkilöstösi osaamista!
Autismiliiton koulutusten avulla henkilöstösi saa hyvät valmiudet kohdata autismikirjolla olevia asiakkaita ja palveluidesi laatu paranee. Räätälöimme koulutukset aina toimintaympäristöön sopivaksi!
Autismiliiton neuvontapalvelun tietovinkki
Esteetön rekrytointi -sivustolla olevat vinkit ja tarkistuslistat ohjaavat sinua tarkastelemaan rekrytointiprosessisi eri vaiheita esteettömyyden näkökulmasta. Sivustolla esitellään myös Ratko-menetelmää, joka tarjoaa keinoja työn analysoimiseen, järjestämiseen ja muotoiluun.
Esteettä töihin -verkkosivusto on luotu vammaisten korkeakouluopiskelijoiden työelämään siirtymisen tueksi. Sivustolla on vinkkejä työnhakuun, tietoa työyhteisön monimuotoisuudesta sekä saatavilla olevista tukimuodoista.
Autismikirjo ja työ -oppaassa käydään läpi autismikirjon ihmisen työssä jaksamisen ja rekrytoinnin tukimuotoja. Lisäksi kerrotaan työllistymistarinoita sekä työntekijän että työnantajan näkökulmista.