Numero 4/2023 Henkilötarinat

Minua käytettiin hyväksi

Emotionaalisesti haavoittuva autismikirjon henkilö voi altistua erilaiselle manipuloinnille ja hyväksikäytölle. Aiheen herkkäluonteisuuden vuoksi nimimerkillä Alice kirjoittava henkilö kertoo rajun tarinan siitä, miten hän joutui seksuaalisen ja henkisen väkivallan ja painostamisen uhriksi.

Olen autistinen. Kykyni tunnistaa toisten ihmisten aikeita ja eleitä on puutteellinen. Tästä huolimatta, ollessani nuorempi ja etenkin ennen kuin olin saanut autismidiagnoosin, uskoin aina pystyväni huomaamaan ahdistelun ajoissa ja sanomaan vastaan.  

Olin hyvin tietoinen, että minua saatetaan ahdistella, mutta olin epävarma siitä, milloin on aika sanoa ei. Tämän takia en halunnut ikinä sanoa mitään ennen kuin olin varma, että minua ahdistellaan.  

Missä menee raja 

En ymmärtänyt, että raja menee siinä, mikä minusta tuntuu epämiellyttävältä. Olin siis varma ahdistelusta vasta kun minua esimerkiksi suudeltiin vastoin tahtoani. Silloin ajattelin, että minun täytyisi nyt sanoa ei, mutta kehoni oli ahdistuksen vuoksi täysin lukossa enkä saanut sanoja ulos suustani.  

Sitä paitsi minulla oli kokemusta siitä, ettei tahdollani ja tunteillani ole mitään väliä. Kun olin nuorempi, kukaan ei ikinä halunnut olla kaverini huonojen sosiaalisten taitojeni takia. Halusin miellyttää toisia ihmisiä ja myöntyä kaikkiin heidän ehdotuksiinsa, jotta minut hyväksyttäisiin. Uskon toisten huomaavan, että minulle on helppo valehdella ja he käyttävät tätä hyväksi.    

Koin, että on minun vastuullani varmistaa, että minua ahdisteleva henkilö ei loukkaannu.

Manipulointia ja painostusta 

Olin naiivi. Ensinnäkin en ymmärtänyt, että esimerkiksi kädestä pitäminen ja suutelu ovat merkkejä seksuaalisesta kiinnostuksesta. Olin ilmaissut haluavani olla vain kavereita ja olin sanonut, että en ole seksuaalisesti kiinnostunut hänestä. Toivettani ei kunnioitettu ja minulle sanottiin, että totta kai tulemme harrastamaan seksiä. Siitä huolimatta luulin voivani luoda kaverisuhteen, sillä tämä henkilö oli sanonut myös, että olemme vain kavereita. Tämä tosin tarkoitti meille täysin eri asioita.  

Toiseksi luulin, että minun täytyy tehdä kuten minun toivotaan tekevän. Koin, että on minun vastuullani varmistaa, että minua ahdisteleva henkilö ei loukkaannu. Näin tätä henkilöä usein. Hän myös otti minuun usein yhteyttä – välillä monta kertaa päivässä – ja toisti samoja asioita: meidän on pakko tavata. Jos en heti vastannut, hän kysyi miksi en vastaa hänelle.  

Hän varmasti huomasi, että olin helppo kohde valehtelulle, koska välillä hän sanoi meidän voivan tavata ja vain jutella. Uskoin häntä, mutta hän halusi vain seksiä. Tiesin myös, että jos taipuisin hänen tahtoonsa, saisin olla jonkin aikaa rauhassa. Konflikti välillämme johti lopulta siihen, että hän raiskasi minut. Muistan tapahtumasta vain sen, että yritin henkisesti etääntyä kehostani ja odotin, että hän lähtisi pois.

Havahtuminen 

Lopulta tilanteen vääryys valkeni minulle. En enää vastannut hänen viesteihinsä ja tein kaikkeni vältelläkseni häntä, mikä oli välillä hyvin vaikeaa, sillä asuimme lähekkäin. Olin myös alkanut oikeasti pelätä häntä.   

Kun hän oli ymmärtänyt, että en enää aio tavata häntä, hän kirjoitti minulle esimerkiksi, että olen lapsellinen ja ärsyttävä ja hoki edelleen, että meidän on pakko tavata ja jos en vastaa, hän odottaisi minua oven takana. Tilanne oli hyvin vaikea, sillä olin alkanut tajuta hänen toimivan väärin minua kohtaan. 

Aloin toistuvasti nähdä painajaisia, joissa minua jahdataan ja tiedän tulevani raiskatuksi.

Toisaalta hän kertoi, että minun käytökseni tuntui hänestä väärältä ja koin huonoa omaatuntoa siitä, että hän ehkä on nyt surullinen ja pettynyt minuun. En ymmärtänyt silloin, että hän tietysti vain yritti saada tahtonsa läpi manipuloimalla minua, jossa hän oli jo aikaisemmin onnistunut.  

Traumakokemuksen jäljet 

Tein kaikkeni unohtaakseni tapahtumat. Aluksi monet asiat muistuttivat minua tapahtumasta – kuten kadulla kävelevät parit ja tv-ohjelmat, mutta kykenin unohtamaan kaiken vähäksi aikaa, kunnes noin vuoden kuluttua aloin toistuvasti nähdä painajaisia, joissa minua jahdataan ja tiedän tulevani raiskatuksi.  

Aloin vähitellen käsitellä tapahtumaa itsekseni, sillä en tässä vaiheessa ollut kertonut mitään tästä kaikesta kenellekään. Näihin aikoihin minulla myös epäiltiin autismia ja lukiessani artikkeleita aiheesta opin, että autistit ovat vuorovaikutuksen erilaisuutensa vuoksi haavoittuvaisempia seksuaaliselle hyväksikäytölle. Luulen, että tämä tieto on auttanut minua menemään eteenpäin enkä enää ajattele näitä tapahtumia joka päivä.  

Autismidiagnoosin saamisen jälkeen olen analysoinut myös joitain arkipäiväisempiä tilanteita ja luulen, että myös toisilla ihmisillä on välillä vaikeuksia tulkita minun eleitäni, mikä johtaa konflikteihin.  

Muistan erityisesti yhden kerran, kun joku nuori mies pysäytti minut kadulla ja pyysi numeroani. Sanoin, etten halua antaa sitä hänelle. Hän ei voinut mitenkään uskoa, että tarkoitin ei, sillä näytin hänen mielestään niin iloiselta. Lopulta minun täytyi melkein suuttua hänelle, että hän uskoi minua. Olen myös kuullut välillä toisilta ihmisiltä, että he eivät voi uskoa minun olevan vakavissani, koska en näytä ollenkaan siltä. Olen nykyään enemmän tietoinen tästä ja yritän kiinnittää huomiota siihen, millainen ilme minulla on, jotta myös toisten ihmisten olisi helpompi tulkita minua.  

Teksti Alice 
Kuva Adobe Stock

Artikkeli on julkaistu Autismi-lehdessä 4/2023