Missä mennään nuorten neuropsykiatrisessa hoidossa?
Neuropsykiatrisen diagnoosin saaneiden nuorten määrä erikoissairaanhoidossa on vuosien 2008–2012 välisenä aikana puolitoistakertaistunut. Potilasmäärän kasvu on ollut suurinta 16–18 -vuotiaiden ikäluokassa. Erot erikoissairaanhoidon potilaiden, hoitojaksojen ja käyntien määrissä ovat suuria eri sairaanhoitopiirien välillä.
Tiedot selviävät vuonna 2014 Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella tehdystä ja Kelan rahoittamasta selvityksestä, jossa tarkasteltiin neuropsykiatrisesti oireilevien nuorten hoito- ja kuntoutuspolkuja Suomessa (1). Sairaanhoitopiireissä on viime vuosina kehitetty nuorten neuropsykiatrista hoitoa ja palvelujärjestelmää, mutta tekemistä riittää edelleen. Artikkelissa luodaan lyhyt katsaus lähiaikojen tilanteeseen.
Uudenlaisia toimintamuotoja
Monessa nuorisopsykiatrisessa hoitopaikassa on huomattu, että perinteiset psykiatriset toimintatavat, kuten yksilöterapia ja hoitoyksikköön sidotut työtavat, eivät neuropsykiatristen potilaiden kohdalla tuota parasta mahdollista tulosta. Monissa yksiköissä onkin lähdetty kehittämään ryhmämuotoista toimintaa. Nuoren kanssa voidaan aloittaa yksilömuotoisesta toiminnasta ja kontaktin luomisesta, mutta taitojen karttuessa siirtyä aluksi yleiseen, helppoon yhdessäoloon (elokuvat, ruoan tekeminen jne.) perustuvaan ryhmään, myöhemmin sosiaalisiin taitoihin keskittyvään ryhmään ja lopuksi häiriöspesifiin ryhmäkuntoutusmenetelmää käyttävään ryhmään.
Neuropsykiatrisesti oireilevilla nuorilla on usein ongelmia vuorovaikutustaidoissa, joten ryhmämuotoinen toiminta tukee kontaktin luomista ikätovereihin ja opettaa toimimaan ryhmätilanteissa. Ongelmana ryhmien järjestämisessä voi olla samantyyppisten potilaiden vähyys samalla alueella.
Toinen suuntaus neuropsykiatrisessa erikoissairaanhoidossa on hoidon vieminen aiempaa useammin ulos poliklinikoilta ja sairaaloista nuoren toimintaympäristöön: kouluun, kotiin ja harrastuksiin. Arkeen viety tuki voi olla esimerkiksi oppitunnin seuraamista koulussa yhdessä nuoren kanssa, julkisilla liikennevälineillä kulkemaan opettelua tai arjen toimintojen harjoittelua kotona. Toiminta on siis ”koutsaustyyppistä” (coaching/ ADHD-valmennus/luotsaus) nuoren arjenhallinnan ja kodin ulkopuolella toimimisen tukea.
Käytännön kokemukset osoittavat nämä työtavat tehokkaiksi, ja neuropsykiatrisesti oireilevat nuoret hyötyvät lisätuesta esimerkiksi asumiseen, itsenäistymiseen, kodin ulkopuolella toimimiseen ja arjen hallintaan liittyen. Ongelmana on, että koutsaus-toiminnan vaikuttavuudesta on vain vähän tutkittua tietoa, joten rahoitusta sille voi olla vaikea löytää.
Neuropsykiatrinen palvelujärjestelmä
Palvelujärjestelmätasolla nuorten neuropsykiatrisessa hoidossa tuntuu olevan paljon kehitettävää. Erikoissairaanhoidossa pyritään toteuttamaan neuropsykiatrisesti oireilevan nuoren tutkimus ja hoito aiempaa lyhyemmässä ajassa ja palauttamaan nuori sen jälkeen perusterveydenhuollon piiriin. Erikoissairaanhoidon näkökulmasta ongelmana on, että kuntatasolta ei useinkaan löydy tahoa, joka ottaisi vastuun nuoresta.
Kunnissa voi olla puutetta osaamisesta, aiheeseen perehtyneestä ja sitoutuneesta henkilökunnasta sekä taloudellisista resursseista. Kaikissa kunnissa ei pystytä toteuttamaan esimerkiksi Käypä hoito -suosituksen linjausta siitä, että aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö (ADHD) diagnosoitaisiin perusterveydenhuollossa tai tekemään alustavia tutkimuksia, joita toivotaan ennen nuoren lähettämistä erikoissairaanhoitoon. Kun sairaanhoitopiirin alueella on erilaisia kuntia, joiden resurssit neuropsykiatriseen hoitoon ovat erilaiset, erikoissairaanhoidolta edellytetään joustavuutta toimia kuntakohtaisesti.
Viime vuosina toimintaa on pyritty yhtenäistämään kunkin sairaanhoitopiirin sisällä laatimalla hoitoketjukuvauksia, joissa määritellään nuoren palvelupolku sekä hoitotahojen vastuut ja tehtävät. Suurimmassa osassa sairaanhoitopiirejä onkin olemassa tai on tekeillä hoitoketjukuvaus neuropsykiatrisesti oireileviin nuoriin liittyen.
Parhaimmillaan toimiva hoitoketjukuvaus on muuttanut toimintakäytäntöjä, parantanut eri toimijoiden yhteistyötä ja selkeyttänyt perusterveydenhuollon, erikoissairaanhoidon ja esimerkiksi vammaispalvelun työnjakoa. Hoitoketjukuvauksen tekeminen on kuitenkin monimutkaista ja aikaa vievää, ja se edellyttää suhteellisen tiheää päivittämistä ja jatkuvaa hoitohenkilökunnan kouluttamista. Parhaimmat onnistumismahdollisuudet ovat niissä sairaanhoitopiireissä, joissa hoitoketjukuvausten tekemiseen ja juurruttamiseen löytyy erillistä prosessiosaamista ja -tukea.
Kelan Oma Väylä -hanke
Kelassa toimii vuosina 2015–2017 Oma väylä -hanke (2), jossa kehitetään 18–35 -vuotiaiden nuorten aikuisten neuropsykiatrista kuntoutusta. Puolitoistavuotta kestävän kuntoutuksen tavoitteena on vahvistaa nuoren opiskelu- ja työelämävalmiuksia, arjenhallintataitoja sekä sosiaalisia taitoja. Hankkeen aikana kehitetään kuudella paikkakunnalla kuntoutusmallia, joka perustuu yksilökäyntien ohella ryhmätoimintaan ja nuoren arkeen suuntautuviin kuntoutuskäynteihin. Kuntoutusmallissa siis jatketaan työtä, jota sairaanhoitopiireissä on viime vuosina aloitettu.
Tuleva sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenteen uudistus (SOTE) muuttaa myös nuorten neuropsykiatrisen hoidon ja kuntoutuksen kenttää. Vielä ei tiedetä, miten erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon siirtyminen maakuntien vastuulle näkyy hoitovastuiden jakamisessa. Tai miten hoitotahojen yhteistyö onnistuu jatkossa esimerkiksi koulujen kanssa, jotka ovat hallintouudistuksessa jäämässä kuntien vastuulle? Mikä taho tulevaisuudessa vastaa neuropsykiatrisesti oireilevien nuorten kuntoutuksesta? Joka tapauksessa nuorten neuropsykiatrisille palveluille on tulevaisuudessa lisääntyvää tarvetta eikä jo tehtyä kehittämistyötä kannata heittää hukkaan.
Lähteet
1) Lämsä, R., Santalahti, P., Haravuori, H., Pentinmikko, A., Tuulio-Henriksson, A., Huurre, T. & Marttunen, M. (2015) Neuropsykiatrisesti oireilevien nuorten hoito- ja kuntoutuspolut Suomessa. Työpapereita 78/2015. Helsinki: Kela. Osoitteessa https://helda.helsinki.fi/handle/10138/156274
2) Oma väylä -hanke kehittää neuropsykiatrista kuntoutusta. (2016) Helsinki: Kela. Osoitteessa http://www.kela.fi/oma-vayla-kuntoutus
Kirjoittaja: Riikka Lämsä, VTT, erikoistutkija, Terveyden- ja Hyvinvointilaitos Teksti ilmestyi Autismi-lehden numerossa 1/2017 ja aiheesta pidettiin luento Autismin talvipäivillä 2017 helmikuussa Porissa.