Motivaation ja vahvisteiden merkitys autismin kirjon kuntoutuksessa
Motivaatio ja vahvisteet vaikuttavat meidän kaikkien, ei vain autismin kirjolla olevien ihmisten oppimiseen ja käyttäytymiseen. Viime vuosina kuitenkin useat tutkimukset autismin kirjoon liittyen ovat keskittyneet tutkimaan nimenomaan motivaation ja vahvisteiden merkitystä autismin kirjon henkilöiden oppimisessa ja käyttäytymismallien muodostumisessa.
Oppimisen ja käyttäytymisen vahvistumista tapahtuu koko ajan, tiedostamme sen tai emme. On siis hyvä olla tietoinen oppimisen ja käyttäytymisen yksilöllisestä vahvistumisesta sekä motivoivista tekijöistä ja tarkastella niitä. Jättäessämme käyttäytymisen ja oppimisen vahvistamiseen liittyvät asiat huomioimatta, saatamme vahvistaa sekä lisätä ei-toivottua ja jopa vaarallista käyttäytymistä silloinkin, kun tarkoitamme toiminnallamme hyvää. Ennen kaikkea yksilöllisiä vahvisteita ja motivaatiotekijöitä huomioimalla voimme tukea paremmin autismin kirjolla olevan henkilön oppimista, taitojen lisääntymistä ja niiden ylläpysymistä.
Työssäni olen useamman kerran kuullut sanottavan, ja joskus neuvottomuuden hetkinä itsekin pohtinut, että autismin kirjolla oleva henkilö, jonka kanssa työskennellään, ei vain motivoidu mistään. Tai kaikenlaisia palkkioita ja palkkiojärjestelmiä on käytetty, mutta ne eivät kiinnosta henkilöä, eivät tue häntä oppimaan tai esimerkiksi vähennä haastavaksi koettua käyttäytymistä. Kyse ei kuitenkaan koskaan ole siitä, etteikö henkilö motivoituisi tai olisi kykenevä tai halukas oppimaan. Kyse on siitä, että tapaa, jolla yritämme motivoida ja opettaa taitoja, tulee tarkastella paremmin sekä muokata toimivammaksi ja motivoivammaksi juuri kyseessä olevalle henkilölle.
Kuntoutuksessa ja opetuksessa käytetään usein palkkioita ja arkikielessä käytämme yleensä palkkio sanaa kuvaamaan asioista, joilla haluamme motivoida ja vahvistaa oppimista tai tilanteessa toimivaa käyttäytymistä. Palkkio ei kuitenkaan automaattisesti ole vahviste. Vahviste on mikä tahansa tapahtuma tai asia, joka seuraa käyttäytymistä ja lisää sen määrää. Myös käyttäytymistä seuraavan tapahtuman poistuminen, joka johtaa käyttäytymisen määrän lisääntymiseen, on vahviste. Palkkio on siis vahviste vain jos se lisää käyttäytymistä. Palkkion toimivuudesta vahvisteena tulisikin varmistua. Toimivia vahvisteita saattaa myös olla käytössä liian vähän, jolloin henkilö hyvin helposti, ja usein nopeasti, kyllästyy kaikista mieluisimpaankin vahvisteena käytettävään asiaan. Suositeltavaa olisikin, että vaihtuvia vahvisteita olisi kartoitettu ja otettu käyttöön useita, jolloin kyllästymistä ei tapahdu niin helposti.
Vahvisteen antamisen ajoitukseen on myös hyvä kiinnittää huomiota. On tärkeää oppimisen kannalta, että henkilö huomaa, mistä häntä palkitaan. Alussa on usein hyvä olla käytössä useita erilaisia konkreettisia vahvisteita ja rinnastaa niiden kanssa positiivista vuorovaikutusta sisältäen yksilöllisesti myös esimerkiksi kehuja, ylävitosia jne. Vähitellen konkreettisia palkkioita jätetään pois oppimisen lisääntyessä, kunnes itse opittu taito tai onnistumisen kokemus riittää palkkioksi.
Tosin on hyvä muistaa, että me kaikki ihmiset saamme tai hankimme itsellemme erilaisia konkreettisia palkkioita silloin tällöin, vaikka olemme jo jonkin taidon oppineet. Esimerkiksi kahvit ja rentoutuminen hyvän kirjan parissa voi toimia usealle meistä vahvisteena kodin siivouksen jälkeen. Viitsii sitten seuraavallakin kerralla siivota, kun on palkinnut itsensä hyvin tehdystä työstä.
Vahvisteen toimivuuteen vaikuttavia tilanne- ja olosuhdetekijöitä, motiiveja, on myös hyvä huomioida. Esimerkiksi henkilön erityisesti pitämä keksi ei välttämättä toimikaan vahvisteena silloin, kun hän on juuri syönyt vatsansa täyteen. Tai henkilö, joka rentona hetkenä kokee iloisen kehumisen tai yhteisen vuorovaikutuksen palkitsevana voi kokea samat asiat rankaisuna silloin, kun aistimaailma on ylikuormitettu ja hänellä on levoton tai stressaantunut olo. Motivaatiotekijöiden tarkastelu tuo esille sen,
että motivaatiot muuttuvat jatkuvasti ja tämä auttaa meitä ymmärtämään sitä tosiasiaa, että yksilölle vahvinkaan motivaatiotekijä, vahviste, palkkio, ei välttämättä toisena päivänä tai hetkenä toimi ollenkaan.
Autismin kirjolla olevat henkilöt ovat motivoituneita. Kuten ihmiset yleensäkin, he motivoituvat useista eri asioista. Eri tavoilla, eri tilanteissa ja eri-ikäisinä. Aina hyvin yksilöllisesti. Mutta heidän motivaationsa voi olla usein merkittävällä tavalla erilaista kuin neurotyypillisillä henkilöillä. Autismin kirjon henkilöt saattavat olla motivoituneita esineistä, kohteista ja tilanteista, joita saatetaan pitää ikävänä, tylsänä, yksitoikkoisena tai epäsopivana. Tällöin kyse ei siis ole siitä, etteivätkö autismin kirjolla olevat henkilöt olisi motivoituneita eri asioista ja kokisi erilaisia asioita vahvistavina, palkitsevina. Ennemminkin kyse on siitä, että meidän tulisi nähdä ja tunnistaa erilaiset ja meille itsellemme vieraammat asiat yhtä merkityksellisinä ja arvokkaina motivaatiotekijöinä kuin ne, mitä itse pidämme hyvinä tai niin sanotusti ”sopivina”.
Vahvisteiden käyttäminen tehokkaasti on erittäin tärkeää, jotta oppimista voi tapahtua ja taitoja voidaan saavuttaa. Vahvistaminen lisää yksilön motivaatiota oppia. Korkeampi motivaatio usein vastaa lisääntynyttä kiinnostusta taitoihin, joita ollaan opettamassa ja näin ollen näemme todennäköisemmin parannusta ja edistymistä näissä taidoissa. Asiat, jotka autismin kirjon henkilö kokee vahvistavana ja joista hän motivoituu, voivat siis ohjata kuntoutus- ja opetuskäytäntöjä henkilön kannalta oikeaan suuntaan sekä saavuttamaan parhaita mahdollisia tuloksia erilaisten taitojen oppimisessa.
LÄHTEET:
– Dixon, M.R. (2014). PEAK Relational Training System: Direct Training.
– Knapp, J. (2014). A Complete ABA Curriculum for Individuals on the Autism Spectrum with a Developmental Age of 7 years Up to Young Adulthood.
– Mayer, G.R, Sulzer-Azaroff, B. & Wallace, M. (2012). Behavior Analysis for Lasting Change. Secon Edition
– Reeve, J. (2009). Understanding Motivation and Emotion. Fifth Edition.
– Tuomisto, M.T & Parkkinen L. (2011). Käyttäytymisanalyysin sanakirja. Kolmas painos.
Kirjoittaja: Sanna Laitamaa, autismikuntoutusohjaaja, PSHP, TAYS
Teksti ilmestyi Autismi-lehden numerossa 1/2016 ja aiheesta pidettiin luento Autismin talvipäivillä 2016 helmikuussa Jyväskylässä.
Betydelsen av motivation och förstärkning vid rehabilitering för personer med autismspektrumtillstånd
Motivation och förstärkning påverkar allas inlärning och beteende, inte bara personers med autismspektrumtillstånd. Under de senaste åren har emellertid flera studier gällande autismspektrum undersökt just betydelsen av motivation och förstärkning vid inlärning och bildande av beteendemodeller hos personer med autismspektrumtillstånd.
Inlärning och förstärkning av beteendet sker hela tiden, antingen vi är medvetna om det eller inte. Det är alltså bra att vara medveten om och granska hur beteende och inlärning förstärks och vad som motiverar just en viss individ. Om vi inte beaktar hur förstärkning av beteende och inlärning fungerar kan vi i misstag förstärka och öka oönskat eller till och med farligt beteende, även om vi menar väl. Genom att beakta individuella förstärkande och motiverande faktorer kan vi framför allt bättre stöda inlärningen samt ökningen och underhållandet av förmågor hos personer med autismspektrumtillstånd.
I mitt arbete har jag flera gånger hört, och ibland i stunder av rådlöshet själv tänkt, att personen med autismspektrumtillstånd som jag just arbetar med inte motiveras av någonting. Att alla tänkbara belöningar och belöningssystem har använts, men de intresserar inte personen, stöder inte inlärningen eller minskar inte ett beteende som upplevs utmanande. Faktum är ändå att det aldrig är så att personen inte skulle kunna motiveras eller inte kunna eller vilja lära sig. Det är bara det att sättet vi försökt motivera och lära med behöver granskas noggrannare och justeras så att det fungerar bättre och motiverar just den aktuella personen.
I rehabilitering och undervisning används ofta belöningar och i vardagsspråket används vanligen ordet belöning om saker med vilka vi vill motivera och förstärka inlärningen eller ett fungerande beteende. Men belöningen fungerar inte automatiskt förstärkande. En händelse eller sak som följer på beteendet och ökar det fungerar förstärkande. Också avlägsnandet av något efter beteendet kan fungera förstärkande, om det leder till att beteendet ökar. Belöningen är alltså förstärkande bara om den ökar beteendet. Därför behöver man försäkra sig om att en belöning fungerar. Använder man för få olika fungerande belöningar tröttnar personen lätt, och ofta snabbt, även på de mest uppskattade belöningarna. Det är därför att rekommendera att man kartlägger och använder många förstärkande belöningar, för att personen inte så lätt ska tröttna på dem.
Det är också viktigt att uppmärksamma tidpunkten för förstärkningen. Det är viktigt med tanke på inlärningen att personen märker för vad han eller hon belönas. I början är det bra att använda flera olika konkreta belöningar och tillsammans med dem positiv interaktion anpassad till individen, till exempel beröm, en high five e.d. Småningom lämnas de konkreta belöningarna bort när inlärningen framskrider,
tills själva förmågan eller känslan av att lyckas räcker som belöning. Det är dock bra att minnas att vi alla får eller ger oss själva konkreta belöningar ibland, även om vi redan kan en sak. För många av oss kan till exempel kaffe och en god bok fungera förstärkande efter städningen. Städningen går lättare nästa gång när man belönat sig själv för ett välgjort arbete.
Det är också bra att beakta faktorer i situationen och omständigheterna som påverkar hur väl förstärkningen fungerar. Ett kex som personen tycker speciellt mycket om fungerar kanske inte som
förstärkning när han eller hon just ätit sig proppmätt. Och en person som i avslappnat tillstånd upplever glatt beröm eller gemensam interaktion som belönande kan uppleva samma saker som en bestraffning när sinnena är överbelastade och personen är orolig eller stressad. Granskning av motivationsfaktorerna visar att de förändras hela tiden och det hjälper oss förstå att inte ens en stark motivationsfaktor eller högt uppskattad belöning nödvändigtvis fungerar en annan dag eller stund.
Personer med autismspektrumtillstånd känner motivation. Och som människor i allmänhet gör motiveras de av flera olika saker. På olika sätt, i olika situationer och i olika åldrar. Alltid mycket individuellt. Men deras motivationsfaktorer kan ofta vara annorlunda än hos neurotypiska personer. Personer med autismspektrumtillstånd kan bli motiverade av föremål, objekt och situationer som andra tycker är tråkiga, enformiga eller olämpliga. Då är det alltså inte frågan om att de inte skulle bli motiverade eller inte uppleva olika saker förstärkande och belönande. Det är mera frågan om att vi behöver se och identifiera annorlunda och för oss främmande saker som lika betydande och värdefulla motivationsfaktorer som de vi själva anser bra eller ”lämpliga”.
Det är ytterst viktigt att förstärkning används effektivt, om inlärning ska ske och förmågor uppnås. Förstärkning ökar individens motivation att lära sig. Högre motivation innebär vanligen ökat intresse för de förmågor som lärs ut och därför ser vi med större sannolikhet en förbättring och förkovring i dessa förmågor. Saker som en person med autismspektrumtillstånd upplever förstärkande och som motiverar honom eller henne kan alltså styra rehabiliteringen och inlärningen i rätt rikting ur personens synvinkel och hjälpa personen att uppnå så bra resultat som möjligt i inlärningen.
KÄLLOR:
– Dixon, M.R. (2014). PEAK Relational Training System: Direct Training.
– Knapp, J. (2014). A Complete ABA Curriculum for Individuals on the Autism Spectrum with a Developmental Age of 7 years Up to Young Adulthood.
– Mayer, G.R, Sulzer-Azaroff, B. & Wallace, M. (2012). Behavior Analysis for Lasting Change. Secon Edition
– Reeve, J. (2009). Understanding Motivation and Emotion. Fifth Edition.
– Tuomisto, M.T & Parkkinen L. (2011). Käyttäytymisanalyysin sanakirja. Tredje upplagan.
Sanna Laitamaa
Handledare i autismrehabilitering
Birkalands sjukvårdsdistrikt, Tammerfors universitetssjukhus