Mummolassa mihinkään ei ole kiire
Autismisäätiön päivätoimintayksikössä sijaitseva Mummola on paikka, jossa ketään ei hoputeta eikä jätetä yksin.
Tämä Mummola on aivan erityinen paikka. Se on viiden yli 40-vuotiaan autismikirjon henkilön oma tila, jonne he saapuvat joka arkiaamu ja lähtevät sieltä puoli kolmen aikoihin. Kyseessä ei kuitenkaan ole salaseura, vaikka Mummolassa on kyllä ikäraja – alle 40-vuotiaat eivät sinne pääse. Mummolassa tehdään samoja asioita kuin nyt yleensäkin mummoloissa tehdään: maalataan, leivotaan, luetaan, rentoudutaan ja ennen kaikkea vietetään aikaa yhdessä.
Alun perin Mummola oli vain perjantaisin auki, mutta viime keväänä se päätettiin laajentaa omaksi soluksi.
– Monesti nämä asiakkaat hakeutuivat siihen tilaan, vaikka ei olisi ollut mummolapäivä. Aloimmekin miettiä, miksei tämä voisi olla jokapäiväistä, Autismisäätiön päivätoimintayksikön esimies Liisa Vuokila kertoo.
Asiakkaiden näköistä toimintaa
Valkoisessa ovessa riippuu käsintehty kirjava kyltti, johon on punaisin kirjaimin maalattu Mummola. Oven takana viisi autismikirjon henkilöä istuu vierekkäin tarkasti kuunnellen, kun Katri Helena laulaa autiosta hiekkarannasta.
Kun Katri Helenan heleä ääni hiipuu kaiuttimista, ottaa Mummolan työntekijä Carita Leimuvaara seinältä pois aamunavauksesta kertovan kuvan ja näyttää seuraavaa kuvaa merkiksi päivätoiminnan alkamisesta. Jokaisella asiakkaalla on oma kansionsa, josta hänelle näytetään kuvien avulla, millaista päiväohjelmaa hänellä tänään on luvassa.
– Kommunikaatio on meillä kaikessa se A ja O. Suurin osa meidän päivätoiminnan asiakkaista on puhumattomia, Vuokila kertoo.
Maria näkee kansiostaan, että hän lähtee tänään kävelylenkille toisen päivätoimintayksikön ryhmän kanssa. Pelle ja Jyrki pääsevät maalaamaan vesiväreillä vanhan kirjan sivuja. He istuvat pöydän ääreen, johon jokaiselle on laitettu valmiiksi muovialusta, kirjasta repäisty sivu, kippo siveltimiä, vettä ja värit. Jyrki alkaa maalata keskittyneenä paksulla siveltimellä punaisen ja sinisen värisiä aaltoja paperille. Pian hän tarvitsee uuden sivun kirjasta.
Mummolan sisustus on menossa uusiksi. Tilasta halutaan saada asiakkaiden näköinen, minkä vuoksi viime aikoina on maalattu tauluja ja käyty ostamassa kirpputorilta verhot ja pöytäliina. Kesällä Mummola vuokrasi Vantaan kaupungilta viljelypalstan, josta käydään poimimassa tuoreita kukkia koristeeksi parvekkeelle.
Nyt työntekijä Sanna Huhtamo pohtii, ehdittäisiinkö tänään vielä leipoa. Kaapissa olisi pian vanhaksi menevä muffinsipaketti.
– Meillä on tarkka runko ohjelmalle, mutta itse sisältöä me voidaan vähän muuttaa, Huhtamo avaa.
Mummolan toiminta onkin suunniteltu niin, että jokainen saisi tehdä sitä, mistä on kiinnostunut. Ketään ei esimerkiksi laiteta pesemään pyykkiä, jos se on pahinta, mitä elämässä voi tehdä. Toisaalta toiminnan avulla halutaan ylläpitää ikääntyvien autismikirjon henkilöiden toimintakykyä.
– Maanantaina meidän oma liikuntavalmentaja on mukana ohjauksessa. Aina aamupäivisin ollaan yhteiskunnassa eli lenkkeillään, käydään puistossa ja hoidetaan asioita. Sitten on luovaa toimintaa, musiikkia ja lukuhetkiä, Huhtamo luettelee.
– Kumminkin sellaista järkevää toimintaa, ettei keksimällä keksittyä, Vuokila täydentää.
Paljon hyviä vaikutuksia
Liian meluisa ja vilkas ympäristö voi laskea erityisesti vahvaa tukea tarvitsevien autismikirjon henkilöiden toimintakykyä. Mummolassa tällaisia häiriötekijöitä ei ole, minkä vuoksi Mummolan asiakkaiden toimintakyky on noussut.
Aikaisemmin asiakkaat saattoivat eksyä päivätoimintayksikön isoissa tiloissa eivätkä löytäneet esimerkiksi vessaan ilman apua. Nykyään he tulevat aamulla päivätoimintayksikköön ja suunnistavat suoraan Mummolaan. Vessakin löytyy nyt ilman työntekijöiden neuvoja.
Parasta työntekijöiden mielestä on ollut nähdä asiakkaiden avautuminen. Eräs asiakas ei ikinä selannut lehtiä päivätoimintayksikön isossa tilassa, mutta Mummolassa hän ottaa lehden käteen ja selaa sitä. Samanlaisia positiivisia vaikutuksia on myös ollut kahdenkeskisillä kauppareissuilla.
– Kauppareissulla he avautuvat ja kommunikoivat enemmän. On todella kivaa pystyä antamaan kahdenkeskistä huomiota samalla, kun asioidaan kaupassa, Huhtamo kuvailee.
Sekä Vuokila että Huhtamo ovat samaa mieltä siitä, että jo pienillä muutoksilla voidaan kohentaa ikääntyvien autismikirjon henkilöiden toimintakykyä ja elämänlaatua. Rauhoittamalla ympäristö ja tarjoamalla asiakkaille heidän näköistään ohjelmaa päästään jo pitkälle. Siitä Mummolassakin on kyse.
– Tehdään yhdessä mukavia asioita ja edetään rauhallisesti. Mihinkään ei ole kiire, Vuokila tiivistää.
Autismisäätiön Mummola -hanke on ollut osa Autismi- ja Aspergeliiton hallinnoimaa ja RAY:n rahoittamaa Aktiivinen ikääntyminen autismin kirjolla -projektia.
Teksti ja kuvat: Sini Rantanen
Juttu on julkaistu 4/2016 Autismi-lehdessä.