Myös robotti voi opettaa tukiviittomia
Satakunnan sairaanhoitopiirissä kokeiltiin keväällä 2018 sosiaalista robottia viittomakielen opetuskäytössä autististen lasten kanssa. Aalto-yliopiston diplomi-insinöörin ja teknologiayritys Futuricella työskentelevän Minja Axelssonin diplomityöstä selviää, että kokeilun perusteella robotti voi olla tulevaisuudessa tehokas apu tukiviittomien opetuksessa autistisille lapsille.
Autismikirjon lapsille puhetta tukevat viittomat voivat olla mittaamattoman suuri apu arjen keskustelutilanteissa, mutta niiden opettaminen saattaa olla vaativa urakka. Aiempien tutkimusten mukaan autistiset ihmiset voivat olla poikkeuksellisen kiinnostuneita teknologiasta, ja tällä perusteella robotiikan hyödyntäminen voisi lisätä potilaiden kiinnostusta hoitoa kohtaan ja tukea oppimista. Robotteja on käytetty aiemmin autististen lasten kommunikaatioterapian apuna sekä viittomakielen opettamiseen neurotyypillisille lapsille. Minja Axelssonin diplomityöhön liittyvässä tutkimuksessa robotti opetti autistisille lapsille tukiviittomia tiettävästi ensimmäistä kertaa maailmassa.
Axelssonin tutkimuksessa käytetty InMoov on avoimen lähdekoodin robotti, eli sen rakennusohjeet ja käyttöohjelmisto ovat vapaasti kaikkien käytettävissä. InMoovin on alun perin suunnitellut ranskalainen muotoilija Gaël Langevin. Tutkimusta varten InMoovin ulkokuorta muokattiin, sen viittomakykyä parannettiin asentamalla uudet kädet, ja sen rintakehään asennettiin tablettitietokone, josta näytettiin kuvia viittomien tueksi. Lisäksi robotin käteen lisättiin valot lapsen huomion herättämiseksi. Tutkimuksessa tarkasteltiin myös näiden valojen ja kuvien vaikutusta opetuksen onnistumiseen.
Robotin suunnittelussa hyödynnettiin aiemmin autististen lasten kanssa käytetyistä roboteista saatuja kokemuksia. Lisäksi robotin kehittämiseen osallistui kaksi autismikirjon häiriöiden asiantuntijaa Ulvilan Antinrannan kuntoutuskeskuksesta, puheterapeutti Akuliina Lehtonen sekä neuropsykologi Terhi Nyman.
Antinrannassa järjestettyihin kokeisiin osallistui kymmenen lasta. Lapset olivat iältään 11–16-vuotiaita, ja lisäksi mukana oli yksi 23-vuotias osallistuja. Lapset saapuivat vuorollaan Antinrannan keskukseen, jossa robotti odotti heitä. Heidän opetustilanteensa robotin kanssa videoitiin, ja lisäksi lapsille ja heidän läheisilleen tehtiin kyselytutkimus. Kokeissa robotti pyysi lapsia matkimaan yhdeksää eri tukiviittomaa. Kokeiden kesto vaihteli kuuden minuutin ja puolen tunnin välillä riippuen siitä, miten nopeasti lapsi reagoi robotin viittomiin. Kokeessa lapsen mukana oli puheterapeutti sekä lapsen läheinen. Kokeiden päätyttyä lapset ja heidän läheisensä pääsivät kertomaan mielipiteensä robotista neuropsykologin suorittamissa kyselytutkimuksissa.
Lapset ja robotti tulivat hyvin toimeen
Tutkimuksen keskeisin tulos oli, että robotti voi olla potentiaalinen tukiviittomien opettaja autistisille lapsille. Seitsemän kymmenestä lapsesta onnistui matkimaan ainakin yhden robotin esittämistä viittomista. Lisäksi lasten läheiset kertoivat, että kuvien käyttö viittomien tukena tuntui hyödylliseltä.
Yleisesti ottaen lapset onnistuivat ottamaan hyvin kontaktin robottiin. Tästä kertoivat lasten katseen kohdistuminen robottiin sekä läheisiltä kerätyt havainnot. Lapset myös kokivat vuorovaikutuksen robotin kanssa pääosin myönteisenä, vaikka välillä robotti tuntuikin pelottavalta. Kuusi kahdeksasta lapsen huoltajasta tai läheisestä oli sitä mieltä, että robotista voisi olla hyötyä lapselle.
Osa lasten läheisistä toivoi, että robottia voisi muokata lapsen omien toiveiden ja mieltymysten mukaisesti. Eräs vanhempi esimerkiksi totesi, että robotti voisi soittaa musiikkia, sillä hänen lapsensa
pitää erityisesti siitä. Robottia voisi kehittää myös sellaiseksi, että sitä voisi koskettaa, jolloin lapset saattaisivat kokea sen helpommin lähestyttävänä.
Tutkimuksen toteuttivat yhteistyössä suomalaislähtöinen teknologiayritys Futurice, Satakunnan sairaanhoitopiiri, sekä Satakunnassa toimiva elinkeinoyhtiö Prizztech. Futuricelta robotin kehittämiseen
osallistuivat Axelssonin lisäksi Teemu Turunen, Olli Ohls ja Niki Ulmanen. Sosiaalisissa vuorovaikutustilanteissa toimivat robotit ovat yksi monista uuden teknologian alueista, joiden erilaisia käyttötapoja Futurice tutkii. Satakunnasta saadut kokemukset ovat arvokas lisä Futuricen tulevan
robotiikkaan liittyvän kehitystyön kannalta.
Axelssonin tutkimuksen perusteella aihetta käsittelevissä jatkotutkimuksissa tulisi tutkia sitä, kuinka hyvin lapsi ymmärtää viittomia niiden matkimisen lisäksi. Myös itse robottia tulisi jatkokehittää parantamalla sen viittomiskykyä ja muokkaamalla sen ulkonäköä vähemmän pelottavaksi. Lisätutkimuksia tarvitaan, jotta robotti voisi kehittyä mahdollisimman hyödylliseksi viittomakielen opettajaksi autistisille lapsille. Jatkokehityksen myötä robottia voisi tulevaisuudessa käyttää viittomakielen opettajana tai kääntäjänä myös muissa tilanteissa.
Futuricen InMoov-humanoidirobotti ”Momo”
- Futuricen Momo-robotin pohjana toimii ranskalaisen muotoilija Gaël Langevinin suunnittelema InMoov.
- InMoovin rakennusohjeet ja ohjelmisto ovat ilmaisessa levityksessä internetissä avoimena lähdekoodina. Sitä kehittää jatkuvasti maailmanlaajuinen vapaaehtoisten ammattilaisten ja harrastajien verkosto.
- Robotti ja sen eri osat ovat vapaasti muokattavissa erilaisiin käyttötarkoituksiin.
- Tukiviittomien opettamista varten robotille rakennettiin uudet kädet yhdessä Metropolia
Ammattikorkeakoulun opiskelijoiden kanssa. - Robotin rakentaminen kesti alun perin kuusi kuukautta, ja muokkaus tukiviittomien opetuskäyttöön sopivaksi kolme kuukautta.
Teksti: Minja Axelsson