Myötätunto – yksi tärkeimmistä ympäristötekijöistä
Myötätunto on meissä kaikissa vaikuttava ympäristötekijä, johon jokainen voi varmuudella halutessaan vaikuttaa. Myötätunto voi mahdollistaa myös monien muiden tärkeiden ympäristötekijöiden ja toiminnan muokkaamisen elämänlaatua ja toimintakykyä paremmin tukevaan suuntaan. On arvioitu, että jopa yli 70 prosenttia autismikirjolla olevista ihmisistä kohtaa mielenterveyden haasteita elämänsä aikana. Stressiherkkyys ja aistitiedon käsittelyyn liittyvät haasteet ovat todellinen osa autismikirjoa, jotka tulee ympäristöissä huomioida.
Myötätuntokeskeisessä psykoterapiassa ihmisen monet mielenterveyteen liittyvät haasteet nähdään pitkälti aivojemme luonnollisena reaktiona nykyajan epäterveellisiin ympäristötekijöihin.
Myötätunto on kommunikoitua ja kehon kautta ilmenevää huomiota, tunnetta ja läsnäoloa.
Myötätunto helpottaa näkökulman vaihtamista ja kykyä kohdata maailma sekä siinä olevien ihmisten kokemukset ja kärsimys. Sitoudumme myös muuttamaan asioita.
Myötätunto vaikuttaa siihen, mitä annamme ympäristöömme. Myötätunto ei ole koskaan sääliä, se ei ole turhaa asioiden silottelua tai sitä, ettemme odota toiselta mitään hänen elämäänsä liittyvien haasteiden vuoksi.
Itsekriittisyys ja positiivisuus
Me ihmiset suhtaudumme luonnostaan epämiellyttäviin tunteisiin ja tuskallisiin tapahtumiin pyrkimällä hallitsemaan tai välttämään niitä, usein olemalla itsekriittisiä. Emme valitse niin, vaan se on ollut lajimme selviytymisen kannalta tarpeellista. Selviytymisemme on ollut riippuvaista siitä, että tulemme hyväksytyksi yhteisöömme emmekä joudu sen ulkopuolelle.
Myös oppimiskokemuksemme vaikuttavat. Pieninä määrinä rakentava ja lempeä itsekriittisyys voi auttaa meitä kehittymään. Kuitenkin valitettavan usein itsekritiikki on ankaraa ja tuomitsevaa syyttelyä.
Ihmisiä ja heidän tilanteitaan tulisi aina tarkastella vahvuuksien ja motivaatiotekijöiden kautta positiivisesti. Väärin kohdistettuna positiivisuus voi tehdä ihmisen näkymättömäksi omana itsenään ja vähätellyksi kokemustensa kanssa.
Myötätunto ei ole väkinäistä positiivisuutta, jossa haasteisiin ja kärsimyksiin suhtauduttaisiin välttelevästi asenteella: ”Älä murehdi. Ajattele positiivisesti”. Sen sijaan myötätuntoisesti suhtautumalla kohtaamme hyväksynnällä kärsimyksen ja tosiasian, että se tuntuu raskaalta. Samalla olemme lempeitä ja myötätuntoisia koetun johdosta. Näin mahdollistamme nähdyksi tulemisen aidosti. Annamme tilaa, hyväksymme, pyrimme ymmärtämään ja tukemaan tarpeiden ja toiveiden mukaan. Jokaisen ihmisen kokemukset ja elämä ovat ainutlaatuisia. Tämä myös yhdistää meitä.
Ollessamme myötätuntoisia itseämme ja muita kohtaan emme vähättele kokemuksiamme, ominaisuuksiamme tai haasteitamme. Emme myöskään pidä niitä suurempina tai erityisempinä kuin muiden. Ymmärrämme, että kaikki kohtaavat haasteita elämässään. Myötätuntoisina näemme, että näkökulmia voi olla monenlaisia, kaikki yhtä valideja.
Ymmärrys on myötätuntoa
Myötätuntoa autismikirjoon liittyen on mielestäni esimerkiksi ymmärrys, että autismikirjon henkilön aivot toimii omalla tavallaan. Ei kenenkään syystä, valinnasta tai ”tahallaan”. Ei huonommin tai paremmin vaan toisella tavalla. Mikä menetys, jos näin ei olisi!
Se tuo eteen joskus myös haasteita, jotka edellyttävät ympäristöjen muokkausta, tukea ja erilaisten motivoitumistapojen kunnioittamista niin, että eri tavalla toimivien aivojen on mahdollista toimia parhaalla mahdollisella tavalla. Vähätteleminen tai harmistuminen autismikirjon ihmisen stressireagoinnista toimimattomiin ympäristötekijöihin ja asenteisiin ei auta.
Tulee olla avustajia mahdollistamaan elämänlaatua lisääviä asioita, tulee miettiä vallitsevien asumisratkaisujen toimivuutta sekä kehittää sosiaali- ja terveyspalveluiden, koulujen ja työpaikkojen ympäristöjä ja toimintaa autismi- ja aistiymmärtäväisempään suuntaan.
Myötätuntoa on mielestäni se, ettemme yritä muuttaa tai poistaa autismikirjoa, vaan näemme sen arvon ja potentiaalin, jotta voimme kaikki elää mahdollisimman tasavertaisesti laadukasta elämää. Puskemalla autismikirjon henkilöitä neurotyypilliseen muottiin emme ole myötätuntoisia. Eikä se edes toimi, kenenkään kannalta.
Aloittakaamme itsemyötätunnosta
Myötätuntoa voi lisätä ja kasvattaa. Paras keino on itsemyötätunnon harjoittaminen. Meidän on usein helpompi olla myötätuntoisempia toisia kuin itseämme kohtaan. On kuitenkin tutkittu, että ihmisillä, joilla on vähän itsemyötätuntoa, on haasteita olla myötätuntoisia muitakin kohtaan. Näköala kapenee ja eristäydymme toisista.
Ollessamme myötätuntoisia itsellemme olemme tietoisia kokemuksistamme ja ympäröivästä maailmasta sekä olemme ystävällisiä itseämme kohtaan. Itsearvostus, joka on osa itsemyötätuntoa, muistuttaa asioista, jotka tekevät meistä hyvän ja arvokkaan omana itsenämme. Itsemyötätuntotaidot tutkitusti ehkäisevät mm. mielenterveysongelmia ja ovat tehokkaita niiden hoidossa. Ne tukevat erityislapsen vanhemman jaksamista ja tyytyväisyyttä elämään sekä vähentävät ammattilaisen riskiä kokea myötätuntouupumusta ja lisäävät tyytyväisyyttä työssä. Lisäksi itsemyötätunto lisää kykyä olla myötätuntoinen muita kohtaan.
Myötätuntoinen näkökulma tuo esille sen, että meillä kaikilla ihmisillä on haasteelliset aivot ja yksilölliset oppimiskokemukset, jotka vaikuttavat siihen, kuinka reagoimme ja toimimme. Me kaikki tarvitsemme toisiamme, toistemme tukea ja apua selvitäksemme haastavassa nykyajassa, joka toisaalta sisältää myös paljon upeaa ja mielenkiintoista. Erilaisuuksien sijaan on mahdollista suunnata huomio ja keskittyä niihin lukuisiin asioihin, jotka meitä yhdistävät. Ollen myötätuntoisia toisiamme kohtaan, tukien toisiamme niin hyvin kuin voimme.
EHDOTUS: Kokoa itsellesi lista musiikista, joka kannustaa, lohduttaa ja muistuttaa sinua siitä, että olet tärkeä ja arvokas. Kuuntele myötätuntoista biisilistaasi aina, kun se on tarpeen tai ihan vain saadaksesi hyvää mieltä ja kasvattaaksesi myötätuntoa.
Teksti: Sanna Laitamaa
Kuka?
Sanna Laitamaa on sosionomi, käyttäytymisanalyytikko (ABA ja CBA) ja kognitiivisen käyttäytymisterapian psykoterapeuttikoulutettava. Hän työskentelee autismikuntoutusohjaajana Tays kehitysvammahuollossa.
Sannan myötätuntoisessa biisilistassa, jota hän kuuntelee mieluiten metsäpoluilla juostessa, soivat mm. Norah Jones: My heart is full ja Foo Fighters: Walk.
Artikkeli on julkaistu Autismi-lehdessä 1/2020.