Neurokirjon henkilö rikosoikeudellisessa järjestelmässä
Autismisäätiössä on käynnissä STEAn rahoittama Oikeusturva ja kuntoutus kuntoon 2020 -hanke, jonka tarkoituksena on kehittää autismikirjo- ja ADHD-henkilöiden asemaa rikosoikeudellisessa järjestelmässä yhteistyössä Poliisin, Rikosseuraamuslaitoksen ja Vankiterveydenhuollon kanssa.
Neurokirjon henkilöiden (autismikirjo, ADHD) tunnistamatta jääminen rikosoikeudellisessa järjestelmässä on uhka heidän oikeusturvansa toteutumiselle ja kuntoutustoimien väärinkohdistumiselle. Autismikirjon piirteitä esiintyy arviolta 2,3%:lla oikeuspsykiatrisista potilaista (Allely, 2018), ja 2,1-9%:lla vangeista (Young ym., 2018). ADHD:n arvioitu yleisyys nuorisovangeilla on 30,1% ja aikuisilla vangeilla 26,2% (Young, Moss, Sedgwick, Fridman & Hodgkins, 2015). Suomessa asiaa ei ole tutkittu ja kansainvälisestikin asia vaatii lisätutkimusta.
Neurokirjon henkilö kuultavana
Autismikirjon ja ADHD:n piirteiden tunnistamatta jääminen on riski oikeusturvan toteutumiselle kuulustelutilanteissa ja oikeudessa. Riskit liittyvät erityisesti kommunikaation erityispiirteisiin, sosiaalisten odotusten mukaiseen käyttäytymiseen, oman edun vastaiseen toimintaan ja tilanteeseen liittyviin stressitekijöihin.
Kielellisen ja ei-kielellisen viestinnän erityispiirteiden takia on tärkeää kiinnittää huomiota kysymyksenasetteluun ja antaa tarvittava aika henkilölle kysymykseen vastaamiseen. Liian avoimet tai johdattelevat kysymykset voivat johtaa molemminpuolisiin väärintulkintoihin ja pahimmillaan virheellisiin tunnustuksiin. Henkilön puheen niukkuudesta tai toisaalta puheen runsaudesta voidaan tehdä vääriä päätelmiä. Oikeusviranomainen, jolla ei ole tietoa henkilön mahdollisesta poikkeavasta elekielestä, voi tulkita erilaisen käyttäytymisen merkiksi syyllisyydestä tai katuvuuden puutteesta.
Kuulustelu- ja oikeudenkäyntitilanteisiin liittyy tiettyjä rooleja ja henkilöltä odotetaan niiden mukaista käyttäytymistä. Oikeudet, velvollisuudet ja kirjoittamattomat säännöt on tärkeää käydä yhdessä läpi. Tällä varmistetaan asioiden ymmärtäminen ja se, ettei henkilö toimi oman edun vastaisesti. Kuulustelu- ja oikeudenkäyntitilanteet ovat stressaavia kenelle tahansa, mutta tilanteiden selkeys ja ennakoitavuus on erityisen tärkeää neurokirjon henkilöiden kohdalla. Ympäristön stressitekijöiden minimointi parantaa tilanteiden sujuvuutta niin neurokirjon henkilön kuin viranomaisenkin näkökulmasta.
Neurokirjon henkilö ja vankeusaika
Vankilaympäristöön liittyy tarkkoja sääntöjä ja ohjeita, joiden mukaan henkilön tulee toimia. Näiden noudattaminen voi olla haasteellista neurokirjon henkilölle, ellei niitä käydä riittävän selkeästi hänen kanssaan lävitse ja varmisteta omaksuminen. Neurokirjon henkilön vaikeudet voivat tulla ilmi sosiaalisen kanssakäymisen haasteina, käyttäytymisen joustamattomuutena, impulsiivisena reagointina ja käytösongelmina (Allely, 2015; Young, 2011). Toisaalta autismikirjon henkilöt ovat myös suuremmassa riskissä joutua hyväksikäytetyksi vankilassa (Allely, 2015).
Tällä hetkellä ei ole vankilaympäristöön soveltuvaa toimivaa neurokirjon piirteitä kartoittavaa työvälinettä. Oikeusturva ja kuntoutus kuntoon 2020 -hankkeessa kehitetään tähän tarkoitukseen soveltuvaa tunnistustyökalua. Kysymyksessä on matalan kynnyksen työväline, jonka tarkoituksena on tukea työntekijää tunnistamaan neurokirjoon viittaavia piirteitä ja ottamaan niitä huomioon henkilön kanssa työskentelyssä.
Lisäksi hankkeessa kehitetään matalan kynnyksen neuropsykiatrisen kuntoutuksen mallia vankiloihin. Kuntoutuksen kehittämisen tarkoituksena on, että neurokirjon piirteitä omaavat rikostaustaiset henkilöt saisivat kuntoutuksellista tukea neuropsykiatrisiin haasteisiinsa vankeusaikana ja vapautumisvaiheessa. Kuntoutuksen lähtökohtana ovat asiakkaan omat tavoitteet ja hänelle merkitykselliset muutosalueet. Työskentelyn avulla on tarkoituksena löytää uudenlaisia keinoja ja toimintatapoja elämänhallinnan tueksi. Tyypillisiä osa-alueita, joihin kuntoutus kohdistuu, ovat impulsiivisuus, tunteiden säätely, stressinhallinta, sosiaalisissa tilanteissa toimiminen, toiminnanohjaus ja keskittyminen.
Huomioimalla neurokirjon henkilöiden erityispiirteitä voidaan rikosoikeudellisessa järjestelmässä turvata heidän oikeusturvansa toteutuminen ja tukea rikoksettomaan elämään pyrkimisessä. Tiedon lisääminen kohderyhmästä on yksi hankkeen keskeisistä toimintamuodoista. Lisäksi hankkeessa tuotetaan suomenkielistä tukimateriaalia viranomaisille ja koulutetaan poliiseja, asianajajia sekä Rikosseuraamuslaitoksen ja Vankiterveydenhuollon henkilökuntaa neurokirjon henkilöiden tunnistamiseen ja kohtaamiseen.
Lisätietoja: Sanna Kara, sanna.kara(at)autismisaatio.fi
Lähteet
Allely, C. S. (2018). A systematic PRISMA review of individuals with autism spectrum disorder in secure psychiatric care: prevalence, treatment, risk assessment and other clinical considerations. Journal of Criminal Psychology, 8(1), 58-79.
Allely, C. S. (2015). Experiences of prison inmates with autism spectrum disorders and the knowledge and understanding of the spectrum amongst prison staff: a review. Journal of intellectual disabilities and offending behaviour. Volume 6 (2), 55-67.
Young, S., Gonzalés R., Mullens H., Mutch L., Malet-Lambert I., Gudjonsson G. (2018). Neurodevelopmental disorders in prison inmates: comorbidity and combined associations with psychiatric symptoms and behavioural disturbance. Psychiatry Research, Volume 261, 109-115.
Young, S., Moss, D., Sedgwick, O., Fridman, M., & Hodgkins, P. (2015). A meta-analysis of the prevalence of attention deficit hyperactivity disorder in incarcerated populations. Psychological medicine, 45(2), 247-258.
Young S., Adamou M., Bolea B., Gudjonsson G., Müller U., Pitts M., Thome J. & Asherson P. (2011). The identification and management of ADHD offenders within the criminal justice system: a consensus
statement from the UK Adult ADHD Network and criminal justice agencies. BMC Psychiatry. Volume 11, (32), 1-14.
Teksti: Sanna Kara, Katri Mikkola, Minna Holopainen
Kuva: Unsplash