“Olimme päättäneet, että meistä tulee elämänkumppanit”
Toivo ja Merja Huovinen ovat olleet yli 26 vuotta avioliitossa. Toivo, lempinimeltään Topi, sai vasta eläkeiässä tietää, että hänellä on Aspergerin oireyhtymä. Diagnoosin saaminen avasi aiemmin selittämättömiä tapahtumia niin Topin omassa menneisyydessä kuin Topin ja Merjan parisuhteessakin.
Kun Topi lähti 29 vuotta sitten tuttavansa kanssa erääseen tilaisuuteen, hän ei olisi ikinä arvannut tapaavansa siellä tulevan vaimonsa. Merja onnistui lyömään mieheltä jalat alta heti ensi kohtaamisessa.
– Siinä meidän tapaamisessa merkittävää oli se, että jostain syystä koin, että tunnen hänet, vaikka me ei koskaan oltu nähty toisiamme, Topi muistelee.
Topi ja Merja asuivat tuolloin eri puolella Suomea. Puhelinlangat kävivätkin kuumina, kun he soittelivat toisilleen joka ilta ja puhuivat yömyöhään. Seuraavana aamuna töihin lähdettiin raskaasti haukotellen ja väsynein silmin, mutta onnellisin mielin.
– Rakkaus on sellaista! Olimme päättäneet, että meistä tulee elämänkumppanit, Merja kertoo.
Parilla oli vielä monta mutkaa kierrettävänä ja kiveä käännettävänä, ennen kuin suhde lähti kunnolla rullaamaan eteenpäin. Onneksi Topi oli kuitenkin ollut rehellinen heti alkumetreillä.
– Silloin ensimmäisessä tapaamisessa Topi kertoi kaikki huonot puolensa. Topi on jälkikäteen nauranutkin, että siitä huolimatta hän kelpasi, Merja nauraa.
Lopulta juuri Topin erilaisuus oli se, mikä Merjaa kiehtoi. Siltikään, kun ensi tapaamisesta oli vierähtänyt vuosi, ei Merja suorilta käsin vastannut myöntävästi Topin kosintaan. Hän piti miestä yön yli jännityksessä.
– Oli joitakin asioita Topin menneisyydestä, joita piti todellakin miettiä. Mutta sitten otin riskin. Ja tässä nyt ollaan! 29 vuotta takana!
Arjen haasteita ja yhteisiä pelisääntöjä
Kun Topin Aspergerin oireyhtymä tuli selville muutamia vuosia sitten, oli se parille helpotus. Moni asia sai selityksen, ja ristiriidatkin ratkaistaan nykyään helpommin. Edelleenkään riidoilta ei voida välttyä – eikä pidäkään.
– Se riitakin on luottamuksen osoitus. Ei pelätä sitä, että toinen häipyy siitä. Ei me olla riidelty sillä tavalla, että me haluttaisiin toisistamme eroon, vaan me halutaan oppia paremmin ymmärtämään toisiamme, Topi selventää.
– Ja riita-asiat selvitetään perin pohjin, vaikka aikaa voi palaakin, Merja lisää.
Topin autismikirjon piirteisiin kuuluu tarkkuus ja täsmällisyys ilmaisuissa. Kun Merja toteaa vihjaillen: ”Nuo roskatkin pitäisi viedä.” Vilkaisee Topi roskia ja ajattelee mielessään: ”Niinpä pitäisikin”, ja jättää asian siihen.
– Mutta jos Merja sanoo: ”Vie noi roskat!” Niin sehän on ihan selkeää! Silloin vien ne roskat.
Sosiaaliset tilanteet kuormittavat Topia ja hän tarvitsee niiden jälkeen omaa aikaa, kuten yksinoloa tietokoneen tai television ääressä. Topi on myös huomannut, että hänellä on vaikeuksia tunnistaa sekä omia että muiden tunteita.
– Minulla ei oikeastaan ole kuin kaksi tunnetta: tuntuu hyvältä tai tuntuu huonolta. En muita tunteita osaa tunnistaa. Ongelmallista on sekin, etten osaa tunnistaa niitä toisiltakaan ihmisiltä kauhean helposti, Topi kertoo.
– Joskus Topin vastaus kysymykseeni tuntuu vihaiselta tai ilkeältä, mutta itse hän sanoo, ettei tarkoita, eikä koe sitä sellaiseksi, Merja kuvailee tilannetta.
Molemmat ovatkin joutuneet tulemaan toisiaan vastaan ja sopimaan yhteisistä pelisäännöistä. Merja esimerkiksi tietää, että huonekalujen paikkaa ei voi noin vain vaihtaa, ja jääkapissa ruokatarvikkeiden pitää olla juuri oikeassa paikassa. Topi puntaroi jo suhteen alussa heidän erilaisia elämäntapojaan.
– Silloin mietin sitä, onko tämä oma elämäntapani niin erinomaisen tärkeä ja hyvä. Oikeastaan tykkäsin, että Merjan elämäntapa oli parempi, ja opettelin sitten elämään samankaltaisesti, kuitenkaan onnistumatta siinä ihan täydellisesti.
Yhteen hiileen puhaltaen
Topi ja Merja ovat onnistuneet löytämään yhteisen kielen huolimatta erilaisista tavoista viestiä – tai pikemminkin juuri siitä syystä. Heitä yhdistää sitkeys ja halu olla toistensa kanssa. Kumpikaan ei luovuta vastoinkäymisten edessä, ja monista kiperistäkin tilanteista on selvitty huumorilla.
– Nyt on tämän kumppanin valinnut, ja kun tässäkin parisuhteessa on niitä haasteita, niin niistä pitää vain selvitä, Merja painottaa.
Siitä parisuhteessa taitaakin loppujen lopuksi olla kyse: alamäessä juostaan toisen rinnalla kädestä kiinni puristaen ja ylämäessä toista työnnetään selästä raskaasti puuskuttaen. Ylhäällä katsotaan alas ja huokaistaan, ettei se ylämäki oikeastaan ollutkaan niin raskas – kun sitä ei tarvinnut yksin kiivetä.
Teksti: Sini Rantanen
Kuva: Yrjö Teinilä
Artikkeli on julkaistu ensimmäisen kerran Autismi-lehdessä 3/2016.
Katso myös Youtube-videot Topista ja Merjasta.