Oma tupa, oma lupa

Eero pohtii isoja elämän kysymyksiä. – Kaikesta selviää, jos on optimistinen, Eero vakuuttaa.

Eeron kodin tärkein esine taitaa olla kosketinsoitin, jonka koskettimilla on kuvionuotteja. Eero on bändimies – hän laulaa ja soittaa nelihenkisessä the Voice -bändissä. Harjoitukset ovat kerran viikossa keskiviikkoisin.

– Olen soittanut bändissä yli 10 vuotta, enää ei jännitä ennen esitystä. On vain nautinto päästä soittamaan yleisön eteen, Eero kertoo.

– Bändillä on hyvä maine ja saamme tilauksia keikoille. Helsingin Alppipuistossa oli keikka heinäkuussa ja elokuussa olimme jo toista kertaa mukana Joensuun Parafestilla. Päägenremme on Suomi-pop, soitamme mm. Anssi Kelaa, Aknestikkia, Happoradiota, Samuli Edelmania ja Juice Leskistä.

Bändi ja siinä soittaminen on selvästi Eerolle tärkeää. Bändin kanssa on heitetty keikkoja ja koettu paljon, bändi tuo jatkuvuutta ja sisältöä Eeron elämään. Tärkeitä muistoja, yhteisiä kokemuksia ja odotuksen aiheita.

Ensimmäinen oma koti

Eero on nyt asunut pari vuotta ensimmäisessä omassa kodissaan. Tämä ei ole pelkkä asunto vaan oma koti, aika lailla unelmakoti, kun mietitään tarkemmin.

– Oma koti merkitsee minulle todella paljon! Tässä on hyvä asua, pidän kovasti kodistani. Vuokra on hyvä, asunto on kivan pieni ja pidän erityisesti parvekkeesta. Talo on melko hiljainen ja rauhallinen, täällä on ilmainen pyykkitupa. Palvelut ja kaupat ovat lähellä. Junarata Helsingin keskustaan kulkee ihan vieressä. Mitä muuta ihminen voisi tällaiselta asunnolta toivoa?

Sanopa se. Miten näin onnekkaasti on käynyt, miten Eero löysi unelmakotinsa?

– Etsimme äitini kanssa yhdessä pitkään minulle asuntoa. Saimme lopulta apua Autismisäätiöltä ja haimme yhdessä asuntoa Nuorisosäätiöltä. Oli todella onnekasta löytää tämä asunto. Hienoa tässä on myös se, että isovanhempani asuvat lähellä. Voin käydä vierailuilla ja he täällä.

– Perheeni eli äiti, isä, veli ja sisko ovat auttaneet minua kodin sisustamisessa. Olen saanut heiltä huonekaluja ja mattoja. En keksi, mitä muuttaisin tässä, jos saisin muuttaa jotain, Eero sanoo tyytyväisenä.

Valmennus ja sotkuraja motivoivat

Eero on autismikirjolla, ja hänen luonaan käy Autismisäätiön kautta saatu valmentaja kaksi kertaa viikossa. Eero kertoo, ettei siivoaminen ole hänen vahvuutensa ja keskittymisvaikeuksia on. Jos on liian hektistä tai liian hektinen ympäristö, huomio herpaantuu herkästi. Yhdessä valmentajan kanssa hänelle on laadittu viikko-ohjelma – joka päivälle maanantaita ja sunnuntaita lukuun ottamatta on varattu joku siivu siivousympyrästä: roskienvientiä, imurointia, tiskausta, pyykinpesua.

– Maanantaisin on työpäivä, joten silloin ei ole siivousta ja sunnuntaisin on lepopäivä. Valmentaja käy torstaisin ja perjantaisin.

Tavoitteena on edistää Eeron itsenäistä asumista ja tehdä siivoamisesta rutiinia. Valmentajan apua hän saa ainakin tämän vuoden loppuun saakka.

– Valmentajan käynti ja apu ovat auttaneet minua todella paljon! Saan valmentajalta vinkkejä moniin asioihin ja hän motivoi minua.

– Minun täytyy motivoida itseäni myös niinä päivinä, kun ei ole valmennuskäyntiä. Minulla on apulista täällä siivouskomeron ovessa, Eero näyttää. – Voin tarkistaa listasta, miten vuodevaatteiden kanssa tulee toimia.

– Sotkuraja motivoi minua. Kun on tietyn sotkuista, niin silloin pitää siivota, ettei mene rajan yli liian sotkuiseksi. Esimerkiksi jos on paljon muruja, niin silloin imuroidaan.

Valmennuskäynnit ovat auttaneet Eeroa hänen haasteissaan.

– Olen edistynyt omasta mielestäni aika hyvin, Eero arvioi. – Kotini ei ole enää mikään sikolätti, niin kuin alussa kun muutin tänne. Viime aikoina olen vähän siivoillut jo ennen kuin valmentaja tulee ja voimme keskittyä muihinkin asioihin.

– Toivon, että tulisin niin aktiiviseksi kodin kunnossapidossa, etten tarvitsisi enää jatkossa ohjausta yksinasumiseen.

Työ on tärkeä osa itsenäistä elämää

Valmentajan kanssa Eero hoitaa myös esim. pankki- ja työnhakuasioita. Eero on valmistunut datanomiksi vuonna 2015.

– Opiskelu oli hyödyllistä. Olin opiskeluaikana työharjoittelussa outlet-liikkeessä, ja silloin opittuja asiakaspalvelutaitoja voi hyödyntää missä vain.

– Käyn maanantaisin töissä eräässä muuttofirmassa. Työtehtäviini kuuluu mm. pestä sanka- ja kääntölaatikoita sen mukaan, miten laatikoita tarvitaan. Töissä on oltu tyytyväisiä siihen, miten teen töitä, ja olen itsekin tyytyväinen.

Tähtäin on tulevissa työpaikoissa ja työtaitojen kehittymisessä. Eero yrittää saada tietoa uusista työpaikoista yhdessä valmentajien ja TE-toimiston ohjaajan kanssa.

– Olen hakenut kausityötä omenasiepparina ja minulla on hakemus vetämässä myös varastotöihin. Minulla on työhön liittyviä suunnitelmia, ja TE-toimiston vakio-ohjaajan kanssa asioiminen on helppoa.

Optimismi kantaa

Omilleen muuttaminen on iso asia nuoren aikuisen elämässä, miltä se Eerosta tuntui?

– Se oli tavallaan helpotus, kuin olisi ollut uusi elämä edessä. Saan päättää itse kaikesta, eikä kukaan ole määräämässä tahdista, säännöistä tai muusta. Olen todella tyytyväinen kotiini, parempaa ei olisi voinut löytyä.

Perhe on ollut myös tärkeä apua haasteiden voittamisessa, eikä Eero lannistu haasteiden edessä.

– Minulle on tärkeää, että saan olla oma itseni. Olen omasta mielestäni positiivinen, yritteliäs ja suhtaudun positiivisesti asioihin. Toivoisin, että muutkin olisivat positiivisia, vaikka tulee vaikeita hetkiä – kaikesta selviää, jos on optimistinen, Eero vakuuttaa. Siinäpä meille kaikille miettimistä.

Teksti ja kuvat: Katriina Ekola, Autismi- ja Aspergerliitto

Teksti on julkaistu AUTISMI-lehdessä 3/2018.

Tukea asumiseen

Teksti: Esko Juhola, Autismisäätiö

Suurin osa autismikirjon ihmisistä tarvitsee tukea keskeisillä elämänalueilla. Asuminen on yksi näistä osa-alueista. Tuen tarpeen määrä ja laatu vaihtelevat yksilöstä toiseen, joten tärkeää on että tuki mitoitetaan kunkin yksilön kohdalla oikein – sekä liian suuri että liian pieni tuki voivat olla yksilön kannalta haitallisia. Siinä missä toinen autismikirjon ihminen tarvitsee asumiseensa ympärivuorokautista tukea, kykenee toinen sopivasti tuettuna asumaan ja elämään itsenäisemmin. Myös jälkimmäisille Autismisäätiössä on tarjolla useampaa eri palvelumuotoa:

Asumisharjoittelu on suunnattu aikuistuville nuorille. Tavoitteena on kartuttaa nuoren kokemusta itsenäisestä asumisesta. Samalla pystytään selvittämään, mikä on yksilölle paras asumisen muoto ja onko hänellä mahdollisesti jotain muuta palveluntarvetta. Asumisharjoittelua järjestetään 1–2 viikon mittaisissa pätkissä, ja jaksojen välissä asiakas palaa kotiinsa asumaan. Kun harjoittelua on riittävästi takana ja tuen tarve on saatu arvioiduksi, voidaan alkaa suunnitella pysyvämpää muuttoa. Autismisäätiöllä asumisharjoittelua järjestetään ryhmäkotien yhteydessä olevissa asunnoissa, ja harjoittelijat voivat halutessaan osallistua ryhmäkodin muille asukkaille järjestettyyn toimintaan.

Asumisvalmennus on asumisharjoittelun tapaan palvelu, jossa on kyse itsenäiseen elämään kuuluvien taitojen harjoittelusta. Merkittävin ero on siinä, että asumisvalmennuksen aikana yksilö asuu omassa erillisessä asunnossaan. Asumisvalmennus toteutetaan myös yhtenä pitkänä 6–8 viikon mittaisena jaksona, kun taas asumisharjoittelu toteutetaan lyhyemmissä pätkissä, joiden välissä harjoittelija asuu kotonaan. Samalla tavoin kuin asumisharjoittelussa, myös asumisvalmennusjakso auttaa kartoittamaan ihmisen tosiasiallista palveluntarvetta.

Tukiasuminen toteutetaan ihmisen omassa tai vuokratussa asunnossa. Kyse ei asumisharjoittelun ja asumisvalmennuksen tavoin ole lyhyestä jaksosta, vaan pysyvästä palvelumuodosta. Toisaalta myös tukiasumisessa harjoitellaan arkiseen elämään liittyviä taitoja. Aikaa myöten taidot karttuvat ja tuen määrää voidaan vähentää. Tuen määrä kuitenkin joustaa ja sitä voidaan tarvittaessa myös lisätä, jos yksilön elämässä tapahtuu vaikkapa jokin kriisi. Tukiasumisesta käytetään joskus myös termiä satelliittiasuminen, joka viittaa siihen, että asunnot ovat ripoteltuna normaaliin asuntokantaan. Tukiasumista ohjataan usein toimistosta käsin, jolloin tukea on mahdollista tarjota useammalle eri asiakkaalle kerrallaan. Toimisto voi olla sijoitettuna samaan rakennukseen kuin asiakkaan asunto tai siitä erilleen.

Teksti on julkaistu AUTISMI-lehdessä 3/2018.