Pääkirjoitus: Asumispalvelut irti hankintalain piiristä!
Kesällä satoi ja paistoi. Suomen kesä ei siis tuonut mukanaan mitään yllätyksiä. Sellaistahan elämä on muutenkin, välillä paistaa ja välillä sataa. Siitä huolimatta kesästä, kuten elämästäkin, voi nauttia. Jatkuva sade ja myrskytuulet sen sijaan väsyttävät kenet tahansa.
Monessa perheessä aikuistuvan autismikirjon lapsen siirtymä itsenäiseen elämään on liian usein täynnä sadetta ja myrskyä. Siirtymävaiheet ovat tyypillisesti haasteellisia autismikirjon henkilöille. Sopeutuminen uuteen asuinympäristöön ja uusiin ihmisiin ympärillä vie aikaa ja edellyttää kärsivällisyyttä kaikilta osapuolilta. Lisävaikeuksia ei tarvita. Nitä joutuu kuitenkin liian moni kohtaamaan.
Suomen keväällä ratifioima YK:n vammaissopimus kieltää kaikenlaisen vammaisiin ihmisiin kohdistuvan syrjinnän. Sopimuksen 19. artiklan mukaan vammaisella henkilöllä on oikeus valita asuinpaikkansa ja -kumppaninsa, eikä häntä voi velvoittaa käyttämään ennalta määrättyjä asumisratkaisuja. Näin teoriassa. Entä käytännössä? Autismikirjon henkilöiden elämänmittaisten palveluiden, kuten asumispalveluiden kilpailuttamisen seuraukset ovat tämän vuoden aikana herättäneet huolta ja kritiikkiä eri puolilla maatamme.
Monissa kunnissa on tehty vammaisten ympärivuorokautisen asumispalvelun kilpailutuksia kuulematta aidosti vammaisia ihmisiä tai heidän läheisiään heidän tarpeistaan ja toiveistaan. Asumista on kilpailutettu kuin se olisi esine. Kilpailuttamisen jälkeen kunta sijoittaa vammaisia asukkaita sen mukaan, mistä palvelu on saatu kilpailutuksessa halvimmalla riippumatta siitä, soveltuuko palvelu henkilön tarpeisiin vai ei. Monille tämä on tarkoittanut käytännössä pakkomuuttoa. Juurikaan parempi tilanne ei ole siinäkään tapauksessa, että seinät pysyisivät samana, mutta palveluntuottaja ja sen myötä ohjaajat, joiden kanssa asukkaille on syntynyt luottamukselliset suhteet, vaihtuu.
Mitta on täyttymässä. Kolme perhettä on tehnyt kirjelmän Euroopan Parlamentin vetoomusvaliokunnalle pyytäen vetoomusvaliokuntaa tutkimaan, rikkooko Suomen valitsema sosiaalipalveluiden hankintamenettely sekä vammaisten ihmisten tarvitsemien palveluiden kilpailuttamiskäytännöt Euroopan Unionin ratifioimaa YK:n vammaisten ihmisten oikeuksia koskevaa yleissopimusta. Asia on tulossa vetoomusvaliokunnan käsittelyyn vielä tänä syksynä.
Minulta on kysytty, onko vika laissa vai kilpailutusosaamisessa? Väitän, että molemmissa. Hankintalaki, johon mm. vammaisten asumisen kilpailuttaminen perustuu, on parhaillaan uudistettavana ja eduskunnan käsittelyssä. Autismi- ja Aspergerliiton kanta yhdessä muiden vammaisjärjestöjen kanssa on, että vammaisten elämänikäiset, välttämättömät palvelut, kuten asumispalvelu, on siirrettävä hankintalain soveltamisalan ulkopuolelle. Näin on tehty esimerkiksi Ranskassa. Kokemukset eri puolilta Suomea osoittavat nyt riittävän selkeästi, että vammaisten asumisen kilpailuttaminen ei ole inhimillinen tapa hoitaa vammaisten elämänmittaisen palvelun hankintaa. On löydettävä muita tapoja varmistaa vammaisten ihmisten valinnanmahdollisuudet myös asumisessa.
Kirjoittaja: Tarja Parviainen, Autismi- ja Aspergerliiton toiminnanjohtaja
Teksti ilmestyi pääkirjoituksena Autismi-lehden numerossa 3/2016
Ledare: Boendeservice ska inte omfattas av upphandlingslagen!
Sommaren bjöd på både sol och regn. Inget överraskande alltså när det gäller en finsk sommar. Sådant är ju livet också i övrigt; ibland sol och ibland regn. Ändå kan man njuta av sommaren, och livet. Konstant regn och ständiga stormvindar tröttar däremot ut vem som helst.
I många familjer präglas övergången till ett självständigt liv för en ung människa med autismspektrumtillstånd alltför ofta av regn och storm. Övergångsskeden är ofta utmanande för personer
med autismspektrumtillstånd. Anpassningen till en ny boendemiljö och nya människor tar tid och kräver tålamod av alla parter. Då behövs inga ytterligare svårigheter. Men alltför många möter sådana.
FN:s handikappkonvention, som ratificerades av Finland på våren, förbjuder all diskriminering av personer med funktionsnedsättning. Enligt konventionens 19 artikel har en person med funktionsnedsättning rätt att välja boningsort och vem han eller hon bor med och kan inte förpliktas att använda förutbestämda boendeformer. Så är det i teorin. Men hur är det i praktiken? Följderna av konkurrensutsättningen av
livslång service, såsom boendeservice, för personer med autismspektrumtillstånd, har under året väckt oro och kritik i vårt land.
I många kommuner har man konkurrensutsatt boendeservicen för funktionshindrade utan att egentligen lyssna på behoven och önskningarna hos de funktionshindrade eller deras anhöriga. Boendet har konkurrensutsatts som om det vore ett föremål. Efter konkurrensutsättningen placerar kommunen de funktionshindrade enligt var man fått tjänsten billigast, oberoende av om tjänsten passar personens behov eller inte. För många har det här i praktiken betytt tvångsflytt. Situationen är inte stort bättre ifall väggarna förblir de samma men serviceproducenten och därmed handledarna, som invånarna haft en tillitsfull relation till, byts.
Måttet börjar bli rågat. Tre familjer har riktat en skrivelse till Europaparlamentets petitionsutskott och bett utskottet undersöka om sättet att upphandla socialservice i Finland och konkurrensutsättningen av tjänster som personer med funktionsnedsättning behöver strider mot FN:s konvention om funktionshindrade människors rättigheter som Europeiska Unionen ratificerat. Ärendet ska behandlas i petitionsutskottet ännu i höst.
Man har frågat mig om felet ligger i lagen eller i kunskaperna hos dem som genomför konkurrensutsättningen. Jag säger i båda. Upphandlingslagen, som bland annat konkurrensutsättandet av boende för funktionshindrade grundar sig på, revideras som bäst och behandlas av riksdagen. Autism- och Aspergerförbundet anser tillsammans med andra handikapporganisationer att livslång, nödvändig service för funktionshindrade, till exempel boendeservice, inte bör omfattas av upphandlingslagen. Så är det bland annat i Frankrike.
Erfarenheter från olika delar av Finland visar nu tillräckligt klart att konkurrensutsättande av boende för funktionshindrade inte är ett humant sätt att sköta anskaffningen av sådan livslång service. Vi måste hitta andra sätt som säkerställer de funktionshindrades valmöjligheter även när det gäller boende.
Tarja Parviainen
verksamhetsledare
Autism- och Aspergerförbundet rf