Pääkirjoitus: Käypä hoito -suositus tarvitaan nyt
Sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistukseen tähtäävä sote-hanke etenee kovaa vauhtia. Lakiesitykset ovat valinnanvapauslakia lukuun ottamatta lausuntokierroksella ja tavoitteena on uudistuksen ensimmäisen vaiheen toteutuminen 1.1.2019 alkaen. Tuon päivämäärän jälkeen kuntien vastuulle ei jää minkään tyyppisiä sosiaali- ja terveyspalveluja. Kaikki vastuu sote-palveluiden järjestämisestä siirtyy 18 maakunnan tehtäväksi.
Muutos on valtava ja nivelvaiheen onnistuminen edellyttää paitsi uudistuksen teknistä sujumista henkilöstösiirtoineen ja tietojärjestelmineen, myös tehokasta viestintää uudistuksen vaikutuksesta kansalaisiin. Mistä esimerkiksi löytyvät lapsiperheiden tukipalvelut tai yksilön tarvitsemat kuntoutuspalvelut? Mistä löydän sosiaalityöntekijän, jonka puoleen kääntyä palvelutarpeen arvioinnissa? Mistä varaan jatkossa ajan hammaslääkärille?
Kansalaisten näkökulmasta uudistuksen on sujuttava mahdollisimman kitkattomasti. Tämä tarkoittaa sitä, että palveluita on saatava silloin, kun niille on tarvetta. Palvelujen on löydyttävä läheltä ja palveluketjujen on oltava sujuvia. Uudistuksen yhteydessä on korostettu – ja luvattu lisää – valinnanvapautta. Hyvä niin. Valinnanvapaudesta on hyötyä silloin, kun on mistä valita ja kun tietää mitä valitsee. Valinnanvapautta on päästävä käyttämään myös vammaisten tarvitsemissa palveluissa ja sen on koskettava myös niitä vammaisia, jotka tarvitsevat päätöksentekoonsa tukea.
Uudistuksen yhtenä tavoitteena on parantaa palveluiden yhdenvertaista saatavuutta. Toisin sanoen uudistuksella tavoitellaan sitä, että palveluiden saatavuus ei vaihtelisi asuinpaikan mukaan niin kuin se nyt vaihtelee. Jotta yhdenvertaisuus voisi toteutua, pitäisi ensin määritellä mistä puhutaan, kun puhutaan yhdenvertaisista palveluista. Mikä otetaan mittatikuksi?
Autismikirjon henkilöiden kohdalla yhdenvertaisuuden määrittelyn tekee vaikeaksi se, että Suomessa ei ole tehty kansallisia, alueellisia tai paikallisia linjauksia autismikirjon henkilöiden hoidosta ja kuntoutuksesta sen paremmin kuin heidän tarvitsemistaan palveluista, toisin kuin vaikkapa Ruotsissa on tehty. Työn voisi aloittaa esimerkiksi autismikirjon Käypä hoito -suosituksista. Heitän tämän aloitteena lääkäriyhdistyksille, sillä ilman niiden aktiivisuutta ja lääkäreiden valmisteluun antamaa panosta Käypä Hoito -suosituksia ei synny. Autismikirjon Käypä hoito -suosituksille on tarvetta myös vuonna 2018 voimaan tulevan diagnoosimuutoksen takia. Nyt olisi hyvä aika hoitaa tämä asia kuntoon.
Kirjoittaja: Tarja Parviainen, Autismi- ja Aspergerliiton toiminnanjohtaja
Teksti ilmestyi pääkirjoituksena Autismi-lehden numerossa 4/2016
Nu behövs rekommendationer för God medicinsk praxis
Social- och hälsovårdsreformen framskrider med full fart. Med undantag av valfrihetslagen är lagförslagen ute på remiss och målet är att första skedet av reformen ska genomföras från och med 1.1.2019. Efter det datumet har kommunerna inget ansvar för några som helst social- eller hälsovårdstjänster. Allt ansvar för att ordna social-och hälsovårdstjänster överförs på de 18 landskapen.
Förändringen är enorm och ett lyckat övergångsskede förutsätter, förutom att reformen löper tekniskt vad gäller personalförflyttningar och datasystem, även effektiv kommunikation om reformens inverkan på medborgarna. Var får till exempel barnfamiljer stöd eller en person de rehabiliteringstjänster hen behöver? Var hittar jag en socialarbetare som jag kan vända mig till för att få mitt servicebehov bedömt? Var bokar jag i fortsättningen tid till tandläkare?
Ur medborgarnas synvinkel måste reformen gå så friktionsfritt som möjligt. Det betyder att alla bör få tjänster när de behöver dem. Tjänsterna bör finnas nära och servicekedjorna vara smidiga. I samband med reformen har valfriheten betonats – och utlovats bli större. Gott så. Valfrihet är bra när det finns alternativ att välja bland och när man vet vad man väljer. Man bör kunna utnyttja valfriheten även gällande tjänster för personer med funktionsnedsättning och den bör gälla också de handikappade som behöver stöd i sitt beslutsfattande.
Ett mål med reformen är att göra tillgången till tjänster jämlikare. Med andra ord strävar man med reformen efter att tillgången till tjänster inte skulle variera enligt boningsort så som den gör idag. För att jämlikheten ska kunna förverkligas, måste man först definiera vad man talar om när man säger lika tillgång till tjänster. Vad ska man använda som måttstock?
Beträffande personer med autismspektrumtillstånd är det svårt att definiera jämlikhet av den anledningen att man i Finland inte har gjort nationella, regionala eller lokala linjedragningar för vård och rehabilitering av personer med autismspektrumtillstånd och inte heller för vilka tjänster de behöver, till skillnad från till exempel Sverige. Det arbetet kunde påbörjas exempelvis utgående från rekommendationerna för God medicinsk praxis för personer med autismspektrumtillstånd. Jag kastar fram detta som ett förslag till läkarföreningarna, för utan deras aktivitet och insatser för att förbereda läkarna uppstår inga rekommendationer för God medicinsk praxis. Det finns behov av rekommendationer för God medicinsk praxis för personer med autismspektrumtillstånd även på grund av den diagnosförändring som träder i kraft år 2018. Nu skulle det vara dags att få den här saken i skick.
Tarja Parviainen, verksamhetsledare
Autism- och Aspergerförbundet rf