Erityisen tavallista arkea
Minä sain autismikirjon diagnoosin vasta aikuisena, joten 80- ja 90-luvulla olin virallisesti ihan tavallinen lapsi ja nuori. Varhaisteininä seurakunnan lastenleirin ohjaajien iltaringissä kyllä avauduin ja kerroin pohtivani sitä, olenko ”erityisnuori”. Nuorisotyöntekijä torppasi kommenttini toteamalla, että kyllä sinä olet ihan tavallinen. Siihen aikaan erityisyys oli jotenkin huono asia.