Perusoikeuksia voi rajoittaa vasta silloin, kun kaikki muut keinot on käytetty
Itsemääräämisoikeus tarkoittaa oikeutta määrätä itsestään ja toimistaan. Itsemääräämisoikeus kuuluu Suomen perustuslaissa säädettyjen perusoikeuksien kokonaisuuteen, ja sitä voidaan pitää monien muiden oikeuksien käytön pohjana: ilman itsemääräämisoikeutta ihminen ei voi nauttia esimerkiksi perhe-elämän suojasta tai liikkumisvapaudestaan.
Itsemääräämisoikeudesta ei ole perustuslaissa erillistä pykälää, mutta se kuuluu sisällöllisesti osaksi monia yksittäisiä perusoikeussäännöksiä. Itsemääräämisoikeus kytkeytyy keskeisesti perustuslain 7 §:ään, jossa säädetään oikeudesta elämään, henkilökohtaiseen vapauteen ja koskemattomuuteen sekä yksityiselämän suojaa koskevaan 10 §:ään.
Keskeinen periaate sote-palveluissa
Vammaisten ihmisten itsemääräämisoikeus on turvattu myös Suomea lain tasoisena velvoittavassa YK:n vammaisyleissopimuksessa, jonka yhtenä yleisenä periaatteena on vammaisten ihmisten synnynnäisen arvon, yksilöllisen itsemääräämisoikeuden, mukaan lukien vapaus tehdä omat valintansa, ja riippumattomuuden kunnioittaminen (3 a artikla).
Sen lisäksi että itsemääräämisoikeus on jokaiselle kuuluva perus- ja ihmisoikeus, se on myös keskeinen periaate sosiaali- ja terveydenhuollossa. Niin sosiaali- kuin terveydenhuoltoakin tulee järjestää asiakkaan tai potilaan itsemääräämisoikeutta kunnioittaen. Itsemääräämisoikeutensa käyttämiseen tukea tarvitsevan henkilön tahtoa tulee selvittää tämän laillisen edustajan, omaisen tai muun läheisen henkilön avulla. 1.1.2025 voimaan tulleen uuden vammaispalvelulain nojalla vammainen ihminen voi tarvittaessa saada tuettua päätöksentekoa myös erillisenä palveluna, ja myös päätöksenteon tukeminen osana muita vammaispalveluita tulee huomioida esimerkiksi vammaisen ihmisen asiakassuunnitelmassa.
Perusoikeuksien rajoittamisesta
Perusoikeuksien rajoittamiselle on asetettu Suomen oikeusjärjestelmässä vaatimuksia, joista jokaisen on täytyttävä, jotta rajoittaminen olisi hyväksyttävää. Yksi näistä edellytyksistä on lailla säätämisen vaatimus: perusoikeuksia voidaan rajoittaa vain laintasoisen säännöksen nojalla. Rajoitukset eivät saa perustua asetuksiin, hallinnollisiin määräyksiin tai niin sanottuun laitosvaltaan.
Erityishuollossa, jonka piirissä on myös monia autistisia henkilöitä, käytettävissä olevista rajoitustoimenpiteistä säädetään kehitysvammaisten erityishuollosta annetun lain 3 a luvussa. Lisäksi kehitysvammalaissa säädetään rajoittamiseen liittyvistä päätöksenteko- ja muutoksenhakumenettelyistä. Kehitysvammalain mukaiset rajoitustoimenpiteet ovat käytössä vain sellaisissa asumispalveluissa, joissa on ympärivuorokautinen valvonta, minkä lisäksi joitakin rajoitustoimenpiteitä voidaan käyttää työ- ja päivätoiminnassa.
Myös lastensuojelulaki ja mielenterveyslaki sisältävät säännöksiä rajoitustoimenpiteistä, jotka ovat laissa tarkemmin säädetyin edellytyksin käytettävissä lastensuojelun tai mielenterveyshuollon palveluissa.
Ongelmalliset toimialueet
Perusoikeuksien rajoittamiseen liittyvään problematiikkaan törmätään usein myös sellaisissa ympäristöissä, joissa rajoittamisesta ei ole juuri kyseiseen kontekstiin soveltuvaa, erityistä lainsäädäntöä. Näin on esimerkiksi varhaiskasvatuksessa ja valtaosin myös perusopetuksessa ja jatko-opinnoissa sekä sellaisissa vammaispalveluissa tai muissa sosiaalihuollon palveluissa, joihin ei sovelleta kehitysvammalakia.
Silloin, kun erityistä, juuri tiettyyn tilanteeseen soveltuvaa sääntelyä rajoittamisesta ei ole, perusoikeuksien rajoittaminen voi yksittäistapauksessa poikkeuksellisesti olla oikeutettua rikoslain 4 luvun 4 ja 5 §:ien mukaisin hätävarjelu- tai pakkotilaperustein, kun vähemmän rajoittavat toimet eivät tule kysymykseen. Se, onko henkilön perusoikeuksiin puuttuminen rikoslain pakkotila- tai hätävarjeluperustein oikeutettua, arvioidaan viime kädessä rikosprosessissa.
Itsemääräämisoikeus ensisijaista
Paitsi rajoitustoimenpiteistä, kehitysvammalaissa säädetään asiakkaiden itsemääräämisoikeuden vahvistamisesta, joka on aina ensisijaista rajoittamiseen nähden. Laki velvoittaa palvelunjärjestäjiä edistämään erityishuollossa olevien henkilöiden itsemääräämisoikeuden toteutumista suunnitelmallisesti. Silloinkin, kun rajoitustoimenpiteitä tarvitaan, laki edellyttää suunnittelemaan keinoja, joilla erityishuolto voidaan jatkossa toteuttaa ensisijaisesti ilman rajoitustoimenpiteitä.
Opetushallitus (OPH) on julkaissut ohjeet, joissa tarkastellaan lasten fyysistä rajoittamista varhaiskasvatuksessa ja perusopetuksessa. Esimerkiksi autismi- ja neurokirjon lapset voivat joutua näissä ympäristöissä erilaisten rajoitustoimien kohteiksi. OPH:n varhaiskasvatusta koskevassa ohjeessa todetaan, että ennen rajoittamista tulisi varmistaa muun muassa se, että lapsi saa riittävää ja sopivaa tukea varhaiskasvatukseen tai esiopetukseen. Myös eduskunnan oikeusasiamies on kanteluratkaisuissaan katsonut, että rajoittamiseen ei ole hyväksyttävää päätyä, jos lapsen tai oppilaan saama tuki on riittämätöntä.
Rajoittaminen äärimmäinen keino
Sekä lainsäädäntö että edellä mainitut OPH:n ohjeet ilmentävät Suomen perusoikeusjärjestelmän lähtökohtaa, jonka mukaan rajoittamisen on oltava täysin välttämätöntä ollakseen oikeutettua: perusoikeuden rajoitus on siis sallittu vain, jos tavoite ei ole saavutettavissa perusoikeuteen vähemmän puuttuvin keinoin.
Mikäli henkilö joutuu rajoitustoimenpiteiden kohteeksi, rajoituksia käyttäneeltä taholta voi vaatia selvitystä siitä, onko kaikki mahdollinen tehty, jotta rajoittamiselta olisi voitu välttyä. Jos näin ei ole, rajoitustoimenpiteen hyväksyttävyyden voi saattaa tilanteesta riippuen valvontaviranomaisen tai hallinto-oikeuden arvioitavaksi. Kaikissa tilanteissa, joissa rajoittamiseen on päädytty, huomio tulee kiinnittää tulevaan ja miettiä, miten henkilön itsemääräämisoikeuden toteutuminen voitaisiin jatkossa turvata paremmin.
Kehitysvammaisten Tukiliiton lakineuvontaan tulevien yhteydenottojen perusteella vaikuttaa siltä, että kaikkia kiviä ei suinkaan aina käännetä, ennen kuin henkilön perusoikeuksiin puututaan. Esiin nousee hyvin rajuakin rajoittamista myös selkeän lainvastaisilla tavoilla ja vammaisten ihmisten ihmisoikeuksia loukaten. Siksi itsemääräämisoikeuden toteuttamisen ensisijaisuudesta ja rajoittamisen viimesijaisuudesta on tärkeää keskustella. Yhtä tärkeää on saattaa lainvastaisilta vaikuttavat tilanteet valvonta- ja lainkäyttöviranomaisten tietoon.
Autismiliitto ja kehitysvammajärjestöt myös vaatineet valtakunnallisen selvityksen tekemistä erityisesti erityishuollon palveluissa esiin nousseesta asiakkaiden kaltoinkohtelusta ja kaltoinkohtelun vähentämiseen ja ennaltaehkäisyyn tähtäävän ohjelman käynnistämistä.
Teksti Tanja Salisma ja Saara Kokko, Kehitysvammaisten Tukiliiton juristit
Kuva Laura Vesa
Tanja Salisma puhuu Autismin talvipäivillä Lahdessa 7.2.2025 otsikolla Itsemääräämisoikeus omannäköisen elämän turvaajana.